Kuuntelin eilen puolueiden paneelikeskustelua köyhyydestä Suomessa ja EU:ssa. Demareita Pikkuparlamentin paneelissa edusti Kimmo Kiljunen.

Kiljusen sanomiset hämmästyttivät ja ärsyttivät. Minimipalkkasäännöksiä ei tarvita, koska Suomessa on työehtosopimusten yleissitovuus, sanoi Kiljunen. EU:n käsite ’social dialogy’ on yhtä kuin kolmikanta, jolla Kiljunen ylvästeli. EU:ta ei Kiljusen mukaan tule päästää ohjaamaan sosiaalipolitiikkaa, se on hoidettava kansallisesti, erityisesti Suomessa. Tärkeintä ovat palvelut, ei niinkään raha, ei tulot, ei tulonsiirrot – tätä Kiljunen toisteli moneen kertaan. – Mutta mitä ne palvelut lopulta ovat, työterveyshuoltoako johon köyhällä kansalla ei ole mitään asiaa!!!

Kiljusen puheista syntyi kuva, että demarit pitävät ”sosiaalipoliittista” luomustaan – työeläke, ansiosidonnaisuus työttömyysturvassa ja eläkkeissä, työterveyshuolto – linnakkeena johon kukaan, ei myöskään EU saa koskea millään lailla. Demareiden luomuksen ulkopuolella olevilla, erilaisilla köyhillä tai köyhtyvillä kansanryhmillä joita on yhä enemmän, ei ole mitään uutta toivoa, ei mitään uutta visiota Suomessa eikä Euroopassa. Todella tylsää ajattelua ja politiikkaa.

Antti Rinne demareiden puheenjohtaja lukitsee tämän asetelman – siis demareiden osalta – entistä tiukemmin. Toki Urpilainen olisi tehnyt ihan saman. Demarit jäävät lopulta yksin omaan linnakkeeseensa. Näinhän on jo paljolti käynytkin. Mutta fraseologia ”hyvinvointivaltiosta” jatkuu.

Paneelikeskustelussa vilahteli iso joukko erilaisia toimintamalleja:

  • minimipalkka
  • asumisperusteinen sosiaaliturva
  • työperusteinen sosiaaliturva
  • perustulo (tai perusturva)
  • sosiaalinen yrittäjyys
  • mikroyrittäjyys
  • nuorisotakuu
  • sanssikortti
  • yleissitovuus
  • EU:n direktiivi perusturvasta, minimipalkasta ynnä muusta
  • ns. osallistava sosiaaliturva
  • yritysvastuu
  • yhteisöverolle EU-minimiraja
  • EU:n köyhyystavoitteet (nykyiset vailla merkitystä, mitätöity Lissabonin strategia, EU 2020, austerity-politiikka, katso Kreikka)

Kiintoisa oli tieto siitä että hallitusneuvotteluissa 2011 torjuttiin sosiaalisen yrittäjyyden esilleotto hallitusohjelmaan. Ketkä torjui? Oma arvaukseni: demarit ja ehkä kokoomus. Sosiaalisen yrittäjyyden sijaan haluttiin kuulemma korostaa nuorisotakuuta ja sanssikorttia. Miksi näin? Arvaukseni: sosiaalinen yrittäjyys päästäisi ihmiset karkuun ay-liikkeen näpeistä, sen sijaan nuorisotakuu ja sanssikortti sitoo ihmiset perinteiseen työelämään, ay-liikkeeseen ja yritysten työvoimaksi. Asialla jälleen demarit ja kokoomus, näin veikkaan.

Eilisessa paneelissa keskustan Sanna Lehtinen tyrkytti EU:lle erillistä sosiaaliturvadirektiiviä. Ajatuksen torjuivat ainakin kokoomuksen Lauslahti, kristillisten Jääskeläinen ja jopa vasemmistoliiton Myllykoski (raha-ongelma, johtaisi leikkauksiin, hän sanoi). Kiljunen torjui EU:n sosiaalipolitiikasta ylipäänsä.

– Sosiaalidirektiiivi, olisiko sellaisessa mieltä? Ainakin byrokraattista ja ylhäältä ohjailevaa. Me ihmiset olisimme jälleen kerran alamaiskohteina. Enpä sellaiseen oikein usko, minäkään. Onhan näitä ”köyhyysohjelmia” ollut Suomessakin vuosikymmenten mittaan iso joukko. Ja eikö se ”historiallinen perusturvauudistuskin” 2011 kytketty ansioihin, siis tuloeroja ylläpitäväksi ellei peräti kasvattavaksi.

Nykyvaltiollisten köyhyysohjelmien ja perusturvauudistusten käytännön merkitys on samaa tasoa kuin demareiden hyvinvointivaltioretoriikka.

Paljonko on ay-johtajan vuositulo?

Advertisements