Mitä tarkoittaa sana ”työllistää”? Miksi meitä työllistetään? Miksei meitä oloteta?

Mistä tulee sana työllistää? Kuka noin epämiellyttävän sanan on keksinyt?

Kuvastaako työllistäminen itsellisyyttä vai itsettömyyttä? ”Työllistämisessä” on työllistäjä ja työllistettävä, subjekti ja objekti, toimija ja kohde. Kohde ei ole itsellinen. Kohteena olo on itsettömyyttä, vieraslähtöisyyttä. Vertaa sana työstää, se on itse tekemistä.

Politiikan sanasto on alistavaa. Emme sitä edes huomaa. ”Työllistää” on kohteeksi tai välineeksi alistamista.

Vertaa sana olo: olo – oleminen – olla – olottaa.

Olottamisessa me täytymme olemisella. Oloutuminen on itsessään olemista, itselähtöistä.

On kokonainen filosofian haara, joka peruskäsite on oleminen (Heidegger: oleminen ja aika). Eikö meillä siis ole oikeus olla, oloutua. Miksi meidän pitää työllistyä? Työllistyä kenelle, jollekin toiselle? Emmekö me ole substanssi itsessämme? Olemmeko me raaka-ainetta, toisen käytössä, toisen kohteena, ulkopuolisen työllistettävä? Ei, näin ei ole, näin ei saa olla.

Eurooppa 2020 -strategiaan ja Suomen hallitusohjelmaan on työllisyysasteen sijasta asetettava oloutumisen vaatimus. On tavoiteltava vähintään 70 %:n oloutumisasetta.

Politiikan sanasto on salakavalaa, johdattelevaa. Sanasto on niin toistettua että emme huomaa, emme tule ajatelleeksi sanojen piilomerkityksiä, piiloalistavuutta. Onko jollakulla oikeus ”työllistää” meitä? Ei ole. Työnantajaa ei ole olemassa. Joka sellaista puhuu, puhuu palturia.

Rinnasteisia ilmaisuja sanaparille työ – työllistää:

pano – panettaa

halu – haluttaa

toivo – toivottaa

vero – verottaa

olo – olottaa

kasvu – kasvattaa (subjektimuoto: kasvaa)

syli – sylittää (vai sylettää)

kansa – kansoittaa (popula – populoittaa, populismi?)

ilo – ilottaa

tulo – tulouttaa

peli – pelittää

raha – rahoittaa

leikki – leikittää

Kielellä voidaan leikkiä. Älä usko politiikan kieltä. Politiikan kieli on populismia.