Turun kirjamessujen avajaisten puhujiksi oli valittu Sofi Oksanen sekä suomettumisasiantuntija Ville Niinistö. Turussa Oksanen toki tyytyi maanläheiseen aiheeseen, kirjan kohteluun Ranskassa ja Suomessa, lähinnä elinkeinokysymyksenä. Suomettumispuheensa Oksanen oli säästänyt isommille areenoille, Frankfurtiin.

Oksanen ja Niinistö – ärsyttävän yksipuolista. Kirjamessujen arvostus laski silmissäni.

Eikö Suomessa ole kirjallisuuden roolia syvällisemmin näkeviä esiintyjiä messujen avajaisiin?

Ketkä syöttävät kirjallisuudelle Oksasen kaltaisen poliittisen tehtävän?

Helsingin Sanomat rakentelee henkilökultteja, piilopolitikoivia sirkushuveja kansalle. Kirjallisuudessa HS nostaa joka vuosi esiin sopivannäköisen nuoren naisen. Milloin se on Sofi Oksanen, milloin Riikka Pulkkinen, milloin Sanna Karlström jne. Kerran HS:n arvostelija – muistaakseni Pekka Tarkka – nosti Satu Hassin Aleksis Kiven veroiseksi kansalliskirjailijaksi. Siitä lähtien olen avannut HS:n kulttuurisivun huvittuneena.

Kansallisteatterin Lavaklubin Prosak-tilaisuudessa 11.12.2012 tekstejään lukivat Marjo Niemi ja Sofi Oksanen. Marjon tekstiin ihastuin niin suuresti että ostin kirjan heti (Ihmissyöjän ystävyys). Marjoon verrattuna Oksasen teksti (Kyyhkyset) oli tylsää, puisevaa kuin kuiva virkateksti. Sitä ei jaksanut pitkään kuunnella. Oksanen käyttäytyi tilaisuudessa ylimielisesti ikään kuin olisi muiden yläpuolella.

Sofi Oksasen kirjaan perustuva ja eduskunnan näytöksenä esitetty Puhdistus-elokuva oli vieraannuttava. Mieleen ei juuri muuta jäänyt kuin äänekäs hollywood-räiskiminen. Kenenkään en kuullut elokuvaa kehuvan, toisin kuin Mielensä pahoittajaa tänä syksynä.

Oksasen politikoijan rooliin näyttää ottaneen kantaa myös Laura Kolbe, hyvä niin.

Laura Kolben kummastelu

Sofi Oksasen avajaispuhe Turun kirjamessuilla