Kiukustuttavaa on että poliitikot päätyökseen näpräävät mitä kummallisimpia uushallintoja: metropolihallinto, sotealue, sotetuottaja. Aiemmin luotiin avit ja elyt, joista kukaan ei tiedä mitä ne ovat, nyt niitä jo puretaankin, hyvä niin.

Kaikki nämä uushallinnot tuntuvat vierailta, tarpeettomilta, osin haitallisilta. Omakohtaista kosketuspintaa mihinkään niistä ei tulisi olemaan. Poliitikot työllistävät niissä itsensä ja tärkeilevät. Tänäänkin HS:ssä espoolainen Karimäki rehvasteli että eduskunnan loppukauden tärkein tehtävä on soten vieminen loppuun. Kiitos ei.

En usko että ”metropoli” sisällöllisessäkään mielessä kaipaisi uutta hallintoa. ”Metropoli” ei ole niin pyhä asia. Se on teennäinen ylätason käsite.

Helsingin Sanomissa pari aluetutkijaa moitti suomalaispolitiikkaa siitä että päähuomio suunnataan uushallintojen näpräilyyn. Hallinnon sijasta pitäisi keskittyä toimintojen sisältöön, tarvittaessa yhteistyöhön. Näin toimivat yritykset, tutkijat sanoivat.

Mitä on esimerkiksi sote? Poliitikot eivät puhu terveyspalvelujen sisällöstä tai puhuvat kautta rantain vihjailevasti, pelottavasti tyyliin ”on priorisoitava, on karsittava, on luotava kehykset”. Tätäkö varten se uushallinto luodaan?

Jos hallinnon suhteen Suomessa jotain järkevää tehtäisiin, niin hallinnon yläpäästä voitaisiin kokonaan lakkauttaa iso joukko tarpeettomia tai vahingollisia laitoksia. Tässä alkulistaa: Suomen Pankki, valtiontalouden tarkastusvirasto, ehkä ulkopoliittinen instituutti UPI (nykysisältöisenä), valtiovarainministeriö joiltain osin, työeläkeyhtiöiden keskushallinnot, Eläketurvakeskus pääosin tai kokonaan, Tela, moni taloustutkimuslaitos. Lista jatkuu.

Espoolainen Jukka Kilpi kirjoitti tänään blogissaan ranskalaisen Aixin kaupungin kapinasta metropolihallintoa vastaan (tässä linkki). Siinä mallia Suomelle.