- Me haluamme Naton hajoavan.
- Eurooppa on perustettava uudelleen ilman keinotekoisia jakolinjoja ja kylmän sodan liittoumia kuten Natoa.
- Syriza haluaa mullistaa rahaliiton ja Euroopan Unionin sisältäpäin. Kysymys ei ole, minne Syriza haluaa viedä Kreikan, vaan minne Bryssel haluaa viedä Euroopan.
- Maatani riivaa poliittinen, moraalinen ja sosiaalinen kriisi. Meidän täytyy palata politiikkaan Aristoteleen merkityksessä.
- Kreikasta on tehty uusliberalistien siirtomaa.
Kuinka upeaa ajattelua – perustaa Eurooppa uudelleen. Tätä voi kutsua poliittiseksi ja älylliseksi luovuudeksi. Sellaista ei Suomessa tällä hetkellä edusta ainoakaan puolue, ei ainoakaan.
Suomessa tingataan mikä on kantasi tähän tai tuohon ennalta määriteltyyn asiaan, Natoon, kolmikantaan, Unioniin, euroon. Tällaiset kannanmäärittelyt – olkoon vastaus miten päin tahansa – ovat yhdentekeviä. Hajotkoot kaikki. Hiiteen kolmikannat, Natot ja työmarkkinajärjestöt.
Eurooppa täytyy perustaa uudelleen. Oma tulevaisuus on määriteltävä itse. On irtauduttava poliitikkojen ja median valmiina antamista kysymyksistä, kehyksistä, kurista ja leikkauksista. Tällainen ”syriza” on mitä tervetullein Suomeen. Sellaista ei Suomessa nyt ole. Sitäkin enemmän täällä on ”päättäjiksi” itseään kutsuvien ylenkatsetta.
Kreikan Aristoteles pohti poliittisen johtajan hyveellisyyttä. Hyveellisyyttä? Syriza pohtii Euroopan uudistamista, vanhojen rakenteiden hajottamista ja uusien luomista. Tällainen henki levitköön Euroopan ylle.
Välimeren maissa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa muhii uusajattelu, nimenomaan ajattelu. Espanjassa pulpahti Podemos, Kreikassa muun muassa Syriza, Italiassa miksei 5 tähteä. Vastaavaa pyrkimystä kaipaa Eurooppa ja kaipaa Suomi.
Välimerellinen alppituuli leyhytköön Pohjolaan. Älyllinen irtautuminen, alistumattomuus alistamisen edessä, ajattelun elpyminen, toistensa löytäminen. Kuin uskonpuhdistus aikoinaan. Poliittisen uskon puhdistus.
Turha on tuijottaa Stubbia, Sipilää, Rinnettä, Soinia, Arhinmäkeä.
Voisiko huhtikuun vaaleissa Suomella olla oma podemos. Me löydämme toisemme.
– – –
Kirjoituksen alussa olevat siteeraukset ovat Helsingin Sanomista 2.1.2015 aiheesta ’Pitäisikö heitä pelätä?’.
politiikan arviointi 
5 tammikuun, 2015 at 3:20 pm
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että Eurooppa on mennyt mönkään, että emme sittenkään olleet tarpeeksi fiksuja, vaan ”suuri surkastui alhaiseen”.
Nyt sitten jopa Merkel on päästämässä näppinsä irti Kreikasta. Ovatko Katainen ja Urpilainen turvassa? Luulevatko he tosissaan, että kansa on unohtanut heidän erheensä? Lehtomäkikin on jo keikistellyt televisiossa kuin ei mitään paskalakeja tai Talvivaaraa olisi koskaan ollutkaan ja Antti Liikkanen on kuudetta kertaa ehdolla demareista. Järkyttävää paikoillaan huopaamista…
Ihmettelen, miten tehokkaasti Stubbilo vaiennettiin sen jälkeen kun hän sanoi suorat sanat ammattiyhdistysliikkeistä. Kerrankin tuntui siltä, että nyt hän osui täysin oikeaan! Mutta sekin vaikutus haihtui kuin…saharaan.
Keskusta on ahmaisemassa Lapissa liian ison palan. Se tukehtuu omaan pyrkyryyteensä. Järjestöjen tasot eivät pysy liitoksissaan, vaan keskinäinen riitely valtaa alaa. Kukaan ei ole oppinut mitään…
Siks mieluummin maantiellä tanssin kun tuulien humina se soi…
6 tammikuun, 2015 at 2:13 pm
Minä näen itsenäisyyspäivän mellakat suorana peilinä sille ”luovan tuhon politiikalle”,jota nykyinen kilpailuvaltio harjoittaa.
Hyvinvointivaltion jäänteinä riekkuva sivistyneistö tuomitsee mellakoijat barbarismista, toisen omaisuuden rikkomisesta. Kukin toimii omien kykyjensä rajoissa, mutta viattomimmat ovat aina heijastaneet suorimmasti valtion omaa toimintatapaa, minun mielestä. Metsä ei vastaa niin kuin sinne huudetaan tietoisena ja tasavertaisena vastapuolena, vaan sokeana peilinä.
Globaalisti nähtynä: Sitä sokeampana ,mitä vahvemmaksi jokin uskonnollinen sidosryhmä on valtiostrategian heijastajaksi ajautunut..
Suomessa kytee oma ISIS. Hallinnoiva taso koostuu ainakin Lapissa ulos- ja sisäänsulkevasta ”uskomattomasta” lestadiolaisuudesta, Sitä vastaan syntynee kohta mistään piittaamaton barbarismi…
Mitä tehtäisiin ? minne mentäisiin? miten oltaisiin? En todellakaan halua enää ”pelastua”, kun en voi luottaa ,että pelastuisin hyvään pahan sijasta.