Lukio-opetus mm. Lappeenrannan ja Vaasan steinerkouluissa joudutaan lopettamaan. Syynä on lukioiden rahoituslakiesitys, jota käsitellään eduskunnassa. Lakiesityksellä on siis uhrinsa jo nyt. Lappeenrannan Steinerkoulun tiedote on kokonaisuudessaan tämän kirjoituksen lopussa.

Ollaanpa steinerkouluista mitä mieltä tahansa, tämäntapaisten lukioiden alasajo kertoo siitä miten valtio murentaa yhteiskunnan sosiaalista pohjaa ja moninaisuutta.

Rahoituslakiesitys nojaa Kataisen hallituksen ohjelmaan, rakennepolitiikkapäätökseen maaliskuulta 2013, Stubbin hallituksen ohjelmaan, rakennepolitiikkapäätökseen elokuulta 2014 ja tietenkin opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ja ministeri Krista Kiurun toimiin.

Suomalaiset on opetettu alistuviksi. Näin käy nytkin. Steinerkouluissa ympäri maata on hätätunnelma ’voi, miten meidän käy’. Tällainen alistuminen kasvattaa valtiobyrokraattien ja poliitikkojen voimantuntoa entisestään. Ehdotankin asenteeksi: lukioiden antautumisen sijasta on luotava uudenlainen koulutusajattelu.

Oheisella kuviolla hahmotan rahoituslakiesityksen perusrakennetta, käytännön seurauksia ja politiikan kontekstia.

Valtio ajaa alas mm. steinerlukioita - näin ei Suomi virkoa

Onko oikein säätää lukiorahoituksen perusteeksi valtion talousarvio?
Tähän saakka lukioiden rahoitus on perustunut valtakunnallisesti todennettuihin kustannuksiin. Kouluille tämä on antanut vakautta ja työrauhaa. Uudessa lakiesityksessä lukioiden rahoitus säädetään ”valtion talousarvioon perustuvaksi”. Mitä tällainen sanonta tarkoittaa? Mitä se mahdollistaa nyt ja myöhemmin?

Ensinnäkin: kyseessä on arvio (talousarvio). Talousarvio ei ole laki. Laista päätetään eri tavalla kuin talousarviosta, vaativammin. Voiko talousarvio olla lakimääräinen peruste? Voidaanko lailla nostaa talousarvio lain asemaan?

Perustuslain 16 §: Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Eli siis: ”säädetään lailla”.

Talousarvio elää ja muuttuu joka vuosi. Lukioiden kannalta uusi rahoitusperuste olisi ennakoimaton ja turvaton. Talousarviossa valtionrahoitusta voidaan muuttaa mielinmäärin, vaikka puolittaa. Talousarviopäätöksillä voitaisiin vaikuttaa lukiolain käytännön merkitykseen. Tähän nyt selvästi pyritäänkin, tekniseltä näyttävän kirjauksen suojissa.

Tilanteessa piilee mielivallan mahdollisuus. Lukioiden, monituhantisen opettajakunnan ja kymmenien tuhansien oppilaiden elämä tulee riippuvaksi pienijoukkoisen virkamies- ja poliitikkokunnan kulloisistakin mielialoista. Yhteiskunnalta katoaa luottamusta luova pohja. Mitä tähän sanoo perustuslaki ja perustuslakivaliokunta? Yhteiskuntasopimus (perustuslaki) ei voi olla peliväline.

Miksi Ylelle säädettiin erityislaki? Mitä on Soten kapitaatio?

Vertailu valaisee asiaa. Ylen rahoitusta ei katsottu voitavan jättää valtion talousarvion vuotuisten ja satunnaisten päätösten armoille. Siksi säädettiin erityinen yleverolaki, siis laki. Sote-rahoituksen kohdalla puhutaan kapitaatiosta, millä tarkoitettaneen väestön määrää kunnittain, ehkä myös väestön ominaisuuksia, joka tapauksessa objektiivisia perusteita. Kuinka siis koulutuksen rahoitus voidaan säätää valtion talousarvioon perustuvaksi? Onko tämä oikeudellisestikaan oikein? Voidaanko lailla säätää ei-lainomaisesta perusteesta?

Olipa oikeuksien kanssa miten tahansa, koulutuksen ja sen rahoituksen järjestely liittyy siihen miten suomalaisen yhteiskunnan pysähtyneisyys uskotaan avattavan. Kyse on politiikan ja valtion perustavasta sisällöstä.

Elpyykö Suomi suoritus- ja tulosohjauksella?

Suomen työelämää on liu’utettu suoritus- ja tulosperusteiseksi. Nyt tämä liu’utus ulotetaan koulurahoituksen kriteereiksi. Suoritus- ja tuloskriteereillä koulutus urautetaan, putkitetaan, kehystetään. Kouluilta, oppilailta, opettajilta estetään omalähtöinen kehittelevyys.

Kuka tietää mikä on oikea tulos, mitkä suoritteet ovat oikeita mitkä vääriä? Kuka katsoo omaavansa oikeuden määritellä tulokset ja suoritteet? Professori ja Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta sanoi tällä viikolla että kukaan ei voi tietää mitä on tuleva konkretia (tästä lisää alempana). Konkretian, siis tuloksen ja suoritteen etukäteismäärittely on vallan omimista ministeriöihin, osallisuuden kieltämistä kouluilta, oppilailta ja kaikilta meiltä.

Tuloksen määrittely etukäteen ei ole taiteellista eikä tieteellistä luovuutta, se ei ole uuden tien etsimistä, se on tarpomista muiden määrittelemässä urassa. Tulos- ja suoritusohjaus on rajaamista, siiloamista. Ehdotan: älkää välittäkö annetuista suorite- ja tulosmäärittelyistä. Kehitelkää ja luokaa itse, omaehtoisesti. Luokaa uudesti maa, vain näin virkoaa Suomi. Tietääkseni steinerkouluissa on pyritty tämäntapaiseen. Mutta juuri ne ajetaan nyt ensimmäisenä alas. Näin ei saa tapahtua. Mieluummin ajettakoon alas valtio ja valtion toimijat.

Helsingin Paasitornissa oli 27.1. monisataisen yleisön ohella professori- ja tutkijakuntaa alkaen Mika Malirannasta ja Juho Saaresta pohtimassa mistä syntyy luottamus. Vastaus kiteytyi kysymykseen miksi valtion rakennepolitiikan lähtökohdaksi ei aseteta inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kasvattamista. Tänään tuota pääomaa heikennetään, lukioita ahdetaan kaavaan, isolla luudalla ajetaan kokeilevia, pienempiä ja erityislukioita alas, ne pakotetaan laukkauttamaan itse itsensä.

Suomen koululaisista tehdään diesel-öljyä, valutetaan suursammioihin, vatkataan ja mitataan, epäkurantti kaadetaan maahan.

Suomen strategian soisi olevan päinvastainen: ihmisten, työssäolevien ja koululaisten tasolla rakentuva omaehtoisuuden, moninaisuuden, sosiaalisen ja inhimillisen pääoman, taiteellisen ja tieteellisen luovuuden maa.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on tällä vaalikaudella pitänyt seminaareja innostuksesta (Harri Jaskari) sekä kokeilevuudesta (Juha Sipilä). – Voi teitä, te itsenne innostajat ja kokeilijat. Miksette anna koululaisten innostua? Miksi ajatte kokeilevat koulut alas?

Kansanedustaja Pauli Kiuru sanoi eduskunnassa 17.1.2014: ”Sivistysvaliokunnassa olemme erityisen huolissamme lukioiden asemasta… Valtiovarainvaliokunta toteaakin, että erikoislukiot ovat kansallisen osaamisen, monimuotoisuuden ja korkeatasoisuuden kannalta olennainen tekijä. Niillä on suuri vaikutus kansainväliseen menestykseen urheilussa, taiteessa ja tieteessä.”

Lukiolainen Sahrami Huhtala kirjoitti HS:ssä 30.1.2015: ”jatkuva suorittamisen paine laskee innostusta opiskelua kohtaan, ja monet luovat ideat jäävät toteuttamatta stressin takia”.

Sahramin vetoomukset murskautuvat OKM:n kuurouden alle. Miten valmisteltiin rahoituslakiesitys? Esitysteksti kertoo: esitys on valmisteltu valmistelun pohjalta. Toisin sanoen lakiesitys valmisteltiin OKM:n sisällä. Ministeriön virkakunta, palatkaa koulun penkille, oppimaan edes tautologiaa.

Lausuntoja ministeriö on pyydellyt (keiltä liekään) mutta voiko kukaan tarkistaa onko moitteilla ollut oikeasti merkitystä. (Minä olen varma että ei ole ollut.)

Entä keitä eduskunnan sivistysvaliokunta kuulee laatiessaan mietintöä lakiesityksestä? Tässä kuultujen lista tammikuun 23. päivältä: hallitusneuvos Korhonen OKM, hallitusneuvos Sirviö OKM, hallitusneuvos Tuomainen OKM, hallitusneuvos Öberg OKM, lainsäädäntöneuvos Majuri OM, kehittämispäällikkö Lahtinen Kuntaliitto, prof. Kaarlo Tuori.

Suomalaispolitiikka on sisäsiittoista. Sellaisen varaan Suomea ei voida jättää. Hallinnon rakenteet on pantava uusiksi, ei niinkään koulutuksen rakenteita. Tarvitseeko Suomi nykyisenlaista opetus- ja kulttuuriministeriötä? Tuskin, katsokaa miten kentällä nähdään (tässä linkki) OKM:n edellinen lippulaivahanke, yliopistolaki.

1900-luvulla virisi pedagogisia uudistamisliikkeitä, oli Summerhill, oli sosiaalinen innostaminen, freinet ja mitähän kaikkea. Missä on yhteiskunnallinen ja tieteellinen keskustelu oppimisen ja opettamisen uusnäkymistä tänään? Ei missään. Yhden ministeriön virkamiesbyrokraatit kuuntelevat yritysjohtajia ja siirtävät heiltä saamansa käskyt suorituksineen, tuloksineen, leikkauksineen, poisvalintoineen laeiksi eduskunnalle. Ja eduskunta kuulee samoja byrokraatteja, vain heitä. Onkohan tämä sitä Sitra mainostamaa ketteryyttä?

Missä on myötätunto, luottamus?

Oppimiseen kuuluu myötätunnon tunto. Mitä tapahtuu myötätunnolle tämän päivän Suomessa? Lukioista murennetaan myötätunto-oppimisen edellytyksiä pakottamalla kaikki pikasuorittajiksi.

On ironista ja loukkaavaa se, että samaan aikaan Tekes työntää miljoonittain rahaa mm. Helsingin yliopiston Myötätunnon mullistava voima -hankkeelle. ”Kirkkososiologian professori hakee yrityksille bisnestä yllättävästä suunnasta”, kertoi Helsingin Sanomien otsikko 26.1.2015.

”Myötätunto on yrityksille mahdollisuus bisnekseen. Siksi Tekes, jonka tehtävänä on edistää yritysten kansainvälistä kasvua, myönsi ohjelmalle 1,1 miljoonan euron rahoituksen … Yrityksiltä hanke on kerännyt 165 000 euroa … Tiimi on timanttinen … Työssä viihtyminen paranee, jos työntekijä voi allekirjoittaa yrityksen arvot.” (HS 26.1.2015)

Toisin sanoen:

Rahat pois lukioilta, viimeisin leikkaus 260 miljoonaa. Kuolkoon vapaa kehittelevyys, kuolkoon oppimisen pulpunta alhaalta, kuolkoot erityislukiot, steinerit, kohta muut. Rahat Tekesille, yritysten myötätuntohankkeisiin.

Säästölakien ja leikkausten sijasta tarvitaan keskustelua valtion käsitteestä ja tehtäväkuvasta, yhteiskuntakuvasta ja ihmiskuvasta. Nyt tätä kaikkea muokkaavat vallantäyteiset ministeriöt, virkailijakunnat ja johtavien poliitikkojen piiri. Suomi parka, jatka untasi.

Juhani Kahelin
(työpaikka: VTV)

Lisää aihepiiristä

Lappeenrannan steinerlukio-opetuksen lakkautuspäätös (tiedote alla)

Vaasan steinerlukio lopetetaan – jopa puolet steinerlukioista miettii pystyvätkö jatkamaan (YLE 21.1.2015)

Poimintoja kansanedustajien puheista (katso alla)

Hallituksen esitys koulutuksen rahoituslaiksi (mikä nimihirvitys, näyte valtion kielitaidosta)

Sivistysvaliokunnassa kuulemiset viikolla 5

Sivistysvaliokunnan jäsenet

Luottamus -seminaari Helsingin Paasitornissa 26.1.2015

Timo Heinosen kannanotto Verkkouutisissa

Miten OKM:n edellinen lippulaivahanke, yliopistolaki koetaan kansan parissa

Sahrami Huhtala: Oppimisen ilo katoaa suorittamisen paineessa. HS 30.1.2015.

LIITE:

Lappeenrannan seudun steinerkoulun kannatusyhdistys ry:n tiedote vanhemmille:

Kannatusyhdistyksen hallitus on huhtikuusta 2014 alkaen työskennellyt 2017 voimaan
astuvien toisen asteen koulutuksen (lukio), rakenne- ja rahoitusperusteiden
muutosten tuomien haasteiden kanssa. Lappeenrannan steinerkoulu on järjestänyt
lukiokoulutusta nelivuotisen opetussuunnitelman mukaan vuodesta 2002 alkaen. Meillä
ei ole omaa lukiokoulutuslupaa, vaan toimimme Lahden Rudolf Steiner-koulun
filiaalilukiona.

Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa 2017 mennessä mittavan koulutuspoliittisen
rakenneuudistuksen. Suomen valtiontalous ei ole hyvällä tolalla, eikä myöskään
jatkossa näytä useaan vuoteen parantuvan. Entiset rahoitusmallit uudistuvat. Ennen
koulutuskustannukset nousivat ja valtion budjetti jousti, nyt koulutukseen
määritellään rahoitus valtion talousarvion perusteella, ja koulutuksen järjestäjän
täytyy pystyä sopeutumaan rahoituksen vaihteluun. Koulutuspoliittista linjausta
suitsii nyt ja jatkossa raha. Taloudellisuus, tehokkuus määrittää koulutuksen.
Nykyisellä rahoitusmuodolla ja oppilasmäärällä lukiokoulutuksemme toimii
taloudellisti kohtalaisen hyvin, mutta suhteessa tulevaan rahoitusmalliin lukion
oppilasmäärämme ovat auttamattomasti liian pieniä. Taloudellisten resurssien
huvetessa mahdollisuudet erottua lukion pedagogiikalla vähenee huomattavasti.

Tällä rahoitusmallilla lukiomme tulisi ”tuottaa” 30 ylioppilasta vuosittain ja
opinnot tulisi saada valmiiksi kolmessa vuodessa. Tarvitsisimme siis jatkossa
lukioon vähintään 30 oppilaan aloittavat ryhmät, eikä voi vannoa, että sekään
riittää. Toisaalta taas isommat ryhmät johtaisivat tilaongelmiin. Jätti lukiot, isot
opetusryhmät, verkko-opiskelu ovat jo todellisuutta. Alueemme ikärakenne toisen
asteen koulutuksen kannalta on jatkossa useamman vuoden epäsuotuisa.
Pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla 16-vuotiaiden osuus on puolestaan kasvava.

Näiden, ulkopuolelta tulevien paineiden vuoksi kannatusyhdistyksen hallitus on
joutunut tekemään raskaan päätöksen; Lappeenrannan steinerkoulu ei tarjoa enää uusia
aloituspaikkoja lukiokoulutukseen Lahden Rudolf Steiner-koululle syksystä 2015
alkaen. Nykyiset lukiomme opiskelijat jatkavat koulussamme opintojaan
opintosuunnitelmiensa mukaisesti ja viimeiset ylioppilaat, jotka valmistuvat 2017,
jäävät historian kirjoihin.

Lukiokoulutuksellemme on ollut tarvetta ja se on tuottanut hyviä tuloksia! Opetus on
laadukasta ja pienet ryhmät ovat antaneet mahdollisuuden yksilölliseenkin
opetukseen. Luokkamuotoisuus on vahvistanut sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuutta.

Emme ole näiden asioiden edessä yksin. Rakenneuudistus koskee kaikkia
lukiokoulutuksen järjestäjiä, kuntia, kuntayhtymiä ja yksityisiä yhdistyksiä ja
säätöitä. Pienet kunnat ovat jo joutuneet luopumaan lukioistaan.

Päätös oli vaikea, mutta se on nyt tehty. On myös osattava luopua, kun sen aika on.
Jatkossa tulemme käyttämään kaikki voimavaramme perusopetuksen kehittämiseen ja
koulumme tunnetuksi tekemiseen. Laadukas pedagogiikka on toimintamme perusta.

Yhteistyöterveisin
Lappeenrannan seudun steinerkoulun kannatusyhdistys ry
Hallitus

LIITE:

Poimintoja kansanedustajien puheista eduskunnassa 17.12.2014:

Simo Rundgren:
Se, mikä tässä on vakavinta mielestäni, on se, että tästä hallituksen toiminnasta puuttuu suunnitelmallisuus, näkemys siitä, mihin suuntaan koulumaailmaa tulisi kehittää, strategia, miten sinne päästäisiin. Kun tämä puuttuu, silloin puuttuu oikeastaan kaikki. Silloin nämä säästöt ja leikkaukset ovat satunnaisia ja kohdistuvat sinne tänne.

Tuomo Puumala:
Se lakihan on vasta eduskunnassa, ja sen käsittely sivistysvaliokunnassa alkaa, ja jos se meistä on kiinni, edustaja Saarinen, sitä lakia ei missään tapauksessa tulla hyväksymään. Se on kaikilta osin kohtuuton ja johtaa jopa kolmanneksen nykyisistä oppilaitoksista häviämiseen Suomesta. Siihen me emme ole valmiita. Siihen yksikään sivistyskansa ei saa olla valmis.

Sari Sarkomaa:
… on hyvin tärkeää, ettei tätä perustaa tuhota säästöjen nimissä, eli hyvin tarkkaan eduskunnan on tämä lakiesitys katsottava. Selvää on, että säästöjä pitää saada aikaiseksi, mutta Suomen sivistystä ja koulutusta ei pidä nyt tässä tuhota. Tarkan harkinnan paikka, vastaan keskustalle.

Johanna Ojala-Niemelä:

Toisen asteen järjestämislupalaki on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että jatkossa jopa opetusministeriön virkamiehet päättäisivät, missä lukiot sijaitsevat maakunnassa, eikä päätöksiä tehtäisi paikallisesti. Tiedän ministerin ansiokkaasti torjuneen näitä väitteitä, mutta varmuuden vakuudeksi kysyn vielä, pitääkö tämä paikkansa.

Aila Paloniemi:
Toisen asteen rakenne- ja rahoitusuudistus on kylmä, heikko ja erittäin byrokraattinen esitys, josta puuttuu visio, eikä vaikuttavuusarvioita ole tehty lainkaan, mutta se on tälle hallitukselle ollut kyllä lainvalmistelussa erittäin tyypillistä. Kyseessä on kuitenkin suomalaisen koulutusjärjestelmän perusteita ravisteleva uudistus, siihen olisi kyllä kannattanut nyt hiukan paneutua. Ei voi olla tasa-arvon ja laadun edistämisen kannalta järkevää, että joka kolmas lukio ja ammattioppilaitos joutuu mahdollisesti nyt lopettamaan tämän keskeneräisen uudistuksen seurauksena. Tämähän tarkoittaa, niin kuin täällä on todettu, tuhansien opettajien joutumista kilometritehtaalle, se merkitsee sitä, että pätevät opettajat häviävät yläasteilta…

Krista Kiuru:
… nyt on tarkoituksena siis käytännössä tehdä toiselle asteelle sekä rakenteellisia uudistuksia rahoitusjärjestelmän kautta että myöskin tehdä se rakenneuudistus, josta nyt tässä puhuttiin, eli 69 miljoonan järjestäjäverkkoratkaisu – siitä siis 69 miljoonaa – ja 191 miljoonaa tämän rahoitusjärjestelmän muutoksella…

Tuula Peltonen:
Toisen asteen rahoitusuudistus on tervetullut myös. Uudistuksessa ollaan lisäämässä tuloksellisuuden osuutta. Kriteereiksi nousevat läpäisy ja koulutuksen jälkeinen työllistyminen. Nämä jos mitkä ovat merkittäviä mittareita siihen, miten koulutuksen järjestäjä on onnistunut tehtävässään.

Pauli Kiuru.
Sivistysvaliokunnassa olemme erityisen huolissamme lukioiden asemasta. Lukiokoulutukseen kohdistuu valtionosuuksissa noin 100 miljoonan euron säästö. Rahoitus on ollut alhaista jo ennen leikkauksia. Oppikirjoista ja materiaaleista ei pystytä säästämään, sillä opiskelijat maksavat itse kirjansa. Leikkaukset vaikuttavat ryhmäkokoihin ja kurssitarjontaan. Onneksi erikoislukioiden asema on ainakin ensi vuonna turvattu, mutta jatkosta ei ole varmuutta. Valtiovarainvaliokunta toteaakin, että erikoislukiot ovat kansallisen osaamisen, monimuotoisuuden ja korkeatasoisuuden kannalta olennainen tekijä. Niillä on suuri vaikutus kansainväliseen menestykseen urheilussa, taiteessa ja tieteessä.

Poimintoja kansanedustajien puheista eduskunnassa 4.12.2014:

Markku Rossi:
… tähän aikaan normaalisti kouluissa valmistaudutaan kirjoittamaan todistuksia ja jakamaan stipendejä. Nyt siellä valmistaudutaan jakamaan lomautus- ja irtisanomismääräyksiä. Mitä te vastaatte niille isänmaan sivistyksen tekijöille, jotka ovat vuosikymmeniä työskennelleet sivistyksen parissa, kun heidät irtisanotaankin ykskaks sanomalla, että tarvitaan säästöjä? Tämä ei edistä suomalaista sivistystä millään lailla.

Aila Paloniemi:
Toisen asteen rahoitusmalliuudistus on aivan liian tulosperusteinen. Suorituksista ja tutkinnoista palkitaan oppilaitoksia jopa useaan kertaan. Malli tulee aivan varmasti lisäämään epävarmuutta, epävakautta ja vähentämään ennakoitavuutta rahoituspohjan pitävyydestä, kun budjetteja siellä oppilaitoksissa laaditaan. Haluan tietää, miten voidaan vaatia pelkästään tuloksia ja suorittamista, kun kyseessä ovat kuitenkin 16-18-vuotiaat lapset ja nuoret, joista osa tarvitsee selvästi enemmän tukea opintoihinsa kuin toiset. Koko ikäluokkahan pitää kuitenkin kouluttaa. Miksi tällainen malli?

Simo Rundgren:
Kyllähän tässä kuitenkin on muistettava katsoa sitä isoa kuvaa ja näihin yksityiskohtiin ei saa hävitä metsä puilta. Nimittäin tosiasia on se, että 1,5 miljardia nämä leikkaukset ovat olleet jo tähän mennessä ja sitten vielä toiselle asteelle tämä 260 miljoonan leikkaus päälle. Nämä ovat eräällä tavalla hätäisesti tehtyjä, sinne tänne suunnattuja olleet nämä säästöt, leikkaukset, jotka kohdistuvat sivistyspuolelle. Ja kyllä ne ovat aiheuttaneet suurta hämmennystä ja sekaannusta koko meidän koululaitoksessamme, jossa pitäisi olla luottamus jatkuvuuteen. Tätä tällä nyt on murrettu kunnissa, kuntayhtymissä, oppilaitoksissa, lukioissa. Tämä on sillä tavalla hämmentävää, että Suomi on nyt kriisissä ja meidän pitäisi toimia sillä tavalla kuin aikaisemminkin, että kriisitilanteessa kansakunta on nostettu koulutukseen panostamalla, osaamista nostamalla

Mainokset