Vartiaisen ja Borgin Suomen strategia -raportista on tehtävä

  •  käsiteanalyysi
  •  sosiokulttuurinen analyysi
  •  antropologinen analyysi (esim. ihmiskuva) ja
  •  taloustieteellinen analyysi

Suomen kriisi ei ole talouden kriisi. Suomen kriisi on tiedon kriisi. Muutama alustava huomio.

Vartiainen ja Borg nojaavat väittämiin, joiden oikeellisuus voidaan kyseenalaistaa. He kehuvat ”kansalaisten suurta luottamusta poliittiseen järjestelmään”, ”kansalaisten keskuudessa vallitsevaa suurta luottamusta” ja ”korkeaa sosiaalista pääomaa” (raportin sivut 10 ja 35). Kuitenkin esimerkiksi Helsingin yliopiston studia generalia -luennolla 26.2. professori Martti Koskenniemi sanoi, että Suomen kriisiytymisen syy on liiallinen luottamus ekonomisteihin (linkki videoon). Tuhatpäisen yleisön joukosta ei kuulunut vastaväitettä. Eli kenen luottamus noteerataan, kenen epäluottamusta ei noteerata?

Vartiaisen ja Borgin perusongelma tietenkin on erittäin kapea ja sen myötä virheellinen yhteiskunnan rajaus. He näkevät ihmiset, väestön vain ’työvoimana’, ’työn tarjontana’, ’työmarkkinana’. Tämä ei ole relevanttia eikä totta. Tällaista rajausta ei oikeuta edes se että kyseessä olisi metodinen ideaalimallinnus. Vartiaisella ja Borgilla on väärä ontologia, väärä käsitys ihmisestä ja yhteiskunnasta. Tiedollinen lukkiutuneisuus on vaarallisempaa kuin Putinin seikkailut.

Tiedollinen rajoittuneisuus ei koske vain Vartiaista ja Borgia. Se koskee myös heidän raporttinsa kanssatyöstäjiä, joita ovat Suomen Pankki, valtiovarainministeriö, VATT, Talousneuvosto, työmarkkinajärjestöt ja nyt myös puolueiden puheenjohtajat, joista ainakin pari sanoi eli Sipilä ja Stubb raportin kriisianalyysiä oikeaksi MTV:n vaalitentissä 18.3.

 

Aitauksen rakentajat  

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on markkinoinut innostuneen yhteiskunnan ideaa. Vartiainen ja Borg rakentavat yhteiskuntaa sulkevaksi aitaukseksi (”työmarkkinat”). Ainoa avaava elementti heidän raportissaan ehkä periaatteessa olisi tuottavuuden koheneminen. Mutta siihenpä heillä ei ole uutta sanottavaa, eikä kuulemma ole taloustieteelläkään.

Helsingin yliopiston Studia generaliassa 26.2 pohdittiin jakamistaloutta ja yhteisomistusta uutena sosiokulttuurina. Aiheesta on ilmestynyt myös kirja ’Talouden uudet muodot’. Prof. Matti Pohjola on vuosien ajan puhunut digivallankumouksesta, osin samaa markkinoitiin ICT 2015 -raportissa. Nämä kolme siis esimerkkeinä siitä kuinka yhteiskuntaa ja kulttuuria tulee lähestyä uudenlaisten avausten kautta eikä Juhana Vartiaisen, ekonomistien ja työmarkkinajärjestöjen tavoin sulkeutuvana aitauksena. Vartiaiset ja kaltaisensa ovat maailman pysäyttäjiä, tukahduttajia.

 

Hyödyntämättömät

Vartiainen ja Borg puhuvat ”hyödyntämättömästä työvoimaresurssista”. Työn tarjontaa heidän mukaan lisäävät:

  • työttömyysputken poistaminen
  • kotihoidon vähentäminen
  • vuorotteluvapaan poisto
  • maahanmuuton lisäys, tarveharkinnan poisto

Onko näiden ”resurssien hyödynnettävyydestä” sosiokulttuurista näyttöä? Arvelen että ei juurikaan ole. On vain muutaman ekonomistin lukittunut mielikuva.

Ekonomisti Jaakko Kiander säestää Vartiaista (linkki): Maamme 3,5 miljoonasta työikäisestä vain kaksi kolmannesta on töissä, tämä on liian vähän, kolmannes ei ole töissä. Työvoimareservi on saatava käyttöön. MTV:n vaalitentissä Juha Sipilä ja Stubb pauhasivat samaa (työllisyysasteen alhaisuutta).

Nämä pauhaajat ja ekonomistit katsovat omistavansa väestön. Väestölle he katsovat voivansa tehdä mitä tahansa, ajaa markkinoille. Aikoinaan orjuutta pidettiin luonnollisena asiana. Tänään orjamarkkinoiden tilalla ovat työmarkkinat, joita taas pidetään luonnollisena ja peräti Suomen strategian ainoana lähtökohtana.  Ei ole maailma muuttunut.

SAK on haltioissaan työntarjonta -politiikasta. Miksikö? Sitä kautta SAK saa jäseniä, jäsenmaksutuloja ja johtajistolleen isot palkat. Tämä on korruptoitunut monopolirakenne (lisää alla).

 

Palkanmuodostus ja ay-liikkeen loppu

Vartiainen ja Borg markkinoivat palkkojen kansallista koordinaatiota, mutta myös – ja huomatkaa tämä – keskitetysti sovitun ’kansallisen liikkumavaran’ yksilöllistä jakamista, siis yksilöllistä palkkapolitiikkaa työpaikoilla (sivu 34). Lauri Lyly ja SAK ovat tästä erityisen innoissaan (linkki). SAK:n Erkki Laukkanen kertoi kuinka Vartiaisen esitelmä jo aiemmin upposi SAK:n väkeen kuin kuuma veitsi voihin (linkki).

SAK:n riemunkiljahdukset ovat ay-liikkeen loppu. ”Liikkumavaran yksilöllisellä jakamisella” ay-liike kieltää itsensä. Tämä on paluu ay-liikettä edeltävään aikaan. Paluu ei koske ay-johtajistoa ja talouden muuta eliittiä. Ensin eliitit rajaavat ”kansallisen liikkumavaran” (keskitetty sopimus), sen jälkeen he jakavat sen yksilöllisesti. Arvatkaa, paljonko he ottavat itse päältä jakoa tehdessään? Työpaikoilta katoaa oikeusturva.

Tämä on perinteisen ay-liikkeen loppu. Vartiainen ja Borg kylläkin moittivat monopoleja mutta eivätkö he huomaa itse rakentavansa kaikkien aikojen suurinta monopolia, työmarkkinamonopolia! ’Kansallisen liikkumavaran’ monopolimäärittelyä ja sen sisällä omien tulojensa itsemääritystä! Siis itsemääritystä! Tällainen ay-liike joutaa kuolla. Kuolkoot työmarkkinat, kolmikannat muut.

Mihin yksilöllinen palkkapolitiikan (nykyoloissa) johtaa, siitä tarjoaa järkyttävän esimerkin valtion hallintoon ujutettu yksilöllinen palkkapolitiikka. Valtion virastojen johtajisto, joka on itsensä nimennyt ’työnantajiksi’, mieltää virastojen varat ikäänkuin omiksi varoikseen. Nämä ’työnantajat’ nostelevat omia palkkojaan mielin määrin ilman että jäävät siitä tilille ja ilman että muu henkilöstö ja yhteiskunta juurikaan tietää. Yksilöllinen palkkapolitiikka toimii virastoissa politiikan teon välineenä: oikeasta palkitaan, väärästä rangaistaan väärästä eikä tämä näy ulkopuolisille, ei aitoa tilivelvollisuutta, ei ulkopuolista kontrollia. Tätä toimintatavan, siis valtion palkkapolitiikan oikea nimi on rikos. Muutamalle ay-johtajalle voi antaa korruptoivan palkkion ja ostaa hänet hiljaiseksi.

Tätä rikollista mallia Vartiainen ja Borg tyrkyttävät nyt yleiseksi ’palkanmuodostusmalliksi’. SAK hurraa vieressä. Suomi on rikollisjoukkioiden maa. Siinä heidän luottamuksensa.

 

Kuilut ja potentiaalit

Ekonomistien mielikäsitteitä nykyään ovat potentiaalit, kuilut ja vajeet. Näillä sanoilla voidaan operoida mielin määrin. Ne ovat umpimähkäisiä (tämän toteaa myös Vartiainen), tulkinnanvaraisia, olettamuksellisia.

  • työttömyyskuilu
  • tuotantokuilu
  • kilpailukykykuilu
  • kestävyysvaje
  • entä mikä olikaan THL:n köyhyysvaje

Syyllistäminen, onko ikään pohjaava kausaaliajattelu totta?

Vartiaisen ja Borgin raportti syyllistää ikääntyvän väestön. Raportti näkee juuri ikääntymisen talouden kriisin pohjimmaiseksi syyksi. Tähän ei pidä uskoa. Se ei ole totta.

Kokonaan toisille jäljille päästään jo siitä että Vartiainen ja Borg todistelevat Suomen pärjänneen täysin Ruotsin vertaisesti kun Nokia-kupru ja paperiteollisuus-kupru jätetään huomiotta (sivu 17). Eli Suomen talous on kehitetty spekulatiiviseksi vientimaaksi ja nyt tämän spekuloinnin jälkilasku levitetään koko väestön päälle, väestö syyllistetään laiskuudesta, työmarkkinoilta vetäytymisestä. Tällaisille tieteilijöille maksetaan kymppitonnin kuukausipalkkaa.

Vartiaisen ja Borgin taulukon mukaan (sivu 22) työikäisten määrässä on parin vuosikymmenen notkahdus vuosien 2020-2030 paikkeilla. Onkohan tällainen notkahdus lopultakaan edes huomionarvoinen? Eivätkö pienet notkahdukset täyty pehmeästi ja itsestään? Luonnollista notkahdusta käytetään meitä kohtaan uhittelun perusteena (esim. sivu 28). Pehmeä politiikan ymmärrys vaatii sosiaalista, kulttuurista ja antropologista kysymisen tapaa, jota ekonomisteilla ei ole. Uhittelevat ekonomistit ovat Suomen suurin vaara kuten prof. Koskenniemi julisti 1000-päiselle yleisölle.

Raportin taulukon mukaan 61-62 vuoden iässä ”yksilön julkistaloudellinen nettokustannus” muuttuu hetkessä plus 5 000 eurosta miinus 15 000 euroon (sivu 21). Näinköhän on? Miten lie ’estimoitu’ ja laskelmoitu? Intuitiivisesti tuo ei ole uskottava. Ihmiset voisivat olla tuottavia, luovia, terveitä 70 tai 80 tai 90 ikävuoteen. Paljonko on Jukka Pekkarisen, Raimo Sailaksen tai kansanedustaja Pentti Kettusen julkistaloudellinen nettokustannus? Vastatkoon torkku Vartiainen.

Vartiaisen ja Borgin kirjoitelma vihastuttaa. On käytävä taistoon yksiniittisiä ekonomisteja vastaan.

Borgilaisten marssi

Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!
Joukkoon kaikki yhtykää,
meit’ entisajan sankarhenget tervehtää.
viel’ on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.

Pois, pois rauhan toimi jää,
jo tulta kohta kalpa lyö
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!

 

Lukemisto:

Strategia Suomelle. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2015.

Studia generalia 5.3.2015 (Martti Koskenniemi, Minna Ruckenstein)

Talouden uudet muodot (kirja)

Lähes kolmannes ei ole töissä. Kiander: ”se on aivan liikaa”. YLE.

Lauri Lyly: Suomen strategiana sopiminen.

Erkki Laukkanen: Strategia Suomelle on jo puoliksi valittu.