Sipilä on esittänyt järjestöille seuraavat kysymykset:

1. Millä keinoilla saamme aikaan noin 5 %:n tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?

2. Millä keinoilla voimme madaltaa työllistämisen kynnystä?

3. Millä keinoilla saamme työttömyyden hoitamiseen käytettävät määrärahat aktivoivampaan käyttöön?

Ekonomistit ja teknokraatit pitävät kysymyksiä varmaan hyvinä. Mutta ajatellaanpa tarkemmin.

Mistä mihin suuntautuu kysymysten fokus? Jokainen kysymys tulee ylhäältä ja kohdistuu alhaisiin, ’työnantajasta’ epäaktiiveihin. Me alhaiset olemme kohde, meitä pitää aktivoida, työllistää, tuottavoittaa. Perusasenne kysymyksissä kiistää meiltä itsellisen arvon, välineistää, alentaa, nöyryyttää. Emme ole omaehtoisia toimijoita ainoassakaan kysymyksessä.

Tuo on äärimmäistä teknokratiaa, ylhäältä lähtevää. Tällainen politiikka ei tule olemaan kestävää. Se toimii hetken aikaa, tuottaa pientä näennäistulosta teknomittareilla laskettuna.

Tuollainen kysymyksenasettelu on vanhanaikaista, konservatiivista, pysäyttävää, säilyttävää.

Luova politiikka lähtee toisinpäin, yksittäisen ihmisen tasolta ja asettaa siitä käsin uusiutumisvaateita talouteen, työelämään, demokratiakäytäntöihin ja muuhun. Itsensä työllistäminen korvaa palkkatyöläisyyttä, työmarkkinoita, työmarkkinajärjestöjä ja ns. hyvinvointivaltiota. Sähköinen virtuaalimaailma murentaa vanhan maailman ja talouden. Ne ovat poistuvaa historiaa. Sipilän hallitus on historiahallitus.

Oletteko kuulleet Sipilän lausuvan sanoja uudistuminen, filosofia, mielikuvitus, ihmisyys, ihmisten itsellisyys, taiteilijuus? Ette, ettekä tule kuulemaan.

Sipilän hallituksen ennuste on huono. Toki se saatta könöttää neljäkin vuotta mutta me kuplaihmiset kaikkoamme jo ennen sen syntymistä.

Financial Times (vai oliko Economist) määritteli Sipilän liikemiesteknokraatiksi. Tasan oikein. Sellaista politiikkaa, sellaista hallitusta ja sellaista pääministeriä olemme nähneet jo liikaa. Kiitos ei enää.

* * * * *

jatkokommenteja US-blogissa:

Teknokraattihallituksia on Euroopassa ja maailmalla nähty. Äkkiseltään tulee mieleen Italian Mario Monti, jota Sixten Korkman ylisti maasta taivaisiin sanoen tämän EU-teknokraatin pelastavan Italian. Oletteko kuulleet Mario Montista enää? Ei saanut kansan kannatusta, istui puoli vuotta marraskuusta 2013 huhtikuuhun 2014 häviten vaaleissa. Tilalle tuli Enrico Letta ja nyt Matteo Renzi.

Sipilä on Suomen Mario Monti. Tai Draghi. Mutta miksi kansa kapinoi EKP:tä vastaan Frankfurtissa?

Kuka keksii muita esimerkkejä teknokraattihallituksista?

* * * * *

Tiedollisen, tieteellisen, filosofisen, taiteellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ajattelun kautta maailma on kautta historian uusiutunut. Tämä aspekti on mukana kaikessa tekemisessä tai tekemisen taustalla. Ilman tiedollis-filosofista uusiutumista asuisimme keskiaikaisissa savimajoissa, sipilät lämmittäisivät aatelislinnojensa uunia. Uusiutuminen ei ole pelkkää insinööriyttä vaan yhtä paljon tai enemmän sosiaalista, filosofista, taiteellista.

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193869-historiahallituksen-ennuste-on-huono