Touko 2015


Mikä on oikeusministeriön olemassaolon tarkoitus? Tuo on hyvä kysymys. Mitä oikeusministeriö ohjailee?

Sytykkeeksi heitän historiallis-empiirisiä muistikuvia.

Johannes Koskisella oikeusministerinä ollessaan oli intohimoinen taipumus ottaa kantaa tuomioistuinten ratkaisujen sisältöön. Se kummastutti.

Leena Luhtanen turvautui tiukan paikan tullen sanontaan ”näin se vaan on”.

Tuija Brax uhkaili sairaanhoitajalakkolaisia tuomioistuinten kautta tuomittavilla rangaistuksilla. Braxin intohimona olivat rikollisille määrättävät jalkapannat ja vastaavat.

Anna-Maja Henriksson jatkoi Braxin linjalla, metsästi päätyökseen seksuaalirikollisia ja vaati heidän rangaistuksia aina vaan kovemmaksi ja kovemmaksi. Eduskunnassa alkuvuonna käydyt keskustelut saamelaislaeista olivat hirvittävää kuultavaa: Lapin edustajat toivat esille painavan tuntuisia argumentteja joita ministeri Henriksson ei suostunut vähääkään ymmärtämään. Uskoni ministeriin ja ministeriöön älyllisessä mielessä romahti silloin. Niiden saamelaislakien suhteen Henriksson veti lopulta vesiperän.

Jari Lindstöm – kansan mies. Jokohan tulisi oikeutta kansalle?

Oikeusministeriön tuottamat demokratiaselonteot ja vastaavat ovat olleet ärsyttäviä, pelkkää puolueiden ja puoluelaitoksen mainontaa.

Summa summarum: oikeusministerien suhteen Suomella on ollut loputtoman huono tuuri. Tällä en tarkoita Jaria – vielä.

Mikä siis on oikeusministeriön tarkoitus? Minun vastaukseni kuuluu näin: kaipaan oikeuden syvimpiin perusteisiin menevää pohdintaa ja esilläpitoa. Ihmisoikeudet. Perusoikeudet. Sosiaaliset oikeudet. Sivistykselliset oikeudet. Suomen perustuslaki ja sen toteutuminen tai toteutumattomuus. Valtiosääntöoikeus.

Tuskin on vaikea poimia pitkää listaa asiaintiloja joissa Suomen perustuslakia ja muita perustavia oikeuksia tosiasiassa rikotaan räikeästi. Vaikkapa tämä ”yhteiskuntasopimus” tai kolmikanta. Millä oikeudella jotkin sonninpitojärjestöt sopivat muun kansan elämästä, tosiasiassa ohi valtiosääntöoikeudellisen rakenteen?

Millä oikeudella oikeusministeriö vaikenee tällaisista asiaintiloista?

* * *

Mikaelan Pethin jutut ovat kuin lihasvenyttelyä. Venyttelyssä jumittuneet lihakset loksahtavat auki. Mikaelan jutuissa jumittuneet ajatukset lähtevät lentoon. Kommenteillani on taipumus venähtää sen verran pitkiksi että taas tällä kertaa muokkasin kommentista erillisen jutun.

Mikaela Peth: Kuinka uusi oikeusministeri pilkkoi oikeusministeriön

Mainokset

Konsulttimme Mikaela Peth raportoi Smolnan neuvotteluista YLEä nopeammin. Laitoin pari reunahuomautusta.

Millainen olisi konsultti Pethin uusimman konsultaation lopputulema?

TEM saisi siis maatalousasiat ja liikenneasiat. Vuosia sitten TEM sai työasiat ja kai vähän ympäristöäkin (te-keskus eli työ-, elinkeino- ja ympäristökeskus). Kävisköhän tuossa niin että vanha kunnon merkantilismi palaisi ja sen myötä elinkeinoasioiden (talousasioiden) ahtaminen yhtenäiseen, samanlaiseen muottiin. Palattaisiinko Anders Chydeniusta ja Adam Smithiä edeltävään aikaan, vapaan ja monimuotoisen orgnisoitumisen estymiseen. Kavahdan yhtenäistä muottia, kavahdan liian vahvaksi koottua TEMiä.

Viestintäasiat OKM:ään. Tässä vois, noin periaatteessa olla itua. Itua siksi että LVM on ylen ihastunut ”viestintämarkkinoihin”. Viestintämarkkinat LVM:n mukaan = Elisa, Sonera, DNA, lehtitalot, Yle ym. Onko viestintä markkinaa? Ei ole, ei saa olla. Viestintä on kansalaistasoista, kansalaisten välistä ja yksilön/kansalaisen omaa luovaa toimintaa. Viestintä on sivistyksen, taiteen ja myös elinkeinojenkin elementti. OKM olisi oikeampi koti, mikäli valtiollista kotia ylipäänsä tarvitaan (pikemminkin ei tarvita).

Mutta nykyinen OKM, huh huh!!! Samanlaista markkinaideologiaa sekin, jopa koulutukseen, sivistykseen ja taiteeseen työnnettynä. Eli toivoton on nykyinen valtio kaikkine ministeriöineen. Kadotkoot kaikki ministeriöt. Eläköön kansalaislähtöinen toimeliaisuus ilman valtiollista päsmäröintiä. Eläköön elinkeinovapaus, kansalaisvapaus, vapaasti organisoituva yhteiskunta, eläköön Anders Chydenius.

Entä ympäristöministeriö? Ensinnäkään en keksi, mitä ihmeen siirrettävää MMM:stä olisi YM:öön? MMM on kautta vuosikymmenten ollut hyperinnokas vesistöjen tuhoaja (Kemijoki, Oulujoki, Iijoki, Pohjanmaan joet) sekä luonnonkalakantojen tuhoaja (kalat syö maataloustuotteiden markkinoita, mokomat) ja näyttää olevan yhä tänään. Tältä osin MMM joutaa taivaan tuuliin.

Asumis- ja kaavoitusasiat YM:ssä. Miksi? Ympäristön luominen pitää viestinnän tavoin palauttaa enemmän kansalaislähtöiseksi, siis poistaa kaavoituksesta ja asuntoasioista byrokraattis-valtiollinen-elinkeinollinen vallankäyttö. Lähiöiden rakentamisen historia kuin myös nykyiset Kalasatamat ovat surullista tarinaa.

Mikaela Peth: Sota ministeriöistä

Kun Smolnassa tulisesti pohditaan miten kunnat saadaan säästämään miljardi euroa ja mitä tehtäviä kunnilta otetaan pois, niin ratkaisu on tässä:

Otetaan kunnilta pois kaavoitustoimi, joka on nyt peräti monopoli. Kuntien käsissä ollut kaavoitus on ollut katastrofi. Kuvitellaan vaihtoehto: yksityiset nokkelat ihmiset ja ihmisten porukat kehittelevät mielikuvituksellisia talo- ja yhdyskuntaluomuksia. Koko maa pääsee kehittymään taideteoksen kaltaiseksi. On vaihtelua, yllätyksellisyyttä ja intomieltä.

Tämä ei ole utopia. Tämä on käytännön vaatimus. Tämä on kauniimman, esteettisen ja innostavan maailman vaade.


(Tuo oli kommenttini Mikaela Pethin blogissa, PersKeKo-sarjassa.
http://mikaelapeth1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195553-unesco-ja-perskeko)

Toki aihe vaatii syvemmän tarkastelun, olkoon tämä vasta alku.

Miettikää vaikka Helsinkiä. Kaupunkisuunnittelijat, kaupunkisuunnitteluvirasto ja koko toimiala ovat kuin terroristeja. Mikään alue, mikään soppi ei saa olla heiltä rauhassa. Joka paikkaan työntävät kynänsä ja sormensa. Pykäävät kasarmeja, nimenomaan kasarmeja. Vallantäyteisin virkamies tämän päivän Suomessa lienee Anni Sinnemäki. ”Valtio ei kaavoita”, sanoi eräässäkin tilaisuudessa. Ja mitä sanoi suunnittelulautakunnan vpj Soininvaara: Helsinkihän voi kaavoittaa Malmin lentokentän ja myydä näin tyhjästä luomansa rakennusoikeudet valtiolle 600 miljoonalla eurolla.

Entä jos valtio ottaa kaavoitusoikeuden pois kunnilta. Loppuu tuollainen pikkulasten peli. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ja kaupunkisuunnittelulautakunta voidaan lakkauttaa. Siinä miljoonasäästön alku.

Tapiolan ideoija Hertzen kirjoitti kirjan Koteja vai kasarmeja lapsillemme. Vastaus tänään on : kasarmeja. Katsokaa Helsinkiä.

Pois yliopistoista. Yhdysvallat on jämähtänyt. Suomessa koulutus tuottaa järjestelmälle uskollisia sopeutujia. Suomi kaipaa säpinää. Näin ilakoi Helsingin Sanomat 5.5.2015 .

Älyllisen säpinän puute loistaa puolueiden vastauksista Juha Sipilän hallituskysymyksiin. Seuraavat lausumat on poimittu kokoomuksen, sdp:n ja SAK:n vastauksista.

  • Kokoomus ja sdp tyrmäävät VM:n muistion Vakaampi talous- ja rahaliitto. (VM:n muistio suosittaa talouspolitiikan omistajuuden palauttamista jäsenvaltioille.)
  • Yliopistoja on vahvistettava merkittävällä lisäpääomituksella, jonka ehtona on yksityinen rahoitus (kokoomus).
  • Kulttuurin mahdollisuudet elinkeinotoiminnan lähteenä tunnistetaan ja niitä hyödynnetään määrätietoisesti (sdp).
  • Omistajuudesta tehdään väline yritysten kasvun edistämiseksi (sdp).
  • Yhteiskunnan kaiken tuen perusedellytyksenä on oltava työn vastaanottovelvollisuus (kokoomus). Työttömyysturvan aktiivinen käyttö (sdp).
  • Työpaikkojen luominen edellyttää sääntelyn ja byrokratian purkamista (kokoomus). Vertaa työn vastaanottovelvollisuus. Ketä siis säännellään, ketä ei.
  • Asetetaan työ etusijalle kaikessa päätöksenteossa (kokoomus). Talouspolitiikka ankkuroitava työllisyysasteen nostamiseen (sdp).
  • Hallituksen on arvioitava kaikkea EU-sääntelyä talouskasvun ja työllisyyden näkökulmasta (kokoomus).
  • Sopeutustoimien tulee painottua selkeästi menoihin. Veronkiristysten tie on loppuun käyty. Työn verotusta on syytä keventää (kokoomus).
  • Hallituksen tulee toteuttaa vientivetoista kasvustrategiaa (sdp).
  • Avainasemassa ovat suuret kaupunkiseudut, joissa syntyy pääosa kansantulosta (kokoomus). Oleellista on keskittyä erityisesti kasvukeskusten ja metropolialueen kysymyksiin (sdp).
  • Koko maan ja maan eri osien voimavarat hyödynnetään (kokoomus).
  • Hallituksen tulee sitoutua kolmikantaiseen yhteistyöhön (sdp).
  • SAK: Työmarkkinajärjestöjen toiminnan perusedellytykset on turvattava. Työelämän asiat valmisteltava kolmikantaisesti (siis kaikki työelämäasiat!) . Yleissitovuus säilytettävä.


Onko puolueissa säpinää?

Puolueiden tapa jäsentää politiikkaa on yksiurainen, yksioikoinen. Puolueet rakentavat häkkiä, johon ne sulkevat, pakottavat ja ehdollistavat väestön. Suljettavasta massasta käytetään halventavia nimityksiä: epäaktiivit, työvoima, työttömät, työn tarjonta, syrjäseudut, hyödynnettävät, sopeutettavat, velvoitettavat. Yhdysvaltaisen Peter Thielin sanonta jämähtäminen kuvaa tätä osuvasti (HS 5.5.).

Kaikkea EU-sääntelyä arvioitava talouskasvun ja työllisyyden näkökulmasta, sanoo kokoomus. Mihin jää sosiaalinen Eurooppa, Kansalaisten Eurooppa, kulttuurinen Eurooppa. Kokoomuksen ja muiden näkemys Euroopasta on yksioikoinen, rajattu ja suljettu. Tällainen Eurooppa kuihtuu lopulta reunailmiöksi.

Kulttuurin käsite puolueilla on väärä. Kulttuuri on kaiken läpikulkeva perusta ja rakenne, ei hyödynnettävä saareke tai lisuke. Puolueet ja puoluejärjestelmä itsessään on kulttuurinen ilmiö, jota puolueissa ei sellaiseksi ymmärretä. Suomea ei elvytetä taloutena vaan kulttuurisen perustan uudistamisena. Tämän ymmärryksen puutteeseen kompastuu lopulta myös Sipilän hallitus, ei vain yhteiskuntasopimus.

Puolueet rakentavat häkkiä työn käsitteen ja työmarkkinaideologian ympärille. Työn käsite on erittäin byrokratisoitu. Sen myötä puolueet byrokratisoivat (jämäyttävät) yhteiskunnan läpeensä. Työn ulkopuolisiin kohdistetaan nöyryyttävä sääntely, byrokratia ja ehdollistaminen. Innolla tähän osallistuu myös SAK, mm. Lylyn uusimmat palkkauspuheet.

Kokoomus menee äärimmilleen: yhteiskunnan kaiken tuen perusedellytyksenä on oltava työn vastaanottovelvollisuus. Kyse on pakkoyhteiskunnan modernisaatiosta.

Veronkiristysten tie on loppuun käyty, sanoo kokoomus. Yhtä perustellusti asia voidaan kääntää toisinpäin. Professori Jäntin sanoin: ansiotulojen verotusta on Suomessa kevennetty vuodesta 1996 lähtien yhteensä yli 14 miljardilla eurolla, mikä on kaksi kertaa niin suuri kuin seitsemän miljardin euron kestävyysvaje.

Omistajuudesta on tehtävä väline yritysten kasvuun, vaatii sdp.  Keillä on oikeus omistajuuteen? Demareita ei kiinnosta kansalaislähtöinen omistajuus, yhtiövallan ja yhtiökokousten demokratisointi, piensijoittajat, kansankapitalismi, yhtiömuotojen perkaus, yhtiövallan kulttuurinen perusta.

Kokoomuksen ja demareiden mielisana on ’hyödyntää’. Keitä he hyödyntävät, keitä he ehdollistavat ja millä oikeudella? Yliopistoja, kulttuuria, työvoimaa, maan eri osia, omistajuutta. Hyödyntää-sana kertoo maailman jaosta, vallasta. Joku hyödyntää, toisaalla ovat hyödynnettävät. Hyödyntää on macchiavellistinen moderni vallan määritelmä.

Tulon käsite. ’Tulo’ on neutraaliksi ja tekniseksi brändätty, vallankäytöllisesti erittäin keskeinen sana nykypolitiikassa (edellä: ”… joissa syntyy pääosa kansantulosta”). Tulon käsite on petollinen ja harhainen. Keskusta saa tältä osin kunniamaininnan; vastauksissaan Sipilälle se taisi olla ainoa joka vaati uusien mittarien käyttöönottoa kansainvälisten esimerkkien mukaisesti.

VM:n muistio ’Vakaampi talous- ja rahaliitto’ on vapaan tieteen ja ajattelun kannalta kunniakas, inspiroiva tuotos. Se ei ota politiikan nykyfraseologiaa annettuna vaan etsii ja avaa uusia näkökulmia. Kokoomuksen ja sdp:n torjunta kertoo puolueiden henkisestä lukkiutumisesta.

Käsite ’vientivetoinen kasvustrategia’ kaipaa sisältöanalyysiä ja innovatiivista purkua. Loogisessa ja globaalissa mielessä käsite on mahdoton, analyyttisessä mielessä huonosti perusteltu. Jos maailman kaikki kansat sokkoisesti turvaavat vientiin, maapallo muuttuu kaikkien sodaksi kaikkia vastaan (valuuttasota, resurssisota jne). Sokkoisen politiikan sijaan tarvitaan uutta ricardoa, adamsmithiä, anderschydeniusta, joka kohottautuu pragmatismin yläpuolelle ja pohtii analyyttisesti mitä ovat eri alueiden kohtuulliset suhteelliset edut – talousteorian, työnjaon ja resurssien käytön klassinen kysymys – ja muotoilee tältä pohjalta näkemyksen materiavirtojen globaalista tasapainoverkostosta.  Sokkomainen vientivetoinen kasvustrategia on kansallisesti itsekäs, impivaarainen malli.

SAK:n vaatimus ”järjestöjen toiminnan perusedellytysten turvaamisesta” on röyhkeyden ja oikeudettomuuden huippu kautta aikain. Mihin oikeusperusteeseen nojaten valtion tulisi turvata tiettyjen järjestöjen toiminta? Maa on täynnä järjestöjä. Järjestöjä syntyy ja lakkaa. HS:ssä Elina Grundström kirjoitti Hakaniemen suljetusta bunkkerista. Tuomo Luoma kirjoitti hakaniemeläisestä kuplasta.

Lukemistoa

Valtiovarainministeriö: Vakaampi talous- ja rahaliitto.

Elina Grundström: Suomen pisin kortteli sijaitsee Hakaniemessä. HS 5.5.2015

Tuomo Luoma: Hakaniemeläinen kupla.