essee.net

Suomen työelämä on muokattu hierarkiseksi, rivisuorittajaa alentavaksi ja nöyryyttäväksi. Tämäkö ay-liikkeen tekosia, ihmetteli Vellu Heino ja toivoi väitteelle sisältöä. Näin vastasin (linkki alla):

Valtiolla (myös yliopistoissa) runnottiin viitisen vuotta sitten väkisin läpi niinsanottu uusi palkkausjärjestelmä. Muodollisesti ja näennäisesti se puettiin – tottakai – objektiivisen, (muka)oikeudenmukaisen ja ”kannustavan” (tämä oli mielisana) menettelyn muotoon. Tosiasiassa siinä luotiin mielivaltainen ”pärstäkerroin” systeemi, joka samalla mahdollistaa piilopoliittisen ohjailun, siis virkamiesjohtajien politikoinnin. Niinsanottu esimieskunta lahjottiin korkeilla mielivaltaisilla palkoilla ja niinsanottu suorittajaporras alistettiin moninaislle nöyryytysmekanismeille.

Tätä palkkausjärjestelmää ei luotu eduskunnan päätöksin, tuskin eduskunnan tietämänäkään, vaan työmarkkinajärjestöjen sopimuksilla sekä VM:n ja muun johtavan virkamieskunnan ajamilla pakoilla. Muutoksen avainhenkilöt yksittäisiä virastoja myöten ostettiin tavalla tai toisella, palkkalupauksilla tai muin etuuksin. Ay-liike oli tässä prosessissa aktiivisesti mukana. Minä väitän että yksittäisillä työpaikolla niinsanotuista ay-aktiiveista suuri osa ostettiin, voi sanoa lahjottiin (sijoitettiin sopivan korkeaan palkkaluokkaan). Tätä voi kutsua myös korruptioksi.

Viikko sitten kuulin eduskunnan viraston ruokapöydässä kahden arvostetun virkamiehen keskustelun. ”Virkaehtosopimusjärjestelmän sisällä harrastetaan puhdasta mielivaltaa”, he totesivat toinen toisilleen.

Hierarkisen toimintavan tuominen valtion virastoihin (mutta ei vain valtiolle), palkkausjärjestelmämuutos (jonka myötä koko valtion käsite muuttui olennaisesti) sekä ay-liikkeen aktiivinen mukanaolo näissä prosesseissa teki minusta ay-liikkeen ikuisen vihaajan. Näin on. Luottamustani ette enää saa.

* * *

Tämän kirjoituksen sytyke:
Jatkan Viljo Heinosen SDP-pohdintaa

Kommenttini Viljo Heinosen blogissa (Rinne vaihtoon) venyivät sen verran pitkiksi että julkaisen ne tässä erikseen.

SDP:ltä puuttuu älyllistä notkeutta, sanoo Viljo Heinonen.

Älyllinen notkeus on hyvä ilmaus. Notkeus puuttuu esimerkiksi silloin kun koko ajan hoetaan vain ’palkansaaja’ -sanaa ja ollaan ’palkansaajan’ asialla. Tähän syyllistyy tietenkin ay-liike mutta myös ay-liikettä myötäilevät puolueet, sdp ja vasemmistoliitto.

Älyllistä notkeutta olisi mm. Viljo Heinosen ehdottelema paluu pienyrittäjien ja yksin yrittävien roolin ymmärtämiseen. ”käsityöläiset, itselliset suutarit ja räätälit ym. vastaavat olivat työväenliikkeen kantava voima”, sanoo Heinonen. Listaan voisi lisätä torpparit, pienviljelijät ja tämän päivän katsannossa vaikkapa taiteilijat, vapaat tutkijat, free lancerit, omakustantajat jne.

Älyllinen notkeus on eri asia kuin Sitran markkinoima ketteryys. Ketteryys on enemmän oveluutta. Oveluutta toimia olemassa olevien instanssien hyväksi.

Kukahan nykyisessä sdp:ssä tai vasemmistoliitossa kuvastaisi älyllistä notkeutta? Sitä ei ollut Urpilainen. Sitä ei ole varsinkaan Rinne. Tuskin nuoret naisetkaan, marinit ja rasmaijerit. Ja tuskin ne nuoret miehetkään, en edes nimiä saa mieleen.

Entä vasemmistoliitto? Hanna Sarkkinen on osoittautunut vanhakantaisen jähmeäksi, ehkä ylenkatsovaksikin. Li Andersson puhuu aina samaa ja samaa, ei erityisen notkeaa.

Huonolta näyttää sillä rintamalla.

Yksi suuri, ehkäpä keskeisin asialohko jota nykyvasemmisto ei tippaakaan ymmärrä eikä tunnusta, on työelämän sisäinen demokratia. Siis demokratian puute. Suomen työelämä on muokattu erittäin hierarkiseksi, rivisuorittajaa alentavaksi ja nöyryyttäväksi. Ay-liike on aktiivisesti ohjannut kehitystä tähän suuntaan, erityisesti palkkajärjestelmien kautta. Ay-liike on itse osa hierarkista ylätason koneistoa. Sitä ei yksittäisen (rivi)ihmisen tilanne ja kokemus tosiasiassa kiinnosta tippaakaan. Ay-liike hokee vain kolmikantaa. Mikä on kolmikanta? Kolmikanta on ylätason eliittien (työmarkkinajärjestöt, siis järjestöt) keskinäinen vallanpitojärjestelmä.

Pankaa merkille Olli Rehnin puheet (mm. eduskunnassa) ja ehdotukset osallistumisjärjestelmien saattamisesta euroopalaiselle tasolle. Rehnin mukaan Suomi on kaukana Euroopan jäljessä osallisuusasioissa. Onhan se erikoista että oikeistokepulainen ajaa työelämädemokratiaa ay-liikkeen sijasta.

Viljo Heinonen: Rinne vaihtoon, SDP nousuun yrittäjyysohjelmalla

Juhani Kahelin: Jatkan Viljo Heinosen SDP-pohdintaa

Tilaisuuden jälkeen katsoin YLEn ja MTV:n uutisia. Päätapahtumina näytettiin työmarkkinaneuvottelijoita, pääministerin itsetyytyväistä kommenttia sekä Kultarannan miesporukkaa.

Nuo kaksi maailmaa, Kansalaistorin maailma ja pöhöttynyt työmarkkinamaailma eivät kohtaa vähimmässäkään määrin. Maailmat kulkevat eri latua ja ajautuvat vastakkain.

Kansalaistorilla puhui nuoriso, sivistys ja kouluttautumisen halu. Me emme alistu tuotantokoneiston nappuloiksi, tuon tapainen sanoma toistui kerta toisensa jälkeen.

Politiikka pyörittävä porukka, hallitus ja työmarkkinat eivät tajua kansalaistorin henkeä. Kumpi väistyy ensin?