Suomen työelämä on muokattu hierarkiseksi, rivisuorittajaa alentavaksi ja nöyryyttäväksi. Tämäkö ay-liikkeen tekosia, ihmetteli Vellu Heino ja toivoi väitteelle sisältöä. Näin vastasin (linkki alla):

Valtiolla (myös yliopistoissa) runnottiin viitisen vuotta sitten väkisin läpi niinsanottu uusi palkkausjärjestelmä. Muodollisesti ja näennäisesti se puettiin – tottakai – objektiivisen, (muka)oikeudenmukaisen ja ”kannustavan” (tämä oli mielisana) menettelyn muotoon. Tosiasiassa siinä luotiin mielivaltainen ”pärstäkerroin” systeemi, joka samalla mahdollistaa piilopoliittisen ohjailun, siis virkamiesjohtajien politikoinnin. Niinsanottu esimieskunta lahjottiin korkeilla mielivaltaisilla palkoilla ja niinsanottu suorittajaporras alistettiin moninaislle nöyryytysmekanismeille.

Tätä palkkausjärjestelmää ei luotu eduskunnan päätöksin, tuskin eduskunnan tietämänäkään, vaan työmarkkinajärjestöjen sopimuksilla sekä VM:n ja muun johtavan virkamieskunnan ajamilla pakoilla. Muutoksen avainhenkilöt yksittäisiä virastoja myöten ostettiin tavalla tai toisella, palkkalupauksilla tai muin etuuksin. Ay-liike oli tässä prosessissa aktiivisesti mukana. Minä väitän että yksittäisillä työpaikolla niinsanotuista ay-aktiiveista suuri osa ostettiin, voi sanoa lahjottiin (sijoitettiin sopivan korkeaan palkkaluokkaan). Tätä voi kutsua myös korruptioksi.

Viikko sitten kuulin eduskunnan viraston ruokapöydässä kahden arvostetun virkamiehen keskustelun. ”Virkaehtosopimusjärjestelmän sisällä harrastetaan puhdasta mielivaltaa”, he totesivat toinen toisilleen.

Hierarkisen toimintavan tuominen valtion virastoihin (mutta ei vain valtiolle), palkkausjärjestelmämuutos (jonka myötä koko valtion käsite muuttui olennaisesti) sekä ay-liikkeen aktiivinen mukanaolo näissä prosesseissa teki minusta ay-liikkeen ikuisen vihaajan. Näin on. Luottamustani ette enää saa.

* * *

Tämän kirjoituksen sytyke:
Jatkan Viljo Heinosen SDP-pohdintaa