Mikaelan Pethin kirjoitus ’Miksi Venäjä on vihainen’ sisältää hyviä oivalluksia, ei vain Venäjästä vaan maailman tilasta. Kirjoitin Mikaelalle kommentin, tähän tapaan:

Tällaista tarvitaan: katsoa asioita yllättävistä suunnista, kääntää kysymys nurin, laatia uusi kysymys, nähdä toisin.

Esimerkiksi tuo Kreikka-tapaus. Euroopan sijoitusmassat näkivät Kreikassa otollisen kohteen, tuputtivat sinne rahaa, paikalliset piirit höynähtivät mukaan (vertaa pääomatuonnin vapauttaminen Suomessa 1980-luvulla, kasinotalous ja sitten suuri lama). Kun kasino  Kreikassa alkoi kaatuilla, meidät kaikki vedettiin mukaan päästämään Kreikkaan sijoittaneet pälkähästä. Nyt Kreikka on pankkimielessä eristetty, enää ei ole väliä mitä sille tapahtuu. Troikat huutavat: kuria, kuria, kuria.

Osin samantapainen tapahtumasarja oli Neuvostoliiton varallisuuksien ryöstö oligarkkien käsiin.

Mikaela Peth sanoo suuren viisauden: sinä kiusattu, keksi parempi leikki niin muut haluavat tulla mukaan. Juuri tätä nyt tarvitaan: keksiä parempi leikki. Pelillisyys, sitähän te hoette peräti vientivalttina Suomelle. Mistä uuden leikin aineksia haettaisiin? Maailmalla vellova finanssivarallisuus, joka ”yrittää käyttää hyväkseen köyhiä ihmisiä”, joka etsimällä etsii sijoituskohteita, joka yrittää vallata milloin Kreikkaa, milloin Ukrainaa, milloin Hanhikiveä, milloin yleishyödyllisiä asuntoja. Talouden rakenne ja koostumus, talouden institutionaalinen perusta, talouden kannustinperiaatteisto ja muu tällainen vaatii perustavaa laatua olevan tutkinnan, ”uskonpuhdistuksen” vai pitääkö sanoa reformaation riemuvuoden. Maailma huutaa Martin Lutherin teesejä tasan 500 vuoden takaa.

Suomen valtiollisella nykyjohdolla ei ole pienintäkään ymmärrystä siitä että on keksittävä uusi leikki. Suomen nykyjohdolta puuttuu visionäärisyys. Nämä niinistöt, soinit ja teijatiilikaiset sanovat vain ’ähä kutti ette pääse leikkiimme’.

Olisipa Suomessa johtajia (ehkä hieman 1970-luvun tyyliin), jotka näkisivät talouden toimintatapojen ja rakenteiden hataruuden ja sen myötä politiikan toimintatapojen ja sisältöjen muutostarpeita.

Taisi olla Pen Syskovitsi, jonka kuulin sanovan: niin kävi Weimarin Saksalle, niin kävi Venäjälle. Kun ajetaan nurkkaan, hätistellään, nöyryytellään, alkavat kalistella. – Tästä syystä tärkeintä on keksiä uusi leikki, saada aikaan uusi Etyk tai jotain vastaavaa, vaikkapa maailman uusi talousjärjestys. Leikki josta duuman johtajakin innostuu ja huomaamattaan unohtaa Ukrainan arot Anton Tšehovin lääkittäviksi.

On hedelmätöntä syyllistää Kreikkaa (silloin pitäisi syyllistää Suomi yhtä lailla). On hedelmätöntä vain räksyttää Venäjälle, siis vain räksyttää. Niin Kreikka kuin Venäjäkin asettavat suuren ajatuksellisen haasteen. Se haaste ei ole politiikan pintaa ja päiväkohtaisuutta. Se haaste tunkee syvemmälle: nykymaailman, nykytalouden, nykypolitiikan perustaviin rakenteisiin.

Tänään tarvitaan Periklestä. Tänään tarvitaan martinlutheria, katolisen kirkon kaatajaa. Tarvitaan Thomas Jeffersonia. Tarvitaan varallisuuksien tutkija Pikettyä.

Näin puhui Perikles: kansalainen joka ei ota osaa julkisten asiain hoitoon, ei ole pelkästään vallanhimoton, vaan oikeastaan hyödytön.

Valtiotieteilijät loistavat poissaolollaan. He ovat UPIssa räksyttämässä Venäjälle.

Mikaela Peth: Miksi Venäjä on vihainen