Kansantalouden kaavoja yritettiin aikoinaan iskostaa viattomiin mieliimme. Meniköhän yksi kaava näin:

MV = PY

eli rahan määrä kertaa rahan kiertonopeus on yhtä kuin hintataso kertaa tavaroiden (tuotannon) määrä.

Tänään Kreikkaan työnnetään rahaa. Samoin EKP:n toimesta Eurooppaan syötetään rajattomasti rahaa, rahan määrää M kasvatetaan (ultrakevyt rahapolitiikka). Toiveena EKP:n rahapolitiikassa on että M kiertyisi kasvattamaan Y:tä eli tuotantoa. Näin ei ole käynyt ja voi olla että ei käykään. Investoinnit ja tuotannon lisäys eivät käynnisty, eivät edes rahan pakkosyötöllä (tai Suomessa yhteisöveron laskulla). Syötetty rahaa valuu osakkeiden ja varallisuuksien hintoihin ja muuhun vastaavaan. Eli keinottelutalous saa uutta pontta, kiitos EKP:n ja Suomen Pankin.

Keynes yritti pohjimmiltaan samaa mutta suoremmin Y:n kautta, tarkemmin sanoen yhden Y:n komponentin eli julkisten menojen lisäämisen kautta (tänään sitä kutsutaan elvyttämiseksi). Aikansa sillä ”pelastettiin kapitalismia” (Keynesin sanonta) mutta ei oikein enää. Viereen putkahti tämä valtioiden velkaongelma (Jukka Pekkarisen sanonta).

Kaivakoot ojaa, sotikoot – kunhan julkiset menot luovat kysyntää ja pelastavat yrityksiä pälkähästä. Tämä oli yläluokkaisen Keynesin yläluokkaista ajattelua.

1960-luvulla Pekka Kuusi loi Keynesistä hieman siistimmän version: kierrätetään kysyntää luovat rahat ihmisten taskujen kautta. Sosiaalipolitiikka luo kysyntää ja kasvua. Annetaan sille nimeksi hyvinvointivaltio.

Ilmarisen johtaja Timo Ritakallio luetteli kerran lukuja paljonko nykyisen finanssikriisin ratkaisemiseksi on syötetty rahaa suhteessa bkt:hen. Luku vaihteli 10 %:n molemmin puolin (oliko peräti 20 %) USA:ssa, Japanissa ja Euroopassa. Tällainen rahansyöttömaailma on keinotekoinen, epävakaa, se luo kriisin toisensa jälkeen ja johtaa väestön enemmistön syrjäytymiseen (vertaa Piketty). Ritakalliokin sanoi että uusi kriisi odottaa, ehkä 10 vuoden päästä, mutta miten ja millaisena se tulee, sitä ei tänään kukaan osaa arvata.

Kolmisen vuosikymmentä sitten inflaatio oli hirveä mörkö. Tänään EKP ja Suomen Pankki, ennustepäällikkö Kilposesta alkaen hokevat että inflaatio on saatava nousemaan 2 prosenttiin. Ilman inflaatiota uhkaa deflaatio. Maailma ei pyöri ilman inflaatiota, he hokevat. Keynes ja Kuusi pelastivat maailmaa syöttämällä rahaa Y:n sfääriin, tänään finanssiekonomistit syöttävät rahaa finanssimaailman toimijoille. Kelpaa Stadighin, Wahlroosin ja Liikasen viisastella. Nykyinen taloustiede on äärettömän pinnallista näennäisviisautta. Talouspolitiikka on tyhmä. Taloustiede ei ole uudistunut sitten 1930-luvun eli Keynesin aikojen, sanoi Jaakko Kiander Helsingin kirjamessuilla.

”BKT:n riittävä kasvattaminen ilman velanottoa tai vientiä ei ole mahdollista”, sanoo Mikaela Peth blogissaan. Jaaha. Onkohan tämä välttämättä näin? Voisiko ”kasvu” olla orgaanista, endogeenistä. Sitä kautta taloudesta tulisi vakaampi, terveempi, luonnollisempi, tasa-arvoisempi.

Sipilän hallituksen hokema työajan lisääminen olisi eräs muoto orgaanista kasvua, siis sisältäpäin ilman velanottoa. Tosin tuo tapa on niin kömpelö, mekaaninen ja perusteiltaan puutteellinen että se ei toimi. Sääli hallitusta.