maaliskuu 2016


Yliopistotyöntekijä Sanna Ryynänen puhui Joukkovoima-mielenosoituksessa Helsingin Senaatintorilla. Sanna nosti esikuvaksi Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholmin, joka kieltäytyi irtisanomasta kirjaston henkilökuntaa vastoin yliopiston päätöstä. Lisää ekholmeja, sanoi Sanna.

Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen kirja Taisteleva tutkimus moittii yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, joka ohjautuu muusta kuin tavallisten ihmisten ongelmista. Tutkimusta on tehtävä yhdessä ihmisten kanssa. Yliopiston tehtävä on uuden sukupolven nahan luonti ja kriittisen toiminnan esiin tuonti. Kohti kamppailevaa yhteiskuntatiedettä.

Helsingissä oli myös politiikan tutkimuksen päivät. Muutama tutkija kysyi miksi politiikan teoria on hiljaa ja askartelee antikvaaristen ongelmien tai itseensä viittaavien ismien parissa muuttuen kommentaattorien kommentaattorien kommentoinniksí. Miksi meillä on köykäistä johtamis- ja innovaatioretoriikkaa? Onko utopioilla sijaa?

Kirjassa Länsimaisen yhteiskunnan juurilla Jukka Korpela kuvaa kuinka yliopistot aikoinaan syntyivät valtakeskusten ulkopuolella ja vastavoimana niille. Tätä kysymisen ja tutkimisen vapautta saa länsimainen yhteiskunta kiittää voinnistaan.

Senaatintorin laidan valtakeskukset – valtioneuvosto, maan hallitus, Helsingin yliopisto – tekevät tänään kaikkensa masentaakseen yliopistoväen ja sitoakseen tutkimuksen omia valtakäytäntöjään palvelemaan.

Olkoon tottelemattomuus maailman suunta.

Lisää ekholmeja.

Mielenosoitusviikko

Taisteleva tutkimus

Politiikan tutkimuksen päivät / politiikan teorian ajankohtaisuudesta

Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla

Mainokset

YLEn toimittaja Pirjo Auvinen on kirjoittanut osuvan kuvauksen tämän hetken poliittisesta tilanteesta. Vastakkain ovat kokoomus ja Hakaniemen AY, Auvinen tiivistää.  Tässä linkki YLEn juttuun.

Menossa on kokoomuksen jälkilypsy-yritys (ns. Suomen malli ja paikallinen sopiminen). On erittäin hyvä, että pienituloinen ay-kenttäväki sanoo kokoomuksen ja hallituksen jälkilypsylle ja samantien koko sopimusehdotelmalle ei.

Kokoomusta vastassa tuskin on koko AY kuten Ylen Auvinen pelkistää. Enemmänkin kyseessä on pienituloisten kapinaliike joka puhkesi ay-liikkeen sisältä. Toivotan kapinaliikkeelle parhainta menestystä. Ehkäpä siitä kehittyy tsunami joka pyyhkäisee laudalta ison liudan nykyisiä superpalkkaisia ay-johtajia, nämä Lylyt, Selinit, Elorannat ja monen muun.

Mitä on ”paikallinen sopiminen”?

Kymmenkunta vuotta seurasin yhden sortin ”paikallista sopimista” julkishallinnossa, peräti eduskunnan virastossa (VTV).  MIkä oli tulos? Palkoista tuli salatiedettä, paljonko johtajat maksavat itselleen palkkoja, sitä ei kukaan tiennyt, ei myöskään toistensa palkkoja, vaikutelmaksi muodostui mielivalta ja sekamelska, palkkaerot räjähtivät, työpaikan sosiaalinen ilmapiiri hajosi, ”direktiovalta” elämöi ja julisti valtaansa joka asiassa (piittaamatta yt-laista), vaiensi muut, porukka vetäytyi piiloihinsa, yritti päästä pakoon kuka mihinkin, työn sisällöstä katosi mieli, työn ”tuloksista” tuli väkinäisiä ja keinotekoisia. Tätä on ”paikallinen sopiminen” tyyliin Suomen eduskunta. Vastaavan käytännön kokoomus ja Sipilän hallitus nyt yrittää pakkolevittää koko maahan. Vastarinta nouskoon.

– PAMin kenttäväki, onnittelen teitä, te hoksasitte asian, toivotan teille parhainta menestystä.

Mistä kumpuaa vaihtoehto?

Vaihtoehto ei kumpua virallisesta ay-liikkeestä, paitsi jos liikkeen sisälle kasvaa pienituloisten kapinavyöry joka pyyhkäisee osan johtajistosta ulos.

Vaihtoehto ei kumpua nykypuolueista, ei myöskään demareista. On kuvaavaa seurata , millä innolla ay-johtajat ja osa demareista puolustaa nykyistä sopimusehdotelmaa. Mistä on kysymys? Sopimus turvaa nykyisen ay-eliitin yhteiskunnallisen valta-asetelman säilymisen, jopa sen kasvattamisen kaikkine etuineen, superpalkat, eläkeyhtiöiden hallinto, VVO:n tuotot ay-liikkeelle, verovähennys ja moni muu asia. Sopimusuehdotelmaa puolustaessaan ay-liikkeen johtokerros puolustaa omia etujaan sekä palkkaerojen ja muiden yhteiskunnallisten erojen säilyttämistä.

Vaihtoehto ei lähde liikkeelle nykyisestä työmarkkinavallasta, ei kolmikannasta, ei Hakaniemestä, ei hallituksesta eikä nykypuolueista.

Syvempi vaihtoehto voi kummuta  ”roskaväen” ja ”älymystön” yhteistunnosta.  ”Roskaväellä” tarkoitan erittäin laveasti kaikkia huono-osaisia, pienituloisia, virallisten ”työmarkkinoiden” ulkopuolisia tai niihin löysästi sidoksissa olevia, itseyrittäjiä, reuna-alueita ja muuta tällaista.  Tietyllä tapaa kyse olisi paluusta Pariisin kevääseen 1968, jolloin puhuttiin työväen ja älymystön liitosta. Sellaista tarvitaan tänään.

Kiintoisa ja lupaava on lauantaiksi 12.3. organisoitu joukkomielenosoitus leikkauspolitiikkaa vastaan. Edellinen mielenosoitus elokuussa ei ollut vähäinen juttu, marssivaa porukkaa riitti tuntikaupalla.

”Kansanliike kertoo mielenosoituksen vastustavan hallituksen yhteiskunnan köyhimpiin kohdistamaa kurjistamis- ja leikkauspolitiikkaa sekä kannustamaan vaihtoehtojen etsimiseen.” Näin kertoo YLE (linkki).

Juuri tätä tarvitaan – kannustamista vaihtoehtojen etsimiseen. Tähän on panostettava. Näkemykseni on, että välttämätön osa tätä etsimistä on tieteellisperäinen (miksei myös taiteellisperäinen) analyysi ja mielikuvitus. Tähän viittasin sanalla ”älymystö”. Tämä puoli kumpuaa yliopistojen liepeiltä, yliopistoista ulospotkituista (Helsingin yliopiston 1000 irtisanottavaaä ja muut Laakkosen filosofit), kulttuuriväestä, bloggareista, maalareista ja kaikesta tällaisesta. Siellä muhii oppositio, ei eduskunnan kopperoissa.

* * *

Yksi esimerkki yhteiskuntasopimuspuheen salakielestä on ”veronkevennys”. Oleellinen kysymys on, mihin ”kevennys” suunnattaisiin. Siitä ei julkisuudessa puhuta halaistua sanaa. Varmaa on, että ns. neuvotteluissa suuntaamisesta on puhuttu ja varmaan on vallinnut piilevä yhteisymmärryskin. Tottakai kevennys suunnattaisiin ”työsektoriin”. Työsektoriin löysästi sidoksissa olevien on turha odottaa ”kevennyksiä”.  Nykyinen valtaestablishment ohjaa ”kevennykset” itselleen ja omilleen. Yhteiskunnan kahtiajako roskaväkeen ja mukatuottaviin kasvaa entisestään.

Sana ”yhteiskuntasopimus” on harhauttava ja valheellinen. Oikea sana on yhteiskunnan hajotussopimus.

Näkökulma: Viikonlopun jännitysottelu: Kokoomus – Hakaniemen AY. YLE  5.3.2016.

Joukkovoimaliike järjestämässä mielenosoitusta leikkauspolitiikkaa vastaan lauantaina. YLE 5.3.2016.

Juhani Kahelin: Juha Sipilän puheissa on sekavuuksia.

Juha Sipilä vakuutti TV:n ykkösaamussa 5.3., että yhteiskuntasopimuksella ei ole mitään tekemistä vallan ja vallankäytön kanssa. Tämä väite vei Sipilän puheilta kaiken uskottavuuden. Hetkeä myöhemmin Sipilä kertoi kuinka ns. yhteiskuntasopimukseen välttämättömiä osasia ovat  ’Suomen malli’ sekä paikallinen sopiminen.

Eivätkö ’Suomen malli’ ja paikallinen sopiminen ole valtakysymyksiä? Tämän tiiviimmin vallankäytöllisiä kysymyksiä ei maailmasta löydy. Jos Sipilä muuta väittää, niin hänen yhteiskuntatieteellinen ajattelunsa on äärettömän naivia.

’Suomen malli’ tarkoittaa että suomalaista yhteiskuntaa ohjataan vientiyritysten määrittelemistä näkökulmista käsin.  Vallankäytöllisesti yhtä relevantteja lähtökohtia olisi tarjolla pilvin pimein, esimerkiksi sivistyksellinen uudistuminen tai työkäytäntöjen silppuuntuminen.  Se että valitaan vain yksi näkökulma (’Suomen malli’), se nostetaan ylitse muiden ja nuo muut vaietaan kuoliaiksi, on mitä rajuinta yhteiskunnallista vallankäyttöä. Tähän vallankäyttöön syyllistyy Juha Sipilä, Alexander Stubb ja koko nykyhallitus puolueineen, samoin demarit.

Paikallinen sopiminen  (yhdessä ’Suomen mallin’ kanssa) tarkoittaa että  julkisen vallan ylösnostamat vientiyritykset maksavat hyviä palkkoja ja bonuksia, elelevät kaikin puolin leveästi ja muu yhteiskunta jätetään oman onnensa nojaan, kuihtumaan.  Suomeen jää lopulta jäljelle viennin ja hyväpalkkaisen työn ympärille rakentuva kapeahko sektori muun yhteiskunnan kuivettuessa pois kuten maaseudulle ja reunasuomelle on jo tapahtunut. Osa väestöstä pakenee ulkomaille, kuka minnekin.  Eikö tämä ole vallankäyttöä, Juha Sipilä ja Alexander Stubb?

TV:n toimittaja tivasi Sipilältä vähintään 10 kertaa mitä hallitus aikoo tehdä tai tekemättä jättää. Selvyyttä ei Sipilän vastauksista tullut. Paitsi lopulta se että yhteiskuntasopimuksen välttämättömiä liitännäisiä ovat ’Suomen malli’ ja paikallinen sopiminen.  Nämä kuulostavat kokoomuksen vaatimuksilta.

Epäuskottavasti lupaillut veronalennukset (nekin suunnattaisiin ns. työsektorille) tai leikkausten perumiset ovat osa sopimuspakettia. Kuka tekisi sopimuksen jonka sisältö on arvailujen varassa? En ainakaan minä. PAM:n väki ja muut, pitäkää päänne, älkää menkö halpaan.

Olennaisin havainto tässä kaikessa on se kuinka äärettömän heppoisin yhteiskuntatieteellisin perustein ja taidoin tätä maata yritetään johtaa. Nykypolitiikasta ja johtamisesta puuttuu alkeellisinkin yhteiskuntatieteellinen analyysi ja ymmärrys.

Suomea ei pidä ikinä jättää tällaisten insinöörien varaan. On aika nostaa Suomen johtoon ne viisauden rakastajat (filosofit), jotka autokauppias Laakkonen ajoi ulos yliopistoista

* * *

Vallankäytöllisesti kiintoisa yksityiskohta se, että lomarahoja leikattaisiin vain julkiselta sektorilta, ei muilta. Mieleen nousee perustuslain yhdenvertaisuuspykälä. Ihmettelen JHL.n myönteistä kantaa. Luottamukseni JHL:ää kohtaan ei enää koskaan palaa. Itse asiassa tässäkin on kyse vientiteollisuuden ulkopuolisen yhteiskunnan alasajosta, siis mitä kovimmasta vallankäytöstä. ”Tällä ei ole mitään tekemistä vallan kanssa”, väittää Juhan Sipilä.