Yliopistotyöntekijä Sanna Ryynänen puhui Joukkovoima-mielenosoituksessa Helsingin Senaatintorilla. Sanna nosti esikuvaksi Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholmin, joka kieltäytyi irtisanomasta kirjaston henkilökuntaa vastoin yliopiston päätöstä. Lisää ekholmeja, sanoi Sanna.
Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen kirja Taisteleva tutkimus moittii yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, joka ohjautuu muusta kuin tavallisten ihmisten ongelmista. Tutkimusta on tehtävä yhdessä ihmisten kanssa. Yliopiston tehtävä on uuden sukupolven nahan luonti ja kriittisen toiminnan esiin tuonti. Kohti kamppailevaa yhteiskuntatiedettä.
Helsingissä oli myös politiikan tutkimuksen päivät. Muutama tutkija kysyi miksi politiikan teoria on hiljaa ja askartelee antikvaaristen ongelmien tai itseensä viittaavien ismien parissa muuttuen kommentaattorien kommentaattorien kommentoinniksí. Miksi meillä on köykäistä johtamis- ja innovaatioretoriikkaa? Onko utopioilla sijaa?
Kirjassa Länsimaisen yhteiskunnan juurilla Jukka Korpela kuvaa kuinka yliopistot aikoinaan syntyivät valtakeskusten ulkopuolella ja vastavoimana niille. Tätä kysymisen ja tutkimisen vapautta saa länsimainen yhteiskunta kiittää voinnistaan.
Senaatintorin laidan valtakeskukset – valtioneuvosto, maan hallitus, Helsingin yliopisto – tekevät tänään kaikkensa masentaakseen yliopistoväen ja sitoakseen tutkimuksen omia valtakäytäntöjään palvelemaan.
Olkoon tottelemattomuus maailman suunta.
Lisää ekholmeja.
Politiikan tutkimuksen päivät / politiikan teorian ajankohtaisuudesta
Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla
essee.net 
13 maaliskuun, 2016 at 4:15 pm
Vai Vedrai – Francesca Gagnon & Inti Illimani
15 maaliskuun, 2016 at 11:43 am
Se nyt vaan on niin että nollatutkimuksia saadaan pyytämättäkin. Olisi järkyttänyt enemmän nykyistä nyhjäämisen tasapainoa, jos vain opiskelijoilta olisi leikattu. Kyllä sieltä joutaa muutama yynä nyynä professorikin vaihtaamaan alaa.
Hyvään tieteen tekoon ei tarvita korskeita kulisseja eikä mitään peräpukamakonferensseja. Tiedolla on taipumus kumuloitua ihan itsestäänkin oikeiden tekijöiden käsissä. Ja kaikkihan on jo kaikille saatavilla.
Jukolauta kun Lapin yliopistossakin palkittiin taas henkilö, joka muka on tehnyt niin valtavasti haastatellessaan Lapin sodan kokeneita ihmisiä ja kerätessään nyyhkymuistelukset kansien väliin.
Enemmän tai vähemmän valikoidut muistelukset ovat nyt luettavissa jossakin. Ei kukaan voi millään vertaisarvioinnilla osoittaa todeksi, eikä kukaan pysty oikomaan muistivirheitä tai osoittamaan ideologista pintarakennetta.
Eikä kukaan ole vielä kertonut todistettavasti esim. sitä tosiasiaa, että isoisäni ”puhdistettiin” kuten monet muutkin, jotka olivat olleet jossakin ”Muurmannin radalla” töissä nuoruudessaan. Isoisäni tapettiin ”kaiken varalta”…
Lapin sodan tärkeimmät tarinat ovat vaiettujen joukossa. Aukoissa, joita mikään von Döbeln ei ole vielä täyttänyt…mutta Lapin yliopisto palkitsi Nyyrikkitarinoita, sydänsarjaa, viihdettä.
————–
Ja sitä samaa sydänsarjaa kirjoitetaan taas vaihteeksi Krimistä. Kabinetti pyörsi Stubbin intuitiivisesti ilmaiseman tosiasian, että Krim on menetetty tapaus.
Nyt pitäisi Niinistöstä löytyä sen verran munaa, että käskisi Ilveksen pitää turpansa kiinni. Mitä muuta Viron peridentti ilmentää kuin omia pelkojaan, koska Viro on oikeasti ollut Venäjän valloittama (ties kuinka monen maan keskinäisin sopimuksin).
Suomi ei ole ollut samassa jamassa, Suomen pitäisi kyetä normaaleihin kauppasuhteisiin, ilman mitään Natoloppauksia siinä sotkemassa.
15 maaliskuun, 2016 at 11:58 am
Olen minä iloinnutkin: Venäläiset lähtevät Syyriasta. Voiko se olla totta. Vihdoinkin yksi oikea veto, eikä se tule heikosta EU:sta. Miten käy Assadin nyt,,,,Ollaan vedenjakajalla.
”Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku”.
22 maaliskuun, 2016 at 10:08 am
Täytyyneepi korjata, että se ei ollut Lapin yliopisto joka oli palkinnut professorinsa tällä kertaa.
Vaan Lapin maanpuolustusyhdistys on palkinnut Lapin yliopiston professorin ansioistaan, koska ”hän on valtakunnan tasolla nostanut tietoisuuteen Lapin sodan merkitystä ja lappilaisten ihmisten kokemuksia sodasta selviytymisestä”
Vaikka kuinka hienosti muotoiltuna, niin kuitenkin jo se että paikallinen maanpuolustusyhdistys palkitsee tieteellisen työn on kyseenalaistettava teko, joka osoittaa että kaikenlaiset yhdistykset voivat yliopiston ulkopuolelta asettaa tutkimukselle omia ehtojaan ja kriteereitään.
22 maaliskuun, 2016 at 11:10 am
Mielestäni tämänhetkiset kansainvaellukset pitäisi ottaa tarkasteluun paljon laajemmalla skaalalla kuin vain jonakin yksittäisenä sotana ja sen mukanaan tuomana väestöongelmana.
Vaellukset osoittavat jotakin hyvin syvällistä sodasta.
Tarpeeksi epätoivoiset ihmiset altistavat henkensä auliisti ja viattomasti vain päästäkseen pois taistelujen keskeltä. Ehkäpä pitäisi miettiä, mitä siitä seuraa jos kaikkialla maailman sotien keskellä tehdään samoin ja syntyy erityinen ihmistyyppi, joka kuljettaa ihmisiä muualle yhtä auliisti ja kuolemaa pelkäämättä…
Raha näyttää myös menettävän merkityksensä näissä tilanteissa. Sen arvon vaihtelua kuljetusoperaatioissa ei voi kuin arvailla, samoin kuin keinoja joilla sitä tähän tarkoitukseen hankitaan.
Onko sotiminen menettänyt tarkoituksensa tai muuttanut muotoaan sellaiseksi, missä aseet eivät enää oikeastaan lainkaan pure tai puhu?
Sotahan on jo siirtynyt rajattomaan tilaan; keskelle valtakeskuksia tai turistivirtaa.
Mitä muuta pitäisi tehdä kuin vain pompotella nyt liikkeellä olevia ihmisiä niin kauan että heidän voimansa ehtyvät? Riittääkö enää se, että heidän yrityksestään löytää parempi elämä tehdään yhtä mahdotonta kuin elämän jatkamisesta keskellä pommituksia.
Onko professorin kultasaja-kirjoitukset Lapin sodan kokemuksista antaneet vastauksia näihin ajankohtaisiin kysymyksiin?