kesäkuu 2016


Työväenkirjastossa keskusteltiin tulevaisuuden hallinnasta. Lopuksi päädyttiin pohtimaan median ja somen roolia. Esiin tuli kaksi vastakkaista linjaa:

1) Somessa kansalaiset voivat aidosti ilmaista itseään ilman median välitystä. Some on myönteinen ihmisten keskinäisen kommunikoinnin muoto. Siinä ihmiset rakentavat itselleen uusia välineitä. Tätä puolta korostivat Ismo Luimula ja Jouko Kajanoja. Vanha media ei raportoi mitään esim. kansalaiskeskustelusta Euroopassa.

2) Helsingin yliopiston entinen rehtori, kansleri ja filosofian professori Ilkka Niiniluoto näki somen ikävänä. Some antaa tilaa vihapuheelle, tutkijoita uhkaillaan. Somen vastakohta on valistunut henkinen tila. ”Itse uskon, että edustuksellisella demokratialla on tärkeä rooli, se on valistunut ja perehtynyt. Ajatelkaa, millainen olisi Trump-maailma. Oikeaa tapaa edustavat millennium-tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet”, sanoi Niiniluoto.

Sanoisin että tulevaisuus on enemmän Luimulan ja Kajanojan linjoilla. Nykysomessa on lastentauteja ja sivuhäiriöitä. Yksi tapa suhtautua lastentauteihin on jättää niihin turvautuvat vaille huomiota, antaa niiden kuihtua pois kuten huono tuote häviää markkinoilta. Kuulemma katupartiointikin on sammumassa. Vieläkö joku jaksaa lukea Halla-ahon, Immosen tai Luhtasaaren tekstejä?

Ilkka Niiniluodon ja kaltaisensa (yliopisto)sivistyneistön asenne someen on vaillinainen. He juuttuvat yhteen sivujuonteeseen, ehkä siksi että se hipaisee heitä itseään. Juuttuminen estää heitä näkemästä ja kuvittelemasta sosiaalisen median ’edistyksellistä’ roolia. Tilanne muistuttaa aikaa jolloin väiteltiin kansakoulujen, yleisen äänioikeuden tai peruskoulun käyttöönotosta ja vastaavista. Nykyinen (yliopisto)sivistyneistö – ei suinkaan kaikki – linnoittautuu puolustamaan asemiaan ja sen myötä sokaistuu.

Timo Soini on plokissaan kuulemma kirjoittanut (tarkemmin Sillanpään blogissa): ”Vihertuherruksella ja lässytyskristillisyydellä ei sieluja pelasteta.”

Puhuminen tuherruksesta ja lässytyksestä kertoo että edustuksellisen demokratian valistuneisuus, jota Niiniluoto kehuu, ei taida kaikenkattavaa olla.

 

Pasi Sillanpää: Somessa stara pilkkaa sivistystä

Mainokset

Ylen olisi hyvä olla avoin omasta linjastaan. Yrittääkö Yle profiloitua BBC:ksi, kysyy Pasi Sillanpää Uuden Suomen blogissaan. Kysymys kumpuaa mm. Pekka Ervastin erottamisesta. Entä miksi Yleleaks halutaan lakkauttaa?

Eduskunnan auditoriossa oli 19.4. kyselytunti, vastaajina Yle-työryhmän jäseniä. Ylestä paikalle vaivautui Mällinen, ei johtajistoa.

Erikoinen oli eräiden edustajien (Alanko-Kahiluoto, Kiuru) näkemys Ylen riippumattomuudesta. Heitä huoletti se, että vain hallituspuolueet pääsevät ohjaamaan Yleä mutta ei kaikki puolueet. Miksi ylipäänsä puolueet? Parlamentaarinen omistajaohjaus, kuuluu heidän hieno sanontansa. Parlamentaarinen = puolueet. Eduskunnassa ihmiset sokaistuvat; puolueet ovat kaikki kaikessa.

Tuomo Puumala oli ainoa jonka vastauksissa vilahti sana kansalainen. Ylen ohjelmiin ja ohjelmapolitiikkaan kohdistuva kansalaisarviointi (siis ei puolueiden välittämänä). ”Juontaako jokin ohjelmatyyppi Ylen tehtäväkuvasta”, ehdotteli Puumala arviointitehtäväksi.

Keskustelussa vilahti tieto, että BBC:llä on jonkin sortin kansalaislähtöinen arviointielin. Ehdottaako Suomen Yle-työryhmä jotain tällaista?

Eero Heinäluoma vastasi jo TV:ssä sanoen että valvovia elimiä on jo nyt liian kanssa: Ylen hallintoneuvosto, LVM, Viestintävirasto, eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta. No jaa. Entä Ylen tehtäväkuva, ohjelmasisällön arviointi suhteessa siihen ja sitäkin enemmän suhteessa kulttuuriseen vireyteen, vapauteen, luovuuteen, monipuolisuuteen, demokratiaan ym ym. Miten yht’äkkiset ohjelmien lakkautukset (Yleleaks) tai henkilöiden erottamiset (Ervasti) istuvat tähän? Kuka Ylessä ja Ylen ympärillä oikeasti häärää ja sanelee?

Itse asiassa: tämä some-keskusteluhan onkin Puumalan kaipaamaa kansalaisarviointia. Siinä se.

Perussuomalaisten Hakkarainen on työryhmässä kuulemma jo vaatinut että monikulttuurisuus on poistettava Ylen tehtäväkuvasta, laista. Jos tähän suuntaan lähdetään, niin vuoden takainen 15 000 ihmisen mielenosoitus Musiikkitalon kansalaistorilla Olli Immosta vastaan oli pientä esiharjoittelua.

Entä miksi Yleleaks lakkautetaan? Ei voi välttyä vaikutelmalta että kyseessä on piiloteltu poliittinen sensuuri. Se selitellään ties miten. Asetelma on erikoinen: eduskunnan hallinnoimassa mediassa kommentoidaan edustajien (= isännän) tekemisiä ja saman tien ohjelma lakkautetaan.

 

Pasi Sillanpää: Viestittäjän miinakenttä

Kimmo Saarikko: Erikoistoimittaja Ervastin potkut Yleisradiosta