Työväenkirjastossa keskusteltiin tulevaisuuden hallinnasta. Lopuksi päädyttiin pohtimaan median ja somen roolia. Esiin tuli kaksi vastakkaista linjaa:
1) Somessa kansalaiset voivat aidosti ilmaista itseään ilman median välitystä. Some on myönteinen ihmisten keskinäisen kommunikoinnin muoto. Siinä ihmiset rakentavat itselleen uusia välineitä. Tätä puolta korostivat Ismo Luimula ja Jouko Kajanoja. Vanha media ei raportoi mitään esim. kansalaiskeskustelusta Euroopassa.
2) Helsingin yliopiston entinen rehtori, kansleri ja filosofian professori Ilkka Niiniluoto näki somen ikävänä. Some antaa tilaa vihapuheelle, tutkijoita uhkaillaan. Somen vastakohta on valistunut henkinen tila. ”Itse uskon, että edustuksellisella demokratialla on tärkeä rooli, se on valistunut ja perehtynyt. Ajatelkaa, millainen olisi Trump-maailma. Oikeaa tapaa edustavat millennium-tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet”, sanoi Niiniluoto.
Sanoisin että tulevaisuus on enemmän Luimulan ja Kajanojan linjoilla. Nykysomessa on lastentauteja ja sivuhäiriöitä. Yksi tapa suhtautua lastentauteihin on jättää niihin turvautuvat vaille huomiota, antaa niiden kuihtua pois kuten huono tuote häviää markkinoilta. Kuulemma katupartiointikin on sammumassa. Vieläkö joku jaksaa lukea Halla-ahon, Immosen tai Luhtasaaren tekstejä?
Ilkka Niiniluodon ja kaltaisensa (yliopisto)sivistyneistön asenne someen on vaillinainen. He juuttuvat yhteen sivujuonteeseen, ehkä siksi että se hipaisee heitä itseään. Juuttuminen estää heitä näkemästä ja kuvittelemasta sosiaalisen median ’edistyksellistä’ roolia. Tilanne muistuttaa aikaa jolloin väiteltiin kansakoulujen, yleisen äänioikeuden tai peruskoulun käyttöönotosta ja vastaavista. Nykyinen (yliopisto)sivistyneistö – ei suinkaan kaikki – linnoittautuu puolustamaan asemiaan ja sen myötä sokaistuu.
Timo Soini on plokissaan kuulemma kirjoittanut (tarkemmin Sillanpään blogissa): ”Vihertuherruksella ja lässytyskristillisyydellä ei sieluja pelasteta.”
Puhuminen tuherruksesta ja lässytyksestä kertoo että edustuksellisen demokratian valistuneisuus, jota Niiniluoto kehuu, ei taida kaikenkattavaa olla.
essee.net 
9 kesäkuun, 2016 at 3:13 pm
Maasta puuttuu yksi suuri kokonaiskuva. Ei ole tahoa, mikä pystyisi kertomaan kansalle muotitrendi ”verkottuminen” positiiviset ja negatiiviset vaikutukset tasapuolisesti. Meillä on sokea usko siihen, että verkottuminen on aina positiivista.
Yliopistot ovat kokonaiskuvien tekemistä varten. Sen verran pitäisi vaikuttaa myös tavisten maailmaan: ”Lännen media” esim, olisi sellainen median verkottumisen muoto, jota filosofi Niiniluodonkin opetuslapset voisivat tillottaa vähän intensiivisemmin juuri nyt. Kunhan ensiksi on käyty puhdistavasti suviseuroilla saamassa anteeksi.
Demareita on riittävästi myös suviseurojen junaan (verkkoon). Se verkko on kuin ohut hämähäkin seitti kaikkien hyväveliverkkojen yläpuolella poliittisista leireistä piitaamatta. Sitä eivät halua nähdä edes vaikuttavat henkilöt itse. Sen seitin olemassaolo on niin ”välttämätön ja itsestäänselvä” ettei sitä ole obektiiviseti olemassakaan. Kunnelkaa vaikka Yleä, eikö todellakaan ole mitään kriittistä sanottavaa mokomasta ilmiöstä?
Hävettää, miten läpinäkyvästi Ervastikin erotettiin…
Ja tottakai kaikki räävit, suorat ja sitoutumattomat sanat ovat tällaisen kommunikaatiojärjestelmän uhka. Mutta räävit, suorat ja sivistymättömätkin sanat kuuluvat tähän maailmaan, varsinkin Lappiin.
Olipa niin virkistävää ja kerralla maailmankirjallisuuden ytimeen sekä lappilaiseen todellisuuteen iskevää lukea Katja Ketun Kätilöstä kaikki mahdolliset mulukun variaatiot hetkellä jolloin rakastetusta ei ollut mitään apua. Olemmehan aina valmiita selviämään myös yksin, mutta se vaatii kaikki maailman voimasanat.
Tällä hetkellä kaikista mulkuin verkottuminen on tapahtumassa siinä, miten Suomen PUOLUSTUSVOIMAT liittoutuu verkoksi Naton kanssa. Yhdysvaltojen ujuttautuminen puolustusjärjestelmäämme on ”välttämätöntä ja itsestäänselvää”, vaikka tapahtuu hivuttamalla kuin neitsyyden vienti.
Kysymys kuuluu: Voiko maan puolustusvoimat verkottua toisen maan hyökkäysvoimien kanssa. Mitä sie sanot Niiniluoto? Onko kyseessä vain Wittgensteinilainen kielellinen ilmiö?
24 kesäkuun, 2016 at 10:02 am
Minullakin on sellainen vakaa käsitys, että yllämainittu ”kokonaiskuva” näkyy parhaiten silloin kun kysytään koko kansalta ja kaikilta sen luokilta. Pelkästään eliitin varaan ei voi jättää mitään, ei ainakaan turvallisuuspoliittisia johtopäätöksiä.
Ollaan ihanassa käännekohdassa, jossa yhteen Euroopan kokoiseen tukahduttavaan verkkoon on tullut REIKÄ. Britit uskovat elämän jatkuvan ilman Euroopan unioniakin.
Koska meillä alkaa edes verkkojen kriittinen tutkinta?
Toinen upea itsenäisen päätännän osoitus tuli KImmo Tiilikaiselta. Jos hänen mielestaaän oma kaveri oli parempi henkilö Metsähallituksen johtoon kuin puolueen sisäisen hyvävelijärjestön kannattama henkilö, niin vaikka perikeskustalainen käytäntö ei juurikaan kirkastunut ,niin yksilö PYSTYI tekemään reijän ikivanhaan ja rispaantuneeseen verkkoon. Ja hän kantoi vastuunsa loppuun asti ilman Stubbimaisia jaaritteluja.