Suomi täyttyy arviointineuvostoista. Tässä erään neuvoston tyylinäyte, ymmärtäköön ken voi:

”Esityksessä ehdotetaan otettavaksi tuloverolakiin säännökset vähennyksestä, joka myönnettäisiin metsätilan sukupolvenvaihdoksen johdosta suoritettavan lahjaveron perusteella. Vähennys tehtäisiin metsätalouden puhtaasta pääomatulosta. Vähennyspohjaa muodostuisi sen lahjaveron perusteella, joka kohdistuu tilan metsämaan arvon 40 000 euroa ylittävään osaan. Arvo laskettaisiin metsämaan arvojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain mukaisesti (jälj. arvostamislaki). Arvostamislain mukaisen arvon kautta määräytyisi huojennuksen edellytyksenä oleva metsämaan vähimmäispinta-ala, joka vaihtelee kunnittain verotusarvon perusteena olevan metsämaan vuotuisen hehtaarituoton mukaan. Vähennyspohja olisi raja-arvon ylittävään osaan kohdistuvan lahjaveron määrä kerrottuna luvulla 2,2.”

Runollisen säikeen sepittäjä on lainsäädänön arviointineuvosto, allekirjoittajina arviointineuvoston varapuheenjohtaja Leena Linnainmaa sekä arviointineuvos Meri Virolainen.

Lainsäädännön arviointineuvosto myös tiedostaa:

”Arviointineuvosto tiedostaa mahdollisuuden, että (työttömyysturva)lain valmistelutyössä mukana olevilla ei välttämättä ole tarvittavaa taloudellista osaamista tai taloustieteellistä koulutusta tarkempien kvantitatiivisten vaikutusarvioiden tekemiseksi. …Laskelmien toteuttaminen esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden avustuksella tai yhteistyössä valtiovarainministeriön asiantuntijoiden kanssa on myös suositeltavaa.”

Allekirjoittajina arviointineuvoston puheenjohtaja Kalle Määttä ja arviointineuvos Antti Moisio.

Meidät suomalaiset on varustettu myös talouspolitiikan arviointineuvostolla.

”Talouspolitiikan arviointineuvosto perustettiin vuonna 2014 talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen riippumatonta arviointia varten. Neuvoston tavoitteena on parantaa talouspolitiikan valmistelun ja päätöksenteon laatua sekä tuoda tutkimustietoon pohjautuva riippumaton näkökulma talouspoliittiseen keskusteluun.”

Talouspolitiikan riippumattomat arvioitsijat ovat Roope Uusitalo, Torben Andersen, Anneli Anttonen, Kaisa Kotakorpi, Jukka Pirttilä, Mikko Puhakka ja VATTin Teemu Lyytikäinen.

Edelleen meillä on Kansallinen Koulutuksen Arviointikeskus ja Arviointineuvosto.

Asiantuntijuuden keksi myös parlamentaarinen Yle-työryhmä: ”Asiantuntijoiden tulee arvioida mm. Yleisradion onnistumista julkisen palvelun tuottajana sekä sen toiminnan vaikutuksia viestintämarkkinoiden kokonaisuuteen”. Toki Britanniassa mentiin pitemmälle; siellä valtion virasto määrättiin vahtimaan ettei BBC vaaranna yksityisen median menestystä. Toisaalta BBC:llä on myös ohjelmapolitiikkaa arvioivat kansalaisneuvostot. Siis kansalaisneuvostot!

Edelleen meillä on Valtiontalouden tarkastusvirasto. Pääministeri Juha Sipilä todisti VTV:n asiantuntemattomuuden ja päätelmien virheellisyyden eduskunnan täysistunnossa (tapaus Finavia, Berner). Miksi eduskunta ylläpitää asiantuntematonta virastoa?

VTV laatii lakimääräisen lausuman finanssikurilain (fipo) toteutumisesta. Fipo-lakia säädettäessä kylläkin epäiltiin VTV:n osaamista. EU:n kansalliset kuristrategiat pitää myös valmistella riippumattomasti, niinpä tehtävä annettiin peräti VM:n osastolle.

Kaiken kaikkiaan meillä on vahva riippumattomuuden rintama: VM, VATT, VTV, arviontineuvostot, Ylen asiantuntijat ja muut.

Mutta mitä on riippumattomuus?

Jääkö eduskunnan arviointityölle tilaa ja tarvetta?

Entäs me kansalaiset? Olisiko meistä arvioijiksi?