• EU:n sosiaaliset oikeudet
  • Ihmisoikeusvalvonta
  • Talous uskontona -seminaari
  • Ääriliikkeet / eduskunnan Tutkas
  • Eriarvoisuus / Suomen Pankki
  • Finanssivalvonta, sijoittajavastuu
  • Mirkka Rekolan ajankohtaisuus
  • Lauri Viita, nonsense
  • Noemi Szecsi, unkarilainen kirjailijaveijari

 

Päästäkseen komission puheenjohtajaksi Juncker lupasi 2014 ’sosiaalisen Euroopan vahvistamista’. Keskeinen rooli vahvistamisessa on nyt ohjattu työmarkkinajärjestöille. Eurooppaa rakennetaan kaksikannan, kolmikannan ja työmarkkinain perustalle. Tämän kapeuttavammin ja eliittilähtöisemmin ei voitaisi toimia.

Suomessa sosiaalisten oikeuksien kuulemistilaisuus oli 19.9.2016. Pääpuhujiksi oli kutsuttu, siis kutsuttu EK:n Ilkka Oksala ja SAK:n Jarkko Eloranta. Kumpikin hyrisi tyytyväisyyttä EU:n ‘sosiaaliagendan’ suhteen. Samalla he painottivat että Suomen sisäistä työmarkkinavaltaa ei saa murentaa EU:n kautta. Työttömyysturvaa ei saa viedä EU-tasolle, toisteli Eloranta. Hän ohjasi huomion EU-tasoisen suhdannerahaston luomiseen, siis kauaksi sosiaalikysymyksistä. EK:n Oksala julisti, että Eurooppa on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja sosiaalisen hyvinvoinnin taso on korkea. Huomasin kuinka viereinen kuulija puhkui vihasta.

Kuulemistilaisuuteen oli haalittu myötämielisiä tutkijoita, jokapaikan Juho Saari ja Maria Ohisalo ja joku muu. He ohjasivat keskustelun vaarattomiin yksityiskohtiin, digiin ja iäkkääsiin. Tilaisuus oli malliesimerkki siitä, kuinka eliitti ohjailee yhteiskunnan keskusteluaiheita ja ajattelua.

EU:n sosiaaliset oikeudet eivät rakennu kansalaislähtöisesti eivätkä idealähtöisesti vaan valtarakenteiden ja eliitti-ideologian pohjalle. EU ja sen suosimat järjestöt torjuvat sosiaalisen Euroopan uusideoinnin. Moni panelisti painotti että nyt ei tehdä mitään uutta, kehuivat nykyjärjestelmien hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta (esim. TEAM:n Heli Puura, SOSTEn Vertti Kiuas sekä Maria Ohisalo). Kansalaiset eivät näe EU:ssa innostavaa valoa. Tämä on te kohti EU:n kuivettumista.

Kymmenisen vuotta sitten Suomen sosiaaliturvaa oli määrä demokratisoida Sata-komitean toimesta. Työmarkkinajärjestöt estivät sen, mitätöinti sai nimen sosiaalitupo (Lauri Ihalaisen sanonta). Täsmälleen sama toistuu nyt EU:n tasolla. Juha Sipilän kerrottiin ehdottaneen että Suomi ei ota mitään kantaa koko asiaan. Suomalaiseliittiä ei kiinnosta eurooppaihmisten sosiaaliset oikeudet.

Eduskunnassa laadittu tilannekatsaus (helppolukuinen, esiintuova)
Valtioneuvoston muistio

Ihmisoikeusvalvonnasta puuttuu systematiikka
Helsingin yliopistolla oli seminaari ihmisoikeuksista. Ihmisoikeuksia ei valvota edes sillä systemaattisuudella mitä perustuslainmukaisuutta, sanoi prof Viljanen. Vallalla on minimalismi: kysytään vain ovatko ihmisoikeudet este. Ihmisoikeudet nähdään rationaalisen kehityksen estäjinä. Esteajattelun sijasta lähtökohtana tulisi olla suojelu ja kaikkien ääni, sanoi prof Pirjatanniemi ja moni muukin. Vastuu siirretään tuomioistuimille ja hallinnolle. Kokonaisuuden näkeminen on ongelma, ei yksityiskohdat. Valtion talousarviokäytännöstä puuttuu ihmisoikeuskontrolli ja arviointimekanismit. Vaikutus valtion ja kuntien taloudessa syntyy montaa kautta, yhteisvaikutus jää nyt näkemättä. Prof Ojanen sanoi että ulkomaalaislain tulorajoitteen takia enää vain professoreilla olisi varaa perheen yhdistämiseen. Juha Sipilän vaade vaikutusarvioinnin jälkikäteisyydestä on ongelma. Puuhastelua kyllä on, mutta hallituksen esityksistä ihmisoikeusnäkökulma unohdetaan, joskus tietoisesti, sanoi Viljanen. Valtioneuvostolla ei ole yleisnäkemystä ihmisoikeuskysymyksissä. Lakien valmistelussa poliittinen ohjaus on voimakasta, ministeriöiden periaate on ”kunhan minimi täytetään”.

”En tiedä mitä perustuslakivaliokunnan lausunnoille tehdään”, sanoi valiokunnan puheenjohtaja Lapintie – eikö olekin erikoista! Valiokunta voi esittää sivukaupalla moitteita mutta vain viimeinen rivi luetaan (kannanotto lain säätämisjärjestyḱseen). Ihmisokeuksien valvonta ja perustuslainmukaisuuden valvonta eivät valiokunnassa ole samalla tasolla (tämän sanoi myös Viljanen).

Ihmisoikeusseminaarin ohjelma
Ihmisoikeuksien lamakausi


Talous uskontona – kaksipäiväinen seminaari yliopistolla
Yksi tapa päästä kiinni talouspuheen uskontoluonteeseen on tutkailla sanojen ja käsitteiden alkuperää. Janne Saarikivi (HY) kävi läpi kymmenien sanojen ja käsitteiden luonnetta: työ, tulo, velka, luoda työtä, vapaus, raha, palkka, säästäminen, kasvu, vointi, yrittäminen, voitto. Nämä käsitteet eivät ole universaaleja eri kulttuureissaja eri aikoina. Ne ovat kapitalismin sisäistä kieltä, emme huomaa (epä)luonnollisuutta.

Käsitteiden mieltä ja ristiriitaisuuksia kävi läpi myös Elina Aaltio (Jyväkylän yliopisto). Talouspuheella on uskonnon luonne. Se sisältää absurdeja väitteitä jota ei uskalleta kyseenalaistaa. Kuitenkin ekonomistit uskovat olevansa päteviä puhumaan ihmiskäsityksestä ja sosiaaliasioista. Ekonomistipappiuden roolista Elina mainitsi esimerkkinä, kuinka Juhana Vartiaista haastateltiin päivittäin hänen ollessaan ekonomisti. Muunnuttuaan poliitikoksi häntä ei enää juurikaan haastatella. Eli politiikka on merkityksetön, mutta ekonomismi on taivaallista ilmestystä.

Yliopistotutkijoiden verkosto pohtii talouden uskontoluonnetta eri tieteenalojen näkökulmista.

Reformaation jäljet tämän päivän yhteiskunnassa (Tieteessä tapahtuu 4/2016)
Pyhä raha? – Talous uskontona symposium


Ääriliikkeet
Eduskunnan Tutkas -seurassa 7.9.2016 pohdittiin ääriliikkeiden historiaa ja nykypäivää. Dosentti Oula Sivennoinen kertoi ääriliikkeistä 1930-luvun Saksassa ja miksi yksilöt ajautuivat niihin mukaan. Valtion rakenteet ajoivat murhaamiseen. Yksilöillä ei ollut suojaa valtiota vastaan. Neuvostoliittoa vastaan käytävä sodan uskoteltiin olevan voitettavissa vain poistamalla sisäinen vihollinen eli juutalaiset. Ääriliikkeet ovat ovelia naamioitumaan, oli Silvennoisen opetus ajallemme.

Kommentti: Onko rohkea vertaus, jos korvaamme sanonnan ”sodan voittaminen” sanonnalla ”talouskasvu”. Tänään talouskasvun nimissä vaaditaan uhria ja verta: on leikattava, on uhrauduttava, palkkaerojen tulee kasvaa jotta talous kasvaa. Sampo Terho puhui eduskunnassa 20.9. 2016 osuvasti ”kansallistalkoista, kansakunnan yhteisestä hankkeesta”. (kansallinen = nationalistinen, kansallis-)

Eduskunnan talousarviokeskustelu 20.9.2016, Sampo Terhon ryhmäpuheenvuoro

Keskustelu eriarvoisuudesta Suomen Pankissa

Paikkana oli Suomen Pankin Rahamuseo 6.9.2016. Suomen Pankin neuvonantaja Markus Haavio, joka kuulemma tuntee Pikettyn hyvin, esitti huomionarvoisia näkemyksiä. Mikä pohjusti finanssikriisin? Haavio vastasi: USAssa oli suuret tuloerot, se loi houkuttimen syöttää pienituloisille lainoja puuttuvien tulojen korvikkeeksi. Lopputulemana oli finanssikriisi. Kriisin pohjalta siis löytyvät tuloerot. (Eikö tämä ole vastakkainen näkemys kuin se mitä Martti Hetemäki, VM, Osmo Soininvaara ja moni muu tyrkyttävät jälleen tänään.)

Markus Haavio jatkoi: Kehityskuvaa pitää katsoa pitkällä aikavälillä. Tärkeää ovat sosiaalinen liikkuvuus, kaikkien lahjakkuuksien esiinpääsy, mahdollisuuksien tasa-arvo. Jos ihmisiä ajautuu yhteiskunnasta sivuun, katoaa luottamus ja legitimiteetti myös talouden avoimelta sektorilta.

Kommentti: Sipilän hallitus ja kiky-sopimus kasvattavat tuloeroja (esim. prosenttilinja). Sillä on määrä luoda työllisyyttä ja kasvua. Markus Haavion esittämien näkökohtien valossa asia on päinvastoin. Taloudesta ja yteiskunnasta häviää vakaus ja ihmisiltä hyvä olo. Jälleen tänään pienituloisia myös houkutellaan velkaantumaan aivan kuten USAssa finanssikriisin alla (asuntojen hinnat ja mielettömät lainat).

video: Tulorot ja talouskasvu (Suomen Pankki)


Finanssivalvonta, sijoittajanvastuu

Ministeri Jutta Urpilaisen mielisana oli sijoittajavastuu. Suomen Pankissa oli 20.9.2016 luento sijoittavastuusta. Talletuspankin ongelmatilanteessa 1) sijoittajat menettävät rahansa, 2) velkojat kärsivät tai 3) velkojat muuttuvat osakkaiksi. Tällä on määrä katkaista valtion ja pankkien kriisikytkentä. Periaatteessa selkeä prosessi. Mutta miten käy esim. Italiassa? Kriisipankeilla on suuri joukko piensijoittajia. Piensijoittajuus on tänään pankkitallettamisen korvike. Talletukset on suojattu 100 000 euroon saakka. Osakepääoma ei luonnollisesti ole suojattu. Sijoituspalvelua tarjoavan on annettava asiakkaalle tiedot riskeistä (katso kalvot). Kuinkahan auvoinen tämä sijoittajavastuu lopulta on?

Suomen Finanssivalvonnan yleinen luottamus on vähintäänkin kärsinyt ellei kokonaan kadonnut. Finanssivalvonnalle itselleen tärkein luottamusosapuoli ovat työeläkeyhtiöt. Onko Finanssivalvontaa kiinnostanut esim. asuntorahasto Oravan liiketoimintamallin riskeistä ja siihen liittyvästä sijoittajaneuvonnasta? Onko Oravan osakeantiesitteissä tuotu esille sen liiketoiminnan huomattava riskialttius? Oravan pyramidipeli rinnastuu asuntomarkkioiden arvopaperistamiseen finanssikriisin 2008 alla USAssa. Suomen Orava on mallinäyte siitä kuinka talous ja ihmiset ajetaan epätoivoon.

Mitä sanoo Oravan toimitusjohtaja (Kauppalehti): Orava on osakeyhtiö, sijoittajat eivät saa rahojaan takaisin elleivät löydä ostamilleen osakkeille ostajaa. – Erittäin ylenkatsovaa, vangitsevaa ja moraalikielteistä puhetta, Finanssivalvonnan aiempaan henkilöstöön kuuluvan johtajan suusta ja Finanssivalvonnan silmien alla. Mitäs menitte höplään.

Sijoittajan vastuu (Suomen Pankki)

Ajankohtaistuuko Mirkka Rekola?

Mirkka Rekola jäi eläessään ideologioiden – 1930-luvun kansallinen taide, 50-luvun modernismi, 60-luvun vasemmistolaisuus – väliin. Mutta kuvastaako Rekolan maailmankuva nyky-yhteiskuntaa ja ihmisten kokemusta yllättävän terävästi? Rekola perää maailmaa, jossa oleminen ei olisi ehdollistettu. Runous avaa maailman, vapauttaa ja murtaa ehdollistamisen. Eikö tänään taistella juuri ihmisen ehdollistamista vastaan! Työttömiä kuulustellaan joka kolmas kuukausi, heidän olemiselleen asetetaan mitä erilaisimpia ehtoja, eikä vain heidän vaan meille muillekin.

Rekolan maailmankuvaa luonnehti tyhjyyden tunne, sanoo Katja Seutu. Eikö tämä ole aikamme perustunne. Olet tarpeeton, tuottamaton, kustannus, rasite. Tyhjyys ja mitättömyys voi kuitenkin olla mahdollisuuksien siemen. Rekolan maailmaa luonnehti keskeneräisyyden tunne, välissäolo, rajattomuus, ylirajaisuus (upea sana: ylirajaisuus).

Mirkka Rekolan elinympäristössä maailma näyttäytyi jakautuneena. Siis jälleen kuten tänään, kärjistyvä vastakkainasettelu: vastakkain ovat (sanotaan olevan) maahanmuuttajat ja kantaväestö, suvaitsevaiset ja ääriliikkeet, voittajat ja häviäjät, köyhät ja rikkaat. Rekola oli välissä ja kummastakin osapuolesta ulkona, tunsi vierautta. Elämä oli vailla minuutta, minättä, mutta kuitenkin omalla tavallaan ylirajaista. Välitilan tilalle tuli parien prosessi, leikkaus, tunnustelu, kaltaisuus, heijastus, polariteettien prosessiluonne, ylirajaisuus. Eikö tänäänkin tarvita ja haeta polariteettien prosessia. Tyhjyys on mahdollisuuksien siemen.

Rekolaa pidettiin epäpoliittisena mutta oikeasti hän olikin erittäin poliittinen. Sellainen poliittisuus istuu tähän päivään. Maailma on kireä, runous on avaraa, runous avaa maailman. Lukisivat Rekolaa, sanoi Tuula Juvonen SKS:n seminaarissa. Seinästä löytyy ovi.

Mirkka Rekolan runot – sanoja ja tekoja (seminaari)
Katja Seutu: Tyhjä pöytä on tilattu
Miikka Laihinen (kirja-arvostelu)


Lauri Viita – nonsense – tutkii sarventekoa

Helsingin yliopistolla oli luento Lauri Viidasta, luennoijana Sakari Katajamäki. Hän kertoi Lauri Viidan nonsense -runoudesta. Nonsense ei Viidalla tarkoita järjenvastaisuutta. Viidan runoleikittely ei ole mitä tahansa. Viidalla oli terävä katse ja tarkka ymmärrys. Tarkempi kuin tämän päivän poliitikolla, jotka ovat (talous)uskontonsa vankeja ja joiden keskustelu oikeasti kuulostaa nonsenselta, vailla mieltä olevalta ja ohipuhumiselta – kuuntelepa eduskunnan debatteja tai TV:n vaalikeskustelua. Näin Viita:

Katsos, muuan tieteenala
tutkii sarventekoa
tuo on väärä oikealle
tämä kaartaa vasemmalle
nimittäin jos katsot näin
mutta katsos toisinpäin
oikea vie vasempaan
vasen kaartaa oikeaan

Sakari Katajamäki: Kukonor – uni ja nonsense-kirjallisuuden traditio Lauri Viidan runoelmassa
Merja Leppälahti (kirja-arvostelu Katajamäen teoksesta)


Noemi Szecsi – unkarilainen tyttöveijari

Kirjailija, nuori nainen, oli jututettavana Unkarin tiede- ja kulttuurikeskuksessa Helsingissä. Noemi oli 16 vuotta sitten opiskellut Helsingin yliopistolla Suomen kirjallisuutta mutta loppututkielman sijasta olikin kirjoittanut rompsun. Ja nyt noin 5 muuta romaania. Hän oli ihastunut vampyyreihin. Kirjoissaan hän leikittelee mutta siinäpä onkin asiaa, monesti ohimennen tai sivulauseessa vilautettuna. Tässä pieni näyte:

”Täällä on mitä juhlia. Ilmasto on mahtava. Talvella on kylmä ja kesällä lämmin. Syksyllä sataa vettä, keväisin ilma on petollinen. Olen pohtinut tätä paljon ja mielestäni Unkarista puuttuu ehkä korkeintaan meri. Meren myötä kansantalous nytkähtäisi nousuun matkailun lisääntyessä, mustekala olisi halvempaa ja unkarilaiset purjehtijat sijoittautuisivat korkealle maailmanmestaruuskilpailuissa. Toisaalta taas olisi hermostuttavaa, jos viikunapuut tuottaisivat järjettömästi satoa, vaikkapa kahdesti vuodessa.”

Noemi Szecsin kirjallisuusillat
* * * *

Ideauutiset on pieni kokeilu. Se kumpusi tarpeesta. Kun tulee käytyä muutamassakin tilaisuudessa, tahtoo kirjoitelman laatiminen hukkua seuraavien tilaisuuksien alle. Olkoot nuo palaset siis pikamuistiinpanoja. Kuhunkin aiheeseen on tarpeen palata lisämietinnän kera. Osa jää, osa tulee.

Voisihan näistä lastuista muovata eräänlaisen uutiskirjeenkin, tai mikä se formaatti nyt sitten olisikaan. Ja voisihan hommaan tulla muitakin mukaan.

Ilmoittaudu
Ja tilaa Ideauutiset.