Kolme tilaisuutta tänään yhtä aikaa klo 17. Tässä ovat vaihtoehdot:

1) USAn politiikan tila ja presidentin vaalit. Tohtori Peter Miller luennoi Kaisa-talolla.

2)  Ympäristöhistorian oppihistoriaa. Prof Mikko Saikku luennoi Tieteiden talolla oppihistoriallisen seuran tilaisuudessa

3)  Rahapolitiikka ja kansainväkisen talouden näkymät. Suomen Pankin Samu Kurri luennoi Rahamuseossa.

Miksi menisin kuuntelemaan Peter Millerin näkemyksiä USAn politiikasta?

Yhdysvaltain kehitys alkaen kapinoivista siirtokunnista 1600-luvulla, valkoisten orjanomistajien itsenäisyysjulistuksesta 1700-luvulla, sisällissodasta 1800-luvulla, alkuperäisväestön tuhoamisesta, Rockefellerien ja pohattojen vallasta aina Wall Street -valtaajiin ja Bernie Sandersiin, finanssikriisiin ja totuudenvastaisuuteen tänään – traaginen kehityskaari ja tausta tämän syksyn vaaleille. Olisi kiintoisaa kuulla akateemisen professorin näkemyksiä. Peter Miller opettaa Pohjois-Amerikan tutkimusta Tampereen yliopistossa.

Suomessa USA-uutisointi on mennyt aivan liikaa HS:n Saarikoski-linjalle. Saarikoskien juttuja tuskin jaksaa lukea, ainakaan kaikkia. Vaikuttavat pinnallisilta, irtopoiminnoilta vailla rakenteellisia, historiallisia tai muita taustoituksia. Tulee mieleen Tamminiemen pesänjakajat, samanlaista kyynissävyistä pyörittelyä. HS:n ulkomaantoimittajien tyylejä ja otteita on muuten hauska seurailla. Lontoon Annamari Sipilän jutut ovat tavanomaisia, toimittajan käteen työnnetyistä aineistoista työstettyjä. Budapestin Suvi Ronkainen on toista maata. Hänellä on lämmin ote, hän käyttää mielikuvitusta, keksii omaperäisiä jutuntekopaikkoja ja henkilöitä, tuo moninaisia näkökulmia. Suvin jutut pitää aina lukea. Mutta tähän aiheeseen pitää palata.
Peter Miller

Menisinkö kuulemaan Mikko Saikkua?

Saikun aihe ‘ympäristöhistorian oppihistoriaa’ on kiintoisa. Voiko sellaista jättää väliin? Sattumoisin Saikku on Peter Millerin lailla suuntautunut Pohjois-Amerikan kysymyksiin. Hänen kerrotaan olevan pitkän linjan amerikanisti ja laaja-alainen humanistinen ympäristötutkija, keskittynyt erityisesti Pohjois-Amerikan ympäristöhistoriaan ja Yhdysvaltain eteläosien kulttuuriin.

Eikä Saikku turha mies muutoinkaan ole, näin hän sanoo:
”suomalaisesta yliopistosta ollaan ulkoapäin muovaamassa jonkinlaista glorifioitua ammattikoulua tuottamaan kausityöläisiä kvartaalitalouden tarpeisiin”. Helsingin yliopiston johdon pitäisi pysähtyä miettimään toimintamme perimmäistä tarkoitusta, hän kainosti toivoo – Tuohon on helppo yhtyä.

Edellisessä Oppihistoriallisen seuran tilaisuudessa 9.3. esitelmöi Cambridgen yliopiston tieteentutkimuksen ja -historian professori Hasok Chang. Sattumoisin juuri eilen (28.9.) Helsingissä esitelmöi kahteenkin kertaan Cambridgen yliopiston taloustieteen professori Ha-Joon Chang. Onpa Cambridgessä Changeja. Ha-Joon haluaa opettaa kaiken kansan ymmärtämään ja luomaan oma taloustieteensä, esittämään omat kysymyksensä. Ollapa Suomessa tällaisia professoreita. Mutta kun ei ole.
Mikko Saikku
Suomen oppihistoriallisen seuran tapahtumat
 YLE: ”Rikkaiden muruset eivät valu köyhille” – kapinaekonomisti murskaa kolme myyttiä markkinataloudesta
Taloustiede ja arjen järki (Ha-Joon Chang)
Ha-Joon Chang: Taloustiede – käyttäjän opas

Miksi menisin Rahamuseoon?

SP:n Samu Kurrin aiheena on, miten luonnollisen koron eli talouden tasapainottavan koron alentuminen vaikuttaa rahapolitiikan viritykseen? Miten etenee EKP:n yrityslainojen osto-ohjelma? Miksi yritysluotonanto on euroalueella virinnyt niin hitaasti?

Mikä ihmeen ”luonnollinen korko”, kysyn minä? Korko(ko) tasapainottaa talouden? Ekonomistit, tai jotkut heistä, ovat niin lokeroituneet oman ajattelunsa ja käsitteistönsä kuplaan, etteivät he vähääkään kyseenalaista ajattelunsa perimmäisiä lähtökohtia. Mitä tarkoittaa sanonta ’talouden tasapaino’ tai ylipäänsä käsite ‘talous’? Millä eri tavoilla talous ja tasapaino voidaan ymmärtää. Käsitteiden kieroutumia pohdittiin viikko sitten mm. Talous uskontona -symposiumissa Helsingin yliopistolla. Eilen aihepiiriä sivusi Cambridgen professori Ha-Joon Chang. Tasapainon ja sen sortumisen syistä antoi omanlaisiaan näkemyksiä myös Suomen Pankin oma Markus Haavio edellisessä Rahamuseon tilaisuudessa: hän puhui tuloeroista finanssikriisin 2008 perimmäisenä syynä. Miten ‘tasapainottava korko’ tähän muka liittyy?

Miten etenee EKP:n yrityslainaostot ja valtionlainaostot? EKP luo rahaa tyhjästä. Tyhjästä nyhjäämällä EKP lainoittaa yrityksiä ja valtioita. Onko tässä järkeä? Onko tässä tasapainoa? Millä oikeudella näin tapahtuu? Mikä on EKP:n ja Suomen Pankin lainaostojen läpinäkyvyys, avoimuus, julkisuus? Minkä yritysten lainoja Suomen Pankki on ostanut ja aikoo ostaa? Eikö tämä vääristä yritysten välistä kilpailua (samalla tavalla kuin  EK sanoo ansioturvan käytön palkkatukena vääristävän kilpailua)? Ovatko EKP:n ja Suomen Pankin ostot salaisia? Millä oikeudella?

Näiden kysymysten valossa olisi tähdellistä kuunnella Samu Kurrin esitys. Onneksi sen voinee nähdä jälkeenpäin videolta (ken jaksaa katsoa). Nämä Suomen Pankin talousennusteet ovat yleensä kuivakkaa tavaraa eikä niitä hedelmöitä pluralistinen totuuskäsitys eikä mielikuvitus (vertaa puhe tasapainokoron luonnollisuudesta).

luento Rahamuseossa