Millä oikeudella Helsinki yleiskaavaa laatiessaan kohtelee valtionväyliä kuin ne olisivat kaupungin määräysvallassa ja omistuksessa? Eivätkö Helsinkiin johtavat väylät – Länsiväylä, Turuntie, Hämeenlinnan väylä, Tuusulantie, Lahdenväylä, Itäväylä  – ole kansakunnan yhteistä kansallisvarallisuutta? Eikö ne ole rakennettu ja eikö niitä pidetä yllä kansakunnan yhteisillä varoilla, käytännössä valtion toimesta?

Tästä linkistä avautuu hieno kuva ja teksti, kuinka Tuusulanväylää rakennettiin vuonna 1966 (lähde: HS 6.9.2016).

Helsingin yleiskaavassa peräti keskeisenä ideana olisi väylien muuttaminen kaupungin kaduiksi. Väylien varret rakennettaisiin täyteen, rakentamisen myötä luontoympäristö tuhoutuisi. Ajakaapa Tuusulanväylää Pohjolanladulta kehä ykköselle. Tien varrella on pakahduttavan kauniita metsiköitä ja vihreyttä. Yleiskaavaesityksen mukaan Helsingin ”vihreys” vaatii noiden metsiköiden alaspanon. Helsingin vihreille se kuulemma on jopa keskeisin vaatimus.

Millä oikeudella yksi kunta, olkoon Helsinki tai mikä tahansa, omii yhteisen kansallisvarallisuuden kaavoitus- ja rakentamistyönsä keskeiseksi ainekseksi? Eikö tämä ole ryöstöä, ennenkuulumatonta, laitonta? Millainen kaavalaki tässä maassa on, jos se mahdollistaa tällaisen? Sellainen laki joutaa roskiin tältä istumalta. Se laki ei ole oikeus. Eikö kuntien kaavoitusoikeudella, jota monopoliksi mainitaan, sentään ole rajansa?

Tehdäänpä rinnastus.

Helsinkihän voisi yleiskaavatyössään keksiä, että presidentilinna on muunnettava torikauppaiaiden lepotilaksi, koska kauppatorin kehittäminen tämän välttämättä vaatii. Presidentiltä, valtiolta ja kansalaisilta ei kaavatyössä lupia tai mielipiteitä kysellä. Tai jospa Helsinki kirjaa yleiskaavaan, että Stora Enson aiempi pääkonttori on purettava ja tilalle rakennettava tornihotelli tai sammakkoallas, koska Katajanokan asukasmäärän kasvu ja asuntojen tarjonta tämän välttämättä vaatii. Miten nämä teot eroavat siitä että Helsinki kaappaa itselleen valtion väylät, kansakunnan yhteisen varallisuuden?

Ministeri Anne Berner ja LVM haluaa yhtiöittää valtionväylät. Yhtiöitys varmaan koskisi myös Helsingin sisääntulo(ulospääsy)väyliä. Mitä yhtiöitys merkitsisi Helsingin yleiskaavatyölle tai kaavan toteutukselle? Tekisivätkö kaupunki ja väyläyhtiö keskenään kauppaa? Olisiko väyläyhtiöllä (tai nykyisin valtiollakaan) oikeus myydä tai muutoin luovuttaa? Kuka myynnistä päättäisi valtiolla, entä kuka ja miten päättäisi yhtiöityksen jälkeen? Tässä leikitään järeillä asioilla.

Mikä olisi väylämetrin tai kilometrin hinta? Jos kaupungilla on (kuten halutaan sanoa) kaavamomopoli, niin olkoon väyläyhtiöllä myyntimonopoli. Laittakoon väyläkilometrin hinnaksi 100 miljoonaa euroa. 10 kilometsin pätkä (Pohjolankadulta kehä ykköselle) maksaisi Helsingille miljardi euroa. Neljästä väylästä kertyisi neljä miljardia. Heureka, valtio saa kaupasta yhden vuoden velan kasvua vastaavan summan. Kestävyysvaje pamahtaa umpeen yhtä helposti kuin oja Länsiväylän pientareessa.

Metropoliseura ry:n tilaisuudessa 4.10 2016 joku vaati valtiota heräämään. Kaappaushalussaan kaupungit, Helsinki ja Vantaa estävät kansakunnan elämistä aina vaan enemmän. Väylien kaappaus on kuvaava esimerkki. Sama pätee Malmin lentokenttään. Kenttää voidaan jo lähitulevaisuudessa tarvita kotimaan lentoliikenteen ylläpitoon, kun ulkomaanliikenteen koneet ja määrä paisuu. Tällaisia kehittämismahdollisuuksia kaupungit ja valtion nykyjohto yrittävät tuhota.

Kansakunnan elämänmenon sekä juridisten ja moraalisten oikeuksien nimissä Helsingin kaupungin ja seudun muiden kuntien sekä valtion nykyjohdon kaappausaikeet on estettävä. Henkilöt ja instanssit, jotka kaappaushankkeita kehittelevät, on saatettava lakien alle ja vastuuseen.