Sisään menen, tottakai, museokortilla. Kahveja en osta, se on liian kallista. Etsiydyn seinustalle, mielellään niin että näkymäksi avautuu meren aava ja että katse ei osu Kauppatorin kylmänvalkoisiin levyseiniiin, palaceihin, kaupungintaloon, presidentin lättänään, maailmanpyörään on silläkin nimi, dynamiittia vaan alle, jätteeksi koko roska, kalasataman kuopan täytteeksi.
Rahaa ei museo minulta saa. Mutta kukunorin saatte, saturunoelman, kalaharilta vuoristojärvelle. Tai saatte moreenin, veden voiman, näsijärvi työnsi ja pyhäjärvi veti, kutomon huminan, arojen pehmeän puuvillan. Tällainen syntyy vain globaalissa taideilmastossa, petsatun puuseinän suojissa, ajatusten avaruudessa, meren välkkeessä, tuulen tuiveessa.
Mutta helsinki, se vain kaivaa kuoppaa, valaa betonin, liekö onttoa sekin, murenee. Ei ole tämän minun kaupunkini, hiili tupruaa, ylimieli kukoistaa, kukkenheim kaatuu.
(lisää…)
Tietämisen maailma tulee tänään haastetuksi monin tavoin: mitä on totuus, epätotuus, todellisuus, tutkimus, epäily, tieteen korjautuvuus, mielipide, fakta, faktantarkastus, dogmatismi, populismi, epistokratia. Miten tiede, viestintä ja poliittinen puhunta asemoituvat tähän moninaisuuteen? Vastaus ei ole yksinkertainen. Jos kysymme filosofilta, mitä on todellisuus, saamme helposti vastaukseksi filosofian koko historian ja silti asia jää epäselväksi.
Onko populismin pelossa ajauduttu kenties yksinkertaistettuun näkemykseen faktoista, totuudesta, todellisuudesta? Onko toisinkysymisen ja epäilyn perspektiivi kadotettu?
Kuin tilauksesta yliopistofilosofit ovat koonneet kirjan Skeptisismi (Gaudeamus 2016). Kirja on erittäin tervetullut. Se käy läpi epäilyn perinnettä antiikista nykypäivään. Sitä kannattaa lukea ja opiskella.
Millaisia lääkkeitä kirja tarjoaa totuudenjälkeiselle ajallemme? Mitä ovat populismi tai dogmatismi? Tuleeko ratkaisuksi epistokratia?
Tietona pidetyt asiat muuttuvat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Mitä hyväksymme tietona ja miksi? Tietoväittämät ovat intressilähtöisiä, niillä muokataan maailmaa. Nämä ovat ajankohtaisia kysymyksiä, sanoo Skeptisismi-kirjan johdanto.
Antiikin aikoina filosofinen epäily oli kirjan mukaan kehittynyttä ja elämäntapaan liittyvää. Miten on tänään? Osaammeko kyseenalaistaa ja kysyä toisin?
(lisää…)
Tiedotustilaisuudessa toimittaja kysyi Juha Sipilältä mitä mieltä hän on joka paikkaan leviävästä populismista, esimerkkinä Trumpin voitto.
”Minä kääntäisin tuon asian toisin päin”, aloitti Sipilä.
Ja jatkoi: Tällä hetkellä monet ihmiset ovat työnkuvan suhteen hämmentyneitä ja hädissään. Teknologian kehitys, digitalisaatio ja muu tällainen jättää ihmiset tyhjän päälle, osattomiksi ja voimattomiksi. Heidän on vaikea tai mahdoton löytää hyviä suhtautumistapoja tilanteeseensa. Hädissään he tulevat turvautuneiksi helppoihin vastauksiin kun parempiakaan ei löydy.
(lisää…)
SMP:n / Perussuomalaisten historiallinen kehityskaari on surkeuksien surkeus.
Alunperin SMP syntyi yhden miehen (Veikko Vennamon) vihareaktiona Kekkosta kohtaan.
1968 – 1970 vähäväkisen maalaisväen hätähuuto kanavoitui SMP:hen. Mauno Koiviston betonipolitiikka ja Kalevi Sorsan ”elvytys” murskasi tuon hätähuudon.
(lisää…)
5.11.2016
Vuosien ajan vieroksuin Riikka Pulkkista. HS tarvitsee jokasyksyisen tähtöläisen – ajattelin.
Tänä syksynä olen muuttanut mieltäni. AamuTV:ssä sekä kirjamessuilla näin Riikan haastattelun (nojaan tässä niihin). Yhtään Riikan kirjaa en ole lukenut. Viimeisimmän yritin saada lainaan Helsingin kaupunginkirjastosta. Mutta: varausjono oli yli 1600. Siis yli 1600. Lukeva väki on löytänyt Riikan toisin kuin nurkkapatrioottiset finlandia-raadit, joiden mainostamat rakkaustarinat eivät kiinnosta, ainakaan minua.
Mikäs Riikassa kiinnostaa. Terävä oivallus, upeat vertauskuvat, eri tasojen vertautuvuus, siitä kumpuava syvällisyys, ihmisläheisyys. Oivallusten myötä Riikka kohoaa poliittisen puheen yläpuolelle. Riikka on terävä ja sympaattinen poliittinen ajattelija olematta poliittinen kirjailija.
(lisää…)
essee.net 