SMP:n / Perussuomalaisten historiallinen kehityskaari on surkeuksien surkeus.

Alunperin SMP syntyi yhden miehen (Veikko Vennamon) vihareaktiona Kekkosta kohtaan.

1968 – 1970 vähäväkisen maalaisväen hätähuuto kanavoitui SMP:hen. Mauno Koiviston betonipolitiikka ja Kalevi Sorsan ”elvytys” murskasi tuon hätähuudon.

SMP / Perussuomalaiset jäi vuosikymmeniksi kahden tai neljän miehen suunsoittokerhoksi eduskunnan takariviin.

2011 vaaleissa vähäväkisen kansan sosiaalinen hätähuuto kanavoitui SMP:n perilliseen, nyt siis toisen kerran.

2010-luvulla natsionalistinen puoliväkivaltainen jengi on vallannut puolueen. Sosiaalisuus on kadonnut tyystin. Sampo Terhokin sanoi eräiden EU-vaalien alla että EU ei saa ajaa sosiaalista Eurooppaa. Terho hehkuttaa ”kansallistalkoita” (puhe eduskunnassa 20.9.2016).

Toivottavin tilanne seuraavien eduskuntavaalien jälkeen on että eduskunnassa ei ole ainoatakaan (natsionalistista) perussuomalaista.

Advertisements