Yliopistofilosofien kokoama Skeptisismi -kirja käy läpi epäilyn perinnettä antiikista nykypäivään. Kirja on erittäin tervetullut.  Mutta tarjoaako se lääkettä ilmiöihin, jotka tänään on nimetty populismiksi, dogmatismiksi ja epätotuuden ajaksi?

500 vuotta sitten Luther puhdisti kirkon uskoa. Puhdistaako Skeptisismi nyt maallista uskoa? Sellaiseksi kirja voi olla turhan akateeminen, vähintäänkin se kaipaisi jatkotyöstöä.

Mitä hyväksymme tietona ja miksi? Mikä on totta? Kysymykset ovat häkellyttävän ajankohtaisia, sanotaan kirjan johdannossa.

Tietona pidetyt asiat muuttuvat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Tietoväittämät muokkaavat maailmaa. Niillä  on yhteys etuihin, intresseihin. Hallitusta muodostaessaan Juha Sipilä vaati, että kaikilla on oltava yhteinen tilannekuva. Vaatimus haiskahtaa dogmatismille: totuuden ja todellisuuden on oltava yksi ja yhteinen.

Antiikissa filosofinen epäily näyttäisi olleen hyvinkin kehittynyttä. Miten on tänään? Osaammeko kyseenalaistaa ja kysyä toisin?

Epäilyn ja kysymisen käytäntöjä Skeptisismi-kirjasta poimittuina:

  • Väittämän testaaminen vastaväittämällä
  • Sokraattinen kysely, ristiriidan tunnistaminen
  • Montaigne-tyyppinen esseistiikka
  • Lähtökohtaolettamusten kritiikki
  • Varmana pidettävän lähtökohdan etsintä, myös varmuuden kiistäminen
  • Käsitteiden kyseenalaistus, kategorisointien purkaminen
  • Havaitsemisen rajojen tunnistaminen ja ylitys
  • Mielekkyysanalyysi, sulkeumista irtautuminen, fenomenologia
  • Mahdollisten tietämisten maailmat (annetun todellisuuskuvan kritiikki)
  • Taide, kirjallisuus, kokemustieto
  • Teoriain erehtyväisyys ja korjaaminen (fallibilismi)

Käsitteiden johdattelevuudesta sekä havaitsemisen rajoista löydämme esimerkkejä talouden piiristä. Mitä merkitsevät sanat työvoima, työllistää, työn tarjonta, työmarkkinat, talouden tasapaino, talouskasvu? Cambridgen yliopiston taloustieteen professori Ha-Joon Chang sanoo taloustieteen ’totuuksien’ perustuvan laiskoihin oletuksiin ja rajoittuneisiin näkemyksiin ellei suorastaan tarkoitushakuisiin käsitteisiin. Markkinoiden rajoja ei voida määritellä tarkasti, siksi taloustiede ei ole tiedettä samassa mielessä kuin fysiikka tai kemia, se perustuu poliittiseen toimintaan. Jos tutkimuskohteen rajoja ei voida määritellä tieteellisesti, tutkimus ei ole tiedettä, sanoo Chang.

Myös Talous ja filosofia -kirjassa kyseenalaistetaan talouden tasapainon käsitettä ja teoriaa.

Entä nykyfilosofia? Tarjoaaako se lääkkeitä dogmatismin ja herkkäuskoisuuden tauteihin? Skeptisismi-kirjassa nykyfilosofiaa käyvät läpi Sara Heinämaa ja Ilkka Niiniluoto.

Heinämaan teksti on täynnä lennokkaita mielikuvia: tieteellisen tietämisen tavat, teoreettisten järjestelmien rakenteet, tietämisen mielekkyysehdot, mielekkyysanalyysi, merkitysperustan jäsentäminen, asioiden ilmenemisen tavat, puhtaat kokemukset, tietoisuuden moninaisuus, mahdollisen tietämisen edellytykset, irtikytkeminen, poissulkeistaminen, kuvittelu, kartoitus, fiktio. Fenomenologinen tietoisuus on virtaava, avoin ja kehkeytyvä moninaisuus. Lakkaamme asennoitumasta maailmaan läsnä- ja käsilläolevana todellisuutena, Heinämaa sanoo.

Heinämaan kirjoituksen perusteella fenomenologiasta jää sekava kuva. Mikä on sen käytännön anti? Millainen kokemus ja tietämys maailmaa tänään ohjaa? Miksi Trump voitti? Miksi Clinton hävisi? Aiemmin Heinämaa kirjoitti HS-kolumnin otsikolla ‘Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset kuten 1930-luvun natsi-Saksassa kävi’. Merkityskumousta kolumni ei synnyttänyt.

Yhden kipakan haasteen mielekkyysanalyysi näyttäisi nykymaailmalle heittävän. Matemaattisilla menetelmillä on mielekkyysrajat, matemaattiset tieteet tavoittavat vain suljetun ja lopullisen. Filosofista perinnettä hallinnut matemaattinen tieteen malli joutuu fenomenologian myötä kyseenalaiseksi, sanovat Husserl ja Heinämaa. – Millainen sulkeumien verkosto nykymaailma onkaan: kansantalouden tilinpito, budjetin kehykset, EU:n talouskurikriteeristö, demokratian edustuksellisuus, valtioiden rajat, osakeyhtiö jne. Maailma on kaikkea muuta kuin avoin.

Mielekkyysanalyysin myötä matemaattispainotteinen nykyfilosofia joutuukin itse epäilyn, skepsiksen kohteeksi. Sokrates ei olekaan kuollut.

Populismi, onko se taistelua maailman suljettuuksia (dogmatismia) vastaan? Sulkeumien olemassaoloko selittää populismin, ei populistijohtajien pahantahtoisuus tai itsekkyys. Populismi on syrjään jääneiden, alisteisten, rajattujen, toivon ja näköalan menettäneiden hätähuuto maailman suljettuuksia vastaan, maailman ekonomistista kuvailua vastaan.

Ilkka Niiniluodon artikkeli tuskin lisää turhaumiin kohdistuvaa ymmärrystä.

Niiniluodon tekstissä näyttäisi vilahtavan ylenkatse maallikkoymmärrystä kohtaan samaan tyyliin kuin Juhana Vartiaisen luuserileimassa brexitin jälkeen. Niiniluoto kirjoittaa: ”Organisoitu skeptisismi suuntautuu herkkäuskoisuutta ja vastuutonta toiveajattelua vastaan.” Keitä ovat herkkäuskoiset ja vastuuttomat toiveajattelijat? Mitä on ”organisoitu skeptisismi”? Organisoidulla arvelen Niiniluodon tarkoittavan oikeaa tiedettä, establishmentia, katederia, professoreita, yliopistoa, eliittiä. Niiniluodon asenteella ei populismia selitetä eikä lääkitä, päinvastoin.

Niiniluoto vyöryttää teoriakehitelmiä, joiden mkaan totuutta lähestytään asteittain

  • hypoteesien kautta
  • todennäköisyyksien nojalla
  • tutkimalla empiirisesti uskomusten muodostumista (naturalistinen tietoteoria)
  • tyytymällä totuudenkaltaisuuksiin
  • korjailemalla uskomuksia (fallibilismi)
  • perustelujen kestävyyttä arvioimalla
  • totuuden käsitettä supistamalla
  • sosiaalisen yhteisön yksimielisyydellä
  • arvausten kautta asymptoottisesti

Totuuden asteittainen lähestyminen kuvannee eräitä luonnontieteen kysymyksiä, kuten kiistaa pimeän energian olemassaolosta. Kulttuurisiin kysymyksiin se ei istu. Ilkka Niiniluodon totuus- ja todellisuuskäsitys on naivi ja konservatiivinen. Se pitää sisällään luulotelman että maailma on niin lähellä totuutta (ja niin hyvä) kuin suinkin olla voi. Herkkäuskoisuus ja dogmatismi ei ole kaukana. Skeptisismiin on tosiaankin tarvetta.

Totuudenkaltaiseksi oletetun todellisuuskuvan naiviutta kritisoi Paul-Erik Korvela. Kulttuurinen maailma on moninaisuuksia, tulkintoja, perspektiivejä, versioita. Tulkintojen paremmuuksista voidaan keskustella eli ei pidä sortua ääreskeptikkojen maailmasta tyystin vetäytymiseen.

Katederifilosofia Suomessa ohenee, sulkeutuu loogis-matemaattiseksi ja muuttuu vihkiytyneiden keskinäispuhunnaksi. Helsingin yliopiston filosofian oppituolien haltijuudet ovat kuvaava jatkumo: analyyttinen filosofia, logiikka, matematiikka. Kaukana kavala maailma. Sattumaa tämä ei liene.

Filosofian tilasta vuoden 1500 tienoilla Skeptisismi-kirja kertoo näin: Filosofiaa luonnehtivat itsetarkoitukselliset käsitemääritelmät ja sanahelinän sokkelot. Filosofia ei enää ollut luovaa, eikä sillä ollut arvoasemaa. Filosofinen kirjallisuus pakeni muualle.  – Eikö tuo ole tutunoloista, vertaa Niiniluodon totuusvyörytelmät yllä.

Aikamme akateeminen filosofia eristäytyy abstraktioihin palaamatta käytännön kysymyksiin tai erityistieteiden heikkouksiin. Tiedemaailmassa haiskahtaa hyvä veli -kerho, annetaan naapurin olla rauhassa, puhuipa hän tieteen nimissä mitä tahansa. Voisiko tätä pitää yhden lajin totuudenvastaisuutena, postfaktuaalina?

Helsingin yliopiston nettisivun mukaan filosofian tehtäviin kuuluu arvioida kriittisesti erityistieteiden perusteita ja metodeja. Miten on, toteutuuko tämä Suomessa? Vertaa professori Changin kritiikki taloustieteen tieteellisyyttä kohtaan.

Ihmisten tulisi kehittyä talouskansalaisiksi, ehdottaa Chang. Tällä hän ei tarkoita taloustietoa vaan kansalaisten kykyä kyseenalaistaa taloustiede.

Mikä on skeptisismin, Skeptisismi-kirjan, filosofian ja yliopiston yhteiskunnallinen merkitys (vaikuttavuus)? Avautuuko se maailmaan? Kuinka voimallista ymmärrystä kirja tarjoaa dogmatismin, populismin ja politiikan myllerrysten (brexit, Trump) ilmiöihin? Vai jääkö kirja filosofian laitoksen kaappiin, tekijöineen kaikkineen? Ei hyvältä näytä.

Lähestyykö yliopiston, tieteen ja filosofian kulttuurinen arvo asymptoottisesti nollaa kuten vuonna 1500? Jyllääkö tieteissä, erityisesti tiedepolitiikassa dogmatismi: tutkimus sidotaan palvelemaan olevaa todellisuutta (elinkeinoelämää) ja sen takeeksi yliopiston sisäinen demokratia ajetaan alas (yliopistolaki 2010). Kaikkoaako epäilevä skeptinen filosofia jälleen ulos yliopistoista? Hyvältä näyttää.

Yhteiskunnan dogmaattiset sulkeumat kuristavat maallikkokansaa. Ihmiset ajelehtivat tiedollisesti. Hätäpäissään he turvautuvat populismin syötteisiin.

Populismin ilmiöitä ei pidä vain tuomita ja pilkata (”luuserit”). On ymmärrettävä niiden taustalla oleva hätäaspekti. Populismista on tehtävä tieteellistä, kansalaistiedettä (science in society).

Kansalaistieteeksi ei riitä kapeisiin teknisiin kysymyksiin rajautuminen kuten nyt halutaan tehdä. Kansalaistieteen ydin kohoaa filosofiasta ja tieteiden kritiikistä. Kansalaistieteen kunniakas tehtävä on taistella maailman sulkeumia ja dogmatismia vastaan.

Nuivettukoot elitismin säätiöt, Tampere3 ja muut. Eläköön Tampereen yhteiskunnallinen yliopisto, aiempien aikojen tiedekritiikin kehto. Filosofit ja skeptikot takaisin yliopistoihin. Ulos yliopistoista Kauppakamari, Teknologiateollisuus, SAK ja itsevaltaiset rehtorit. Yliopistolaki 2020 voimaan.

Lähteitä:

Skeptisismi. Epäilyn ja etsimisen filosofia. Gaudeamus 2016.
Ilkka Niiniluodon ja Malin Grahn-Wilderin keskustelu Helsingin kirjamessuilla 29.10.2016. Yle Areena.
Ha-Joon Chang: 23 tosiasiaa kapitalismista. Into 2015.
Ha-Joon Chang: Taloustiede. Käyttäjän opas. Into 2015.
Tutkimus: Pimeää energiaa ei ole, eikä maailmankaikkeus laajene kiihtyvää vauhtia. Yle 2.11.2016.
Paul-Erik Korvela: Olemme aina eläneet faktojen jälkeistä aikaa. Politiikasta.fi.
HY:n teoreettisen filosofian verkkosivut.
Sara Heinämaa: Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset kuten 1930-luvun natsi-Saksassa kävi. HS 7.11.2015.
Talous ja filosofia. Gaudeamus 2013.
Avoin kansalaistiede kutsuu osallistumaan.
Uusi yliopistolaki 2010. Into.
Tampere3Info.

Oheislukemistoa:

Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Gaudeamus 2015.
Ari Turunen: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit. Into 2015.
Jonathan Lyons: Viisauden talo. Länsimaiden arabialainen perintö. Into 2014.
John Quiggin: Zombitalous. Vastapaino 2014.
Pyhä Raha? Talous uskontona -symposiumi Helsingin yliopistolla 15.-16.9.2016.
Tiedeusko ja todellisuuden rajat. Seminaari Helsingin yliopistolla 13.-14.10.2016.
Juha Haataja: Joukkojen tiede ja tieteilijöiden joukko – yhteinen ponnistus tulevaisuuteen.
Panu Raatikainen: Filosofia Suomessa kaipaa ryhtiliikettä.