Tietämisen maailma tulee tänään haastetuksi monin tavoin: mitä on totuus, epätotuus, todellisuus, tutkimus, epäily, tieteen korjautuvuus, mielipide, fakta, faktantarkastus, dogmatismi, populismi, epistokratia. Miten tiede, viestintä ja poliittinen puhunta asemoituvat tähän moninaisuuteen? Vastaus ei ole yksinkertainen. Jos kysymme filosofilta, mitä on todellisuus, saamme helposti vastaukseksi filosofian koko historian ja silti asia jää epäselväksi.

Onko populismin pelossa ajauduttu kenties yksinkertaistettuun näkemykseen faktoista, totuudesta, todellisuudesta? Onko toisinkysymisen ja epäilyn perspektiivi kadotettu?

Kuin tilauksesta yliopistofilosofit ovat koonneet kirjan Skeptisismi (Gaudeamus 2016). Kirja on erittäin tervetullut. Se käy läpi epäilyn perinnettä antiikista nykypäivään. Sitä kannattaa lukea ja opiskella.

Millaisia lääkkeitä kirja tarjoaa totuudenjälkeiselle ajallemme? Mitä ovat populismi tai dogmatismi? Tuleeko ratkaisuksi epistokratia?

Tietona pidetyt asiat muuttuvat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen. Mitä hyväksymme tietona ja miksi? Tietoväittämät ovat intressilähtöisiä, niillä muokataan maailmaa. Nämä ovat ajankohtaisia kysymyksiä, sanoo Skeptisismi-kirjan johdanto.

Antiikin aikoina filosofinen epäily oli kirjan mukaan kehittynyttä ja elämäntapaan liittyvää. Miten on tänään? Osaammeko kyseenalaistaa ja kysyä toisin?

Kirjasta voi poimia mm. seuraavanlaisia epäilyn käytäntöjä:

  • Väittämän testaaminen vastaväittämällä
  • Sokraattinen kysely, ristiriidan tunnistamine
  • Montaigne-tyyppinen esseistiikka
  • Varmana pidettävän lähtökohdan (premissien) etsintä, premissien epäily
  • Teorioiden lähtöolettamusten kritiikki
  • Käsitteiden kyseenalaistus, kategorisointien purkaminen
  • Havaitsemisen rajojen tunnistaminen ja ylitys
  • Tiedollisten sulkeumien tunnistaminen
  • Mielekkyysanalyysi, fenomenologia
  • Ymmärrys tietämisen mahdollisuuksista ja mahdollisista maailmoista
  • Taide, kirjallisuus, kokemustieto
  • Teoriain erehtyväisyys, tieteen itsekorjautuvuus, fallibilismi

Skeptinen epäily voi olla perusteisiin menevää. Mm. Suomessa 2016 vieraillut ja kaksi kirjaa suomeksi julkaissut Cambridgen professori Ha-Joon Chang sanoo taloustieteen ’totuuksien’ perustuvan laiskoihin oletuksiin ja rajoittuneisiin näkemyksiin ellei suorastaan tarkoitushakuisiin käsitteisiin. Markkinoiden rajoja ei voida määritellä tarkasti, siksi taloustiede ei ole tiedettä samassa mielessä kuin fysiikka tai kemia. Jos tutkimuskohteen rajoja ei voida määritellä tieteellisesti, tutkimus ei ole tiedettä. Taloustiede perustuu poliittiseen toimintaan, sanoo Chang.

Millaisia lääkkeitä akateeminen nykyfilosofia tarjoaa populismin tai dogmatismin tauteihin? Tätä tematiikkaa Skeptisismi-kirjassa käyvät läpi Sara Heinämaa ja Ilkka Niiniluoto.

Heinämaa esittelee fenomenologiaa Husserl-lähtöisesti. Hän vyöryttää käsitteitä ja sanontoja: tietämisen mielekkyysehdot, mielekkyysanalyysi, merkitysperustan jäsentäminen, puhtaat kokemukset, tietoisuuden moninaisuus, irtikytkeminen, poissulkeistaminen, kuvittelu, kartoitus, fiktio. Fenomenologinen tietoisuus on virtaava, avoin ja kehkeytyvä moninaisuus, sanoo Heinämaa.

Matemaattisilla menetelmillä on mielekkyysrajat. Matemaattiset tieteet tavoittavat vain suljetun ja lopullisen. Filosofista perinnettä hallinnut matemaattinen tieteen malli joutuu fenomenologian myötä kyseenalaiseksi, sanoo Heinämaa Husserliin nojaten.

– Eikö nykymaailma olekin sulkeumien verkosto (kysyn puolestani minä): kansantalouden tilinpito, budjetin kehykset, EU:n talouskuri ja sen kriteerit, demokratian edustuksellisuus, valtioiden rajat, osakeyhtiö. Maailma on kaikkea muuta kuin avoin.

Mikä on fenomenologian käytännön anti? Millainen tietämys maailmaa ohjaa? Miksi Trump voitti? Sara Heinämaa kirjoitti 7.11.2015 Helsingin Sanomiin kolumnin otsikolla ‘Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset kuten 1930-luvun natsi-Saksassa kävi’. Polemiikkia kolumni herätti mutta jäsentyikö maailman merkitysperusta sen myötä uudelleen?

Voiko populismin tai populismille alttiiksi joutumisen ymmärtää fenomenologialähtöisesti syrjään jääneiden kannanottona maailman suljettuuksia (maailman dogmaattisuutta) vastaan? Onko oikein tyytyä tuomitsemaan tällainen populismi? Eikö mieluummin pidä kehitellä syrjäytymisen alkusyihin porautuvia toimintatapoja?

Ilkka Niiniluodon artikkelissa Skeptisismi-kirjassa näyttäisi vilahtavan ylenkatse maallikkoymmärrystä kohtaan. ”Organisoitu skeptisismi suuntautuu herkkäuskoisuutta ja vastuutonta toiveajattelua vastaan”, Niiniluoto kirjoittaa. Keitä ovat herkkäuskoiset ja vastuuttomat toiveajattelijat ja mitä on organisoitu skeptisismi? Kanonisoitu tiedekö?

Niiniluodon mukaan tiede lähestyy totuutta asteittain

  • hypoteesien kautta
  • todennäköisyyksien nojalla
  • tutkimalla empiirisesti uskomusten muodostumista (naturalistinen tietoteoria)
  • tyytymällä totuudenkaltaisuuksiin
  • korjailemalla uskomuksia (fallibilismi)
  • perustelujen kestävyyttä arvioimalla
  • totuuden käsitettä supistamalla
  • sosiaalisen yhteisön yksimielisyyden nojalla
  • arvausten kautta asymptoottisesti

Niiniluotolainen tulkinta totuuden asteittaisesta lähestymisestä istunee luonnontieteeseen, esim. tiedeuutiseen, jonka mukaan pimeän energian olemassaolosta juuri nyt kiistellään fysiikan piirissä.

Mutta istuuko sama totuus-käsitys kulttuurisiin kysymyksiin? Paul-Erik Korvela sanoo Politiikka.fi sivuston kirjoituksessa, että kulttuurinen maailma on moninaisuuksia, tulkintoja, perspektiivejä, versioita. Tulkintojen paremmuuksista voidaan keskustella. Kiistely oikeasta totuudesta tai populismista ei ole uutta.

Kätkeytyykö niiniluotolaiseen totuus-käsitykseen konservatismi ja tiedollinen elitismi: maailma on jo niin lähellä totuutta ja hyvyyttä kuin suinkin mahdollista.

Katederifilosofia Suomessa painottuu tai sulkeutuu loogis-matemaattiseksi omakielisyydeksi. Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian oppituolien haltijuuksia on leimannut analyyttinen filosofia, logiikka, matematiikka.

Akateemista suomalaisfilosofiaa sopinee kuvaamaan Skeptisismi-kirjan luonnehdinta yliopistollisen filosofian tilasta vuoden 1500 tienoilla: tuolloinen filosofia oli itsetarkoituksellisia käsitemääritelmiä ja sanahelinän sokkeloita. Se ei ollut luovaa eikä sillä ollut arvoasemaa. Filosofian harrastus pakeni ulos yliopistoista. Eristyykö myös aikamme filosofia abstraktioihin palaamatta käytännön kysymyksiin tai erityistieteiden kummallisuuksiin (vertaa Changin kritiikki edellä)?

Suomeksi ilmestyneissä kirjoissaan Chang ehdottaa tieteen ja tiedeviestinnän rooliksi auttaa ihmisiä kehittymään talouskansalaisiksi. Tällä hän ei tarkoita taloustietoa vaan kansalaisten kykyä kyseenalaistaa taloustiede.

Mikä on skeptisyyden rooli ajassamme ja ajattelussamme? Jääkö skeptisyys yliopistojen sisälle jos sinnekään? Kaikkoaako epäilyn asenne ja kyky ulos yliopistoista? Saavuttaako se ihmiset vai jäävätkö ihmiset populismin armoille? Kuka avaa tietämyksen dogmaattisia sulkeumia? Voiko tiede ja tietämys kehittyä kansalaistieteen suuntaan? Science in society.

USA:ssa on virinnyt keskustelua epistokratiasta (mm. Jason Brennan): monimutkaisia asioita vähemmän tuntevat suljetaan yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle. Tai pitäisikö kansalaisista arpoa osajoukko erikseen koulutettavaksi?

Tietämisen ja poliittisen hallinnan suhteen löytyy siis erilaisia kehityspolkuja:

  • populismin yleistyminen (rinnalla dogmatismi)
  • kansalaistiede, kyky kyseenalaistaa ja kysyä toisin, skeptisismi
  • nykyinen demokratiakäsitys, vaalit ja parlamentarismi
  • päätöksentekijöiden valinta arvalla ja heidän valistaminen
  • epistokratia (viisaiden valta)

Skeptisismi-kirja tulee tarpeeseen.
Lähteitä:

Skeptisismi. Epäilyn ja etsimisen filosofia. Gaudeamus 2016.
Ilkka Niiniluodon ja Malin Grahn-Wilderin keskustelu Helsingin kirjamessuilla 29.10.2016. Yle Areena.
Ha-Joon Chang: 23 tosiasiaa kapitalismista. Into 2015.
Ha-Joon Chang: Taloustiede. Käyttäjän opas. Into 2015.
Tutkimus: Pimeää energiaa ei ole, eikä maailmankaikkeus laajene kiihtyvää vauhtia. Yle 2.11.2016.
Paul-Erik Korvela: Olemme aina eläneet faktojen jälkeistä aikaa. Politiikasta.fi.
Sara Heinämaa: Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset kuten 1930-luvun natsi-Saksassa kävi. HS 7.11.2015.
Avoin kansalaistiede kutsuu osallistumaan.
Jason Brennan: Against Democracy

Oheislukemistoa:

Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Gaudeamus 2015.
Ari Turunen: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit. Into 2015.
Jonathan Lyons: Viisauden talo. Länsimaiden arabialainen perintö. Into 2014.
John Quiggin: Zombitalous. Vastapaino 2014.
Talous ja filosofia. Gaudeamus 2013.
Pyhä Raha? Talous uskontona -symposiumi Helsingin yliopistolla 15.-16.9.2016.
Tiedeusko ja todellisuuden rajat. Seminaari Helsingin yliopistolla 13.-14.10.2016.
Juha Haataja: Joukkojen tiede ja tieteilijöiden joukko – yhteinen ponnistus tulevaisuuteen.
Panu Raatikainen: Filosofia Suomessa kaipaa ryhtiliikettä.

Mainokset