Helsingin valtuuston puheessaan 30.11. Outi Alanko-Kahiluoto luetteli syitä, joiden perusteella hän katsoi ministeri Grahn-Laasosen tehneen virheen tämän lupailtua valtionosuutta (VOS) Guggenheimin toimintakuluihin.
Syytelista oli pitkä, sen näkee videolta kunhan se nettiin ilmestyy. Kaikkia syytöksiä ei ehtinyt mieleen painaa mutta ainakin nämä: Guggenheimin valtionaupu olisi pois nykyisilta VOS-osuuden saajilta. Guggenheim ohittaisia muita VOS-listalle pyrkiviä. Ministeri Grahn-Laasonen ei voi luvata VOS-osuutta tulevien hallitusten puolesta. Guggenheim tuskin edes täyttäisi valtionosuuskriteerejä. Grahn-Laasonen teki virheen.
Alanko-Kahiluoto mainitsi olevansa Museoliiton puheenjohtaja. Missä roolissa hän valtuustossa puhui? Tietyn etupiirin eli nykyisten VOS-saajien edunvalvojana? Onko Alanko-Kahiluodon lähipiirillä samantapaisia kytköksiä valtionosuus-etuisuuksiin kuin Juha Sipilällä väitetään olevan Talvivaaraan ja sen valtionapuihin? Syödäänkö Alanko-Kahiluodon aamiaispöydässä VOS-leipää? Tätä en tiedä mutta toivon Ylen ja muiden toimittajien – Stilleristä ja Vuorikoskesta alkaen – tutkivan Sipilän tapaukselle analogiset tapaukset.
Suuntaako Vihreän puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö katseensa myös Sipilä-rinnaisteisiin tapauksiin?
Isot teatterit ja orkesterit tunnetusti elävät valtionosuuksien varassa. Kerran listalle päässyt haluaa siellä ikuisesti pysyä. Kulttuurin startupeilla ei ole asiaa valtionosuusapajalle. Kulttuurikentästä on tullut musikaaleja ja turvallista leipää jauhava mylly. Tässä mielessä se on rinnasteinen ay-liikkeelle joka on rakentanut muurin ympärilleen vakiintuneiden etujensa säilyttämiseksi. Alanko-Kahiluodolla oli aiempina vuosina taipumus moittia ay-liikkeen etupiiriluonnetta.
Noin kuukausi sitten eduskunnan Arkadia-seuran paneelissa Alanko-Kahiluoto puolusti nykyistä VOS-käytäntöä (yllätyin siitä). Puhe haiskahti jo silloin. Puheen yllä leijui lähipiirin rahantuoksu. Tavoilleen uskollisena Alanko-Kahiluoto myös ehti paneelissa luetella omat ansionsa moneen kertaan: Museoliiton puheenjohtajuus, kolmannen kauden kansanedustajuus, Helsingin sivistyslautakunnan (aiempi) puheenjohtajuus. Kulttuuriväen tuttavuuspiiri, jota Krista Kosonen kuplaksi arveli, on tiukka ja murtumaton kuin työeläkeyhtiöiden hallinto. Helsingin Talvivaara. Montako niitä kaikkiaan onkaan: ay-liike, työeläkeyhtiöt, kulttuuriväki, vossit.
Kulttuurin matalamielisyys Helsingissä – pari sanaa siitäkin.
Laura Kolbe teki valtuustopuheessaan 30.11. erittäin merkittävän rinnastuksen. Jos Helsingin porvarit olisivat 1800-luvulla saaneet päättää Engelin suunnitelmien toteutettavuudesta, ei Helsingissä olisi ainoatakaan Engel-rakennusta, ei yliopiston kirjastoa, ei valtioneuvoston rakennusta, ei Senaatintoria eikä sen ympäristöä. Onneksi oli Venäjän tsaari joka ei Helsingin porvareista piitannut. Tänään Helsingin kaupunginvaltuusto on täynnä matalamielisiä pienporvareita.
Lauantai-iltojen höpöttäjä, Baba Lybeck teki vuoden kulttuuriteon valitessaan Finlandia-voittajaksi Jukka Viikilän, Engel-kuvittelijan. On sentään muutama jotka ymmärtävät globaalin kulttuurin perään. Muut, nämä valtuutetut möyrivät maata, kaivavat tunneleita, rakentavat puksukeskuksia ja tekevät meistä pelkkiä ”asukkaita” joita ei globaali lennokkuus kosketa. Tosiasiassa pienporvarit kasaavat väyliensä penkoille veronmaksajia jotta saavat ylpeillä valtuuston pöntössä.
Helsinki ja Suomi on pikkunarsistien maa.
Jälkirjoitus
AamuTV:ssä 1.12. Osku Pajamäki sanoi että oikotietä kulttuuriin ei ole. Onneksi oli oikotie 1800-luvulla, Venäjän tsaari. Herätköön tsaari henkiin.
Valtuustossa yksi puolue kannatti Guggenheimia yksimielisesti. Näin keikahtaa maailma. Kulttuuri nousee Impivaarasta, siis sittenkin. Tervetuloa Impivaaran Aapot ja Eerot.
Helsingin kaupunginvaltuuston kokoukset, video.
2 joulukuun, 2016 at 1:28 pm
Luuletko tosiaan,että sinun ostamasi museokortti, valtion osuudet ja tietysti poistot, myynnit ja vaihdot sekä lahjoitukset olisivat niitä ainoita rahoituslähteitä esim. taidemuseolle?
Useimmat museot ovat tänä päivänä ORJATYÖFIRMOJA. Niissä on alle kestokyvyn mitoitettu vakinainen työntekijämäärä ja heidän apunaan joukko korkeasti koulutettuja nollatyöntekijöitä, useamman vuoden ”harjoittelijoita”, työllistämistuettuja alipalkattuja jne. Museo ei maksa heidän palkkaansa valtion osuuksista vaan jos palkkaa maksetaan niin se on enimmäkseen työvoimatoimistolta tulevaa ” toimeentulotukea”. Yhteistä verotuloa toki sekin, mutta eri LUOKASSA kuin tavallinen palkanmaksu.
Olisi korkea aika tehdä tilasto noin kymmeneltä viime vuodelta siitä kuinka Te-toimistot hotkaisivat paikkakunnan kulttuurituotannon ja latistivat sen eräänlaiseksi ostetuksi päivätyökeskukseksi.
Sitten vielä, että hyvin tärkeää ja ammattitaitoa vaativaa työtä,(esim. vahtimestarit, vartijat, oppaat, tietoteknikot), tekee puolen vuoden ajan kerrallaan väliaikainen, alipalkattu ja enemmän tai vähemmän mihinkään sitoututumaton!
Ei tietenkään sellaisissa laitoksissa ole mitään jaloa tai kaunista, ei edes mitään taitavaa, koska siellä kukkii eriarvoistamisen paska käytäntö.
Ihmiset, jos menette museoon katsokaa muutakin kuin näyttelyä, siellä näkyy maan työvoimapolitiikka räikeimmillään, jos sen haluaa nähdä. Museot on teidän verorahoillanne perustettu ja teidän virkistykseksi tarkoitettu.
3 joulukuun, 2016 at 8:52 am
Hyvä kommentti. Noita asioita pitää katsella lisää.
Museoissa muuten – en niissä kovin usein käy – monesti kiintoisampia ovatkin erilaiset puiteasiat. Miksi tuo henkilö on tuossa hommassa? Onko hän opiskelija, tienaamassa pikkuista sivutuloa? Miten museon henkilökunta – tai katselijat – käyttäytyvät, mitkä seikat heidän mielestään ovat jotenkin tärkeitä? Miksi tälle museolle on valittu tuollainen johtaja? Miten hän ymmärtää museon tarkoituksen?
Kerran huomasin että joku museotyöntekjä tirskahteli museokävijöille. Annoin heti suoran palautteen.
5 joulukuun, 2016 at 12:01 pm
Suomen museoista vain pieni osa on yksityisiä. Kaupunkien kulttuuritoimet ovat yhtä poliittisia kuin muukin kaupunkien hallinto. Luottamustoimilla voidaan hiukkasen segmentoida, mutta…
Vastuu orjatyön lisääntymisestä julkisissa laitoksissa on politiikoilla.
Lappi on niin keskustalainen alue, että kulttuuritoimi on jo muinaisista ajoista lähtien segmentoitunut puoluepoliittisesti jopa virkoihin valittuja virkamiehiä myöten. Perinteiseti museotoimi on kauhottu demareiden lautaselle.
Toisena erikoisena piirteenä on piilolestadiolaisuus, jonka hyvävelisysteemi ilmeisesti tuottaa jatkuvalla syötöllä työttömyystilaston kaunisteluksi tarkoitettuja työntekijöitä ammattilaisten jalkoihin pyörimään.
Niin mitä se minulle kuuluu?
Eipä juuri muuten, mutta yliopiston Taiteiden tiedekunta, jonka opiskelijat valikoituvat koko maan alueelta, jotka opiskelevat kalliissa tiedekunnassa ja joiden urakehitysmahdollisuudet torppautuvat siihenkin, että paikallinen työvoimatoimisto pyörittää omaa järjestelmäänsä heidän hiekkalaatikolla.
Outi Alanko-Kahiluoto on vissiin ihan oikeassa paikassa tai positiossa. Kysyn kuitenkin, mitä hän aikoo tehdä orjatyön vähentämiseksi museoissa ja muissa kulttuurilaitoksissa?
6 joulukuun, 2016 at 10:28 am
Kelan tuleva pääjohtaja kauhistelee sitä, kuinka nykyinen perusturvajärjestelmä voi maksaa henkilölle pelkästä olemisesta.
Henkilö, joka joutuu tähän ”pelkästä olemisesta” palkittujen joukkoon ei ole itse siihen porukkaan halunnut eikä halua. Hän joutuu sinne turvautuessaan toimeentuloasiassaan joko sosiaaliviranomaiseen tai työvoimaviranomaiseen.
Virhe on järjestelmässä.
Rouva pääjohtajalla on nyt järjestelmän muutokseen tarvittava asema, mutta näyttää, että hän haluaa lisätä orjatyötä sen sijaan, että yksinkertaisesti lisättäisiin tasa-arvoisia työpaikkoja ja maksettaisiin samaa palkkaa kuin vakinaisille. Miksi ei voida tasata palkkaeroja sellaisiksi, että oikeita työpaikkoja syntyisi?
Ja miksi pirussa hänenkin pitää tukea Te-keskusten välistävetoja?
Käykää siellä ”Orjatyöfirmat.fi” – sivulla ja lukekaa, kuinka ihminen, jota pompotellaan vuosikausia työllisyystöissä, KOKEE olevansa orjatyössä, johon hänet pakotetaan tavalla, että työstä maksetaan vain sen verran että yhteiskunnalliset tulonsiirrot onnistuvat hänen välityksellään juuri ja juuri.
Se ei voi jatkua loputtomiin, eikä se lopu kurittamalla lisää.