Helsingin valtuuston puheessaan 30.11. Outi Alanko-Kahiluoto luetteli syitä, joiden perusteella hän katsoi ministeri Grahn-Laasosen tehneen virheen tämän lupailtua valtionosuutta (VOS) Guggenheimin toimintakuluihin.

Syytelista oli pitkä, sen näkee videolta kunhan se nettiin ilmestyy. Kaikkia syytöksiä ei ehtinyt mieleen painaa mutta ainakin nämä: Guggenheimin valtionaupu olisi pois nykyisilta VOS-osuuden saajilta. Guggenheim ohittaisia muita VOS-listalle pyrkiviä. Ministeri Grahn-Laasonen ei voi luvata VOS-osuutta tulevien hallitusten puolesta. Guggenheim tuskin edes täyttäisi valtionosuuskriteerejä. Grahn-Laasonen teki virheen.

Alanko-Kahiluoto mainitsi olevansa Museoliiton puheenjohtaja. Missä roolissa hän valtuustossa puhui? Tietyn etupiirin eli nykyisten VOS-saajien edunvalvojana? Onko Alanko-Kahiluodon lähipiirillä samantapaisia kytköksiä valtionosuus-etuisuuksiin kuin Juha Sipilällä väitetään olevan Talvivaaraan ja sen valtionapuihin? Syödäänkö Alanko-Kahiluodon aamiaispöydässä VOS-leipää? Tätä en tiedä mutta toivon Ylen ja muiden toimittajien – Stilleristä ja Vuorikoskesta alkaen – tutkivan Sipilän tapaukselle analogiset tapaukset.

Suuntaako Vihreän puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö katseensa myös Sipilä-rinnaisteisiin tapauksiin?

Isot teatterit ja orkesterit tunnetusti elävät valtionosuuksien varassa. Kerran listalle päässyt haluaa siellä ikuisesti pysyä. Kulttuurin startupeilla ei ole asiaa valtionosuusapajalle. Kulttuurikentästä on tullut musikaaleja ja turvallista leipää jauhava mylly. Tässä mielessä se on rinnasteinen ay-liikkeelle joka on rakentanut muurin ympärilleen vakiintuneiden etujensa säilyttämiseksi. Alanko-Kahiluodolla oli aiempina vuosina taipumus moittia ay-liikkeen etupiiriluonnetta.

Noin kuukausi sitten eduskunnan Arkadia-seuran paneelissa Alanko-Kahiluoto puolusti nykyistä VOS-käytäntöä (yllätyin siitä). Puhe haiskahti jo silloin. Puheen yllä leijui lähipiirin rahantuoksu. Tavoilleen uskollisena Alanko-Kahiluoto myös ehti paneelissa luetella omat ansionsa moneen kertaan: Museoliiton puheenjohtajuus, kolmannen kauden kansanedustajuus, Helsingin sivistyslautakunnan (aiempi) puheenjohtajuus. Kulttuuriväen tuttavuuspiiri, jota Krista Kosonen kuplaksi arveli, on tiukka ja murtumaton kuin työeläkeyhtiöiden hallinto. Helsingin Talvivaara. Montako niitä kaikkiaan onkaan: ay-liike, työeläkeyhtiöt, kulttuuriväki, vossit.

 

Kulttuurin matalamielisyys Helsingissä – pari sanaa siitäkin.

Laura Kolbe teki valtuustopuheessaan 30.11. erittäin merkittävän rinnastuksen. Jos Helsingin porvarit olisivat 1800-luvulla saaneet päättää Engelin suunnitelmien toteutettavuudesta, ei Helsingissä olisi ainoatakaan Engel-rakennusta, ei yliopiston kirjastoa, ei valtioneuvoston rakennusta, ei Senaatintoria eikä sen ympäristöä. Onneksi oli Venäjän tsaari joka ei Helsingin porvareista piitannut. Tänään Helsingin kaupunginvaltuusto on täynnä matalamielisiä pienporvareita.

Lauantai-iltojen höpöttäjä, Baba Lybeck teki vuoden kulttuuriteon valitessaan Finlandia-voittajaksi Jukka Viikilän, Engel-kuvittelijan. On sentään muutama jotka ymmärtävät globaalin kulttuurin perään. Muut, nämä valtuutetut möyrivät maata, kaivavat tunneleita, rakentavat puksukeskuksia ja tekevät meistä pelkkiä ”asukkaita” joita ei globaali lennokkuus kosketa. Tosiasiassa pienporvarit kasaavat väyliensä penkoille veronmaksajia jotta saavat ylpeillä valtuuston pöntössä.

Helsinki ja Suomi on pikkunarsistien maa.

 

Jälkirjoitus

AamuTV:ssä 1.12. Osku Pajamäki sanoi että oikotietä kulttuuriin ei ole. Onneksi oli oikotie 1800-luvulla, Venäjän tsaari. Herätköön tsaari henkiin.

Valtuustossa yksi puolue kannatti Guggenheimia yksimielisesti. Näin keikahtaa maailma. Kulttuuri nousee Impivaarasta, siis sittenkin. Tervetuloa Impivaaran Aapot ja Eerot.

 

Helsingin kaupunginvaltuuston kokoukset, video.