Tutkin Petteri Orvon HS-kolumnin, Antti Rinteen puoluekokouspuheen, Juha Sipilän huolenpitokäkkärän, Li Anderssonin vaaliohjelman. En löytänyt etsimääni.

Puolueet kuvittelevat meidän olevan riippuvaisia heistä. He ”tarjoavat” palveluita, kohtuuhintaisia asuntoja, koulutusta, työtä, hyvää työnantajuutta, niinsanottua hyvinvointia. He ohjastavat meitä: työmarkkinoiden uudistaminen, kannustaminen, vastikkeellistaminen.

Tuollainen asenne on nöyryyttävä. Yhteiskuntateoreettinen ja filosofinen ajattelu puolueissa on olematonta ja ala-arvoista.

Tutkin feministisen puolueen yleisohjelman. Vihdoin löysin eri tavalla ja toisin päin ajateltua. Ohjelma ei lähde rakenteista ja ”tarjoajista” vaan yksittäisistä ihmisistä kohti rakenteita. Tekijäksi ja kokijaksi asettuu ihmisyksilö. Muutosvaateet suuntautuvat rakenteisiin, instituutioihin.

Poimin ohjelmasta muutaman kohdan (lihavoinnit minun) ja yritän sanoa miksi ne tuntuvat hyviltä.


 
Feministit: ”Politiikkaa on tehty perinteisesti enemmistöjen ehdoilla. Tämä pudottaa monet yhteiskunnallisen päätöksenteon marginaaliin. Tarvitsemme siksi politiikkaa, joka haastaa nykyiset ideologiat.”

– Tässä vilahtaa poliittisen teorian ehkä keskeisin mutta laiminlyöty kysymys: voiko enemmistö kävellä vähemmistön yli? Saavatko työlliset kävellä työttömien yli? Saako miesnäkökulma kävellä naisnkäkökulman yli? Saako kaupunkiväestö kävellä maaseutuväestön yli? Saako eduskunnassa 101 edustajaa kävellä 99 edustajan yli? Onko ylikävely moraalista ja hyväksyttävää? Vastaus kaikkiin on: ei. Pierre Rosanvallon sanoo nykyistä demokratiakäytäntöä rappeutuneeksi enemmistödiktatuuriksi (linkki). On keskusteltava ja etsittävä niin kauan että ollaan yksimielisiä. Tämä oli myös nykydemokratian alkuperäinen idea. Nyt se on unohdettu. Vähemmistösuojan poistaminen eduskunnan päätöksenteosta on järisyttävä esimerkki.

 

Feministit: ”Feministinen näkökulma syrjintään perustuu sille tosiasialle, että ihmisten elämää määrittävät useat risteävät valtasuhteet. Useimmat meistä ovat etuoikeutettuja joissakin suhteissa mutta alisteisia toisissa. Tällaista monitasoista näkökulmaa valtaan kutsutaan usein intersektionaaliseksi näkökulmaksi.”

– Terävää ajattelua. Alisteisten asemien satunnainen risteävyys on rajaton riski. Ihminen tai ihmisryhmä voi osua vähemmistöön toistuvasti ja peräkkäin. Sosiaalinen perusturva on 1990-luvun alusta lähtien ajettu pienillä sarjamuutoksilla miltei olemattomaksi samalla kun tulonjakoskaala on revennyt. Työelämän ulkopuolisten kohtelu tai maaseudun kohtelu ovat myös esimerkkejä.

 

Feministit: ”Hyvinvointi tuottaa taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa antamalla yksilölle yhteiskunnassa autonomisen aseman, riittävät voimavarat ja mielekästä tekemistä eli myös henkilökohtaisen kokemuksen hyvästä elämästä.”

– Yksilön autonominen asema! Vuosikymmeniin ei Suomessa ole kuultu näin hienoa käsitettä. Muiden puolueiden ohjelmista löydät päinvastaista: työmarkkinareformi, rakennemuutos, osallistaminen, sopeuttaminen.

 

Feministit: ”Tarvitsemme inhimillisempiä työmarkkinoita, joilla on tilaa erilaisille kyvyille ja kokemuksille.”

Juuri nämä eli erilaiset kyvyt ja kokemukset on Suomen työelämäpolitiikassa miltei rikollistettu. Niinsanottu tulosohjaus kaavallistaa, yhdenmukaistaa, rajaa. Suomi on putkitettu maa. Siksi Suomi nahistuu, lamautuu ja pysähtyy.

 

Feministit: ”työnhakijan itsenäisen aseman vahvistaminen”

– Itsenäinen asema, jälleen upea sanonta. Samansukuinen mutta lievempi muoto oli työelämädemokratia, josta puuttiin 1970-luvulla. Se puhe ajettiin hautaan. Tänään työnhakijan tai työntekijän itsenäisyys on hukutettu direktiovaltaan, työehtoihin, suoritusarviointiin ja pisteytykseen. Voiko ihmisen työlle ylipäänsä asettaa ehtoja (vertaa työehtosopimus), tarkkaan ottaen ei. Yksikään (vanha) puolue ei näe työntekijän alistamisessa moitittavaa eikä muutettavaa. Siksi noille puolueille voi ainoastaan kääntää selän.

 

Feministit: ”…yliopistojen sisäisiä valtarakennelmia, kuten näkyvää ja piiloon jäävää syrjintää, rasismia ja seksismiä sekä valkoisuuden ja sukupuolen normeja, voidaan purkaa.”

– Vihdoinkin ohjelma joka tunnistaa yliopistojen sisäisen valtarakenteen ongelman ja vaatii sen purkamista. Valta yliopistoissa on keskitetty suppealle porukalle joka pelaa yhteen elinkeinoelämän johtajiston kanssa.

 

Feministit: ” Feministisen puolueen politiikka kyseenalaistaa normin suomalaisuudesta, joka perustuu valkoiseen, länsimaiseen ja kristilliseen perustaan.”

– Mahtavaa, kiitos feministit.

 

Feministit: ”Kansojen ja kansallisuuksien rajat ylittävä yhteistyö on välttämätöntä, jotta voimme tavoitella aidosti yhdenvertaista, tasa-arvoista ja oikeudenmukaista maailmaa.”

– Ei siis rajat kiinni, vaan rajat ylittävä yhdenvertainen maailma.

 

Feministit: ”Feministinen puolue katsoo, että on tärkeää lisätä yleistä tietoisuutta globaalien valtasuhteiden ja Suomessa lisääntyvän rasismin yhteydestä.”

– Kuinka tuonkin keksitte! Hienoa.

 

Feministit: ”Feministisellä puolueella on toive maailmasta, jota eivät määrittele ylittämättömät rajat ja ulossulkevat muurit. Rajat luovat käsityksen ’meistä ja heistä’, synnyttävät pelkoa muita ihmisiä kohtaan ja ovat kansallismielisyyden ja rasismin kasvualusta. Feministinen puolue haluaa rakentaa maailmaa sille periaatteelle, että elämä maapallolla kuuluu kaikille. Oikeus elämään, hyvinvointiin ja toimeentuloon tulee jakaa kaikkien maailman asukkaiden kesken.”

– Maailman jakaminen kaikkien asukkaiden kesken. Jälleen kerran: kiitos feministit.

 

Feministit: ”Nationalistinen vaatimus etnisesti ja kulttuurisesti yhtenäisistä valtioista on usein tarkoittanut sortoa ja assimilaatiota eli yritystä sulauttaa kansalliset vähemmistöt ja alkuperäiskansat osaksi valtaväestöä. ”

– Käsitys natiosta eli kansakunnasta on alunperinkin ollut teennäinen ja piiloinen valtarakenne. Mm. minulle suomalaisnatiota tai suomalaisvaltiota ei ole olemassa. Suomalaisvaltio on vaikuttanut tuhoavasti siihen sosiaaliseen ihmisryhmään ja elämäntapaan, johon olen sattunut syntymään. En unohda sitä koskaan, enkä anna anteeksi. En kuulu tähän valtioon.

 

Feministit: ”Solidaarisuus tulee ymmärtää sekä paikallisesti että globaalisti.”

– Samaistun chileläiskylän pienviljelijään enemmän kuin suomalaispuolueiden narsistisiin puheisiin.

 

Feministit: ”…jotta todellinen hyvinvointi olisi saavutettavissa, on valtaa ja etuoikeuksia jaettava uudelleen niin, että sukupuolten valtasuhteet, rasismi, heteronormi, rodullistaminen ja kolonialistinen perintö murtuvat.”

– Oletteko kuulleet poliitikkojen puhuvan kolonialistisesta perinnöstä? Ei, he puhuvat kuinka siitä Suomi hyötyy globalisaatiosta, Suomen edusta, Euroopan rajojen sulkemisesta, pakolaisleireistä, rajavalvonnasta, pakolaisten palauttamisesta. Tämän päivän talousnationalismi on uuskolonialismia. Pohjimmiltaan se ei eroa siitä mitä Belgian kuningas Leopold teki Kongossa.

 

Feministit: ”Hyvinvointitalous on periaatteellisessa ristiriidassa kilpailueetoksen ja jatkuvan kasvun tavoitteen kanssa.”

– Teoreettisesti ja käytännössä erittäin merkittävä toteamus. Politiikkaa ei voida rakentaa periaatteellisten ristiriitojen varaan.

 

Feministit: ”Kansallinen talouspoliittinen tila on kaventunut ja epädemokratisoitunut EU-tason talouspoliittisten määräysten myötä. … kansallista taloudellista päätäntävaltaa on palautettava kansalliselle tasolle.”

– Totta toinen puoli. Tämä kohta vaatii tarkemman mietiskelyn. Miten kansalliselle tasolle palauttaminen luontuu yksiin globaalin yhdenvertaisuusvision kanssa?

 

Feministit: ”Kulttuurilla on merkittävä rooli tasa-arvoisen, yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Se auttaa meitä ymmärtämään elämää ja yhteiskuntaa tavoilla, jotka ovat moninaisia, avartavia, haastavia ja yllättäviä. Se on lähellä ihmisen arkea, se muokkaa yhteiskuntaamme ja meitä yksilöinä sekä yhteiskunnan jäseninä. Kulttuurin kautta työstämme kysymyksiä sekä olemassaolomme syistä että ihmissuhteista ja ihmisenä olemisesta. Kulttuuri tuo esiin erilaisia tarinoita ja kokemuksia ja luo mahdollisuuksia samaistumiselle ja itsereflektiolle. Se antaa meille työkaluja kyseenalaistaa, asettua vastarintaan, perustella, kritisoida ja muuttaa yhteiskunnan normeja ja rajoja. Ilmaisun- ja sananvapaus ovat demokratian keskeisimpiä edellytyksiä.”

– Tässä on lukuisa joukko upeita sanontoja: moninainen, avartava, yllättävä, kulttuurin kautta työstetään kysymyksiä, erilaiset tarinat ja kokemukset, itsereflektio, kyseenalaistaa, asettua vastarintaan, muuttaa normeja ja rajoja. Pitääkö tosiaan olla nainen, jotta tämän kaiken keksisi ja ymmärtäisi?

 

Feministien yleisohjelma paljastaa suomalaispuolueiden (mukaanluettuna vihreät) yhteiskuntateoreettisen ja filosofisen ajattelun köykäisyyden. Feministien ohjelma on avarasti ajateltua.

On feministisen vastarinnan aika.
Feministisen puolueen yleisohjelma

Perustuslaki on kansan takuu enemmistövaltaa vastaan

Vastademokratia. Politiikka epäluulon aikakaudella. (Riikka Viander)

Mainokset