Arkkitehti Juha Leiviskän töissä lähtökohtana on valo ja avaruus. Valon leikki luo pyhyyden tunnun.Tampereen Eteläpuistoon ollaan luomassa varjojen maata. Hildenin taidemuseo pyysi apuun Juha Leiviskän. Leiviskän vaihtoehto ei kelpaa Tampereen kaupungille.

Aiemmin Juha Leiviskä laati ehdotelman Helsingin Kamppiin. Siihen sisältyi idea alueen halki lännestä itään kulkevasta aukiosta, jota pitkin ilta-aurinko olisi paistanut kaupunkiin. Idea ei kelvannut Helsingille.


Juha Leiviskä: Myyrmäen kirkko. (Lähde: Wikimedia Commons)

Miten Narinkkatori, tämä Kampin nurkkama koetaan tänään? Ihmiset kävelevät kiireesti läpi, välttelevät katseita, piiloutuvat kännykän taa. Kysyin kerran oppaalta, mitä narinkka tarkoittaa? Opas selosti mutta ei se jäänyt edes mieleen. Liekö tarkoittanut venäläistä telttarykelmää?

Narinkkatorilta livahdetaan putkimaiseen käytävään, sokkeloportaisiin, Espoon busseihin, betoniliuskoille. Kamppi on kampitettu, varjojen ja tavaran tyrkyttäjien maa. Olisikohan Leiviskän valoidea ylentänyt enemmän mieltä?

Millainen Kamppi oli aiemmin? Avara aukio, valoisat bussilaiturit, vieressä kalliorinne. Jukka Viikilä kertoo Engel-kirjassaan Vironniemen olleen aiemmin vuorta ja että Helsinki kaivettiin maasta. Kampissa vuori oli näkyvillä, se tasattiin memphisien, scandicien ja iittaloiden tieltä. Valo, vuori, avaruus, sitä Kampissa oli. Tänään ihmiset törmäilevät pitkin putkia toisiaan säikkyen.

Entä Tampere ja Leiviskän ideointi?

Juha Leiviskä ei piirrä laatikkotaloja, kertoo Yle (tässä linkki). Tamperetta Leiviskä lähestyy luonnon elementtinä ja ihmismielen maisemana. Kolme hienoa selkärankaa ovat: pääkadut, koskimaisema veteen heijastuvine tehtaineen sekä Hämeenpuisto, jonka molemmissa päissä on maisemapuistot järville. Puistoja ei pidä rikkoa. (Aamulehti 17.12.2016).Juha Leiviskä: Svenska socialhögskolan. (Lähde: Wikimedia Commons)

Tampere syntyi veden korkeuseroista, koskesta, avaruuden painovoimasta. Nyt kosken pauhu on seisova vesi, painovoima padottu. Näsinpuisto, Hämeenpuisto ja Eteläpuisto olisivat järviä yhdistävä avoin tila kuten koski oli ennen. Juha Leiviskä pitäisi näkymän Pyhäjärvelle avoimena, rakentamisen kohtuullisena, toisi elämyksellisyyttä.

Leiviskän tavoin hyvä arkkitehtuuri hakee voimaperäistä ideaa, tuntumaa, kokemusta, valoa, avaruutta, myös mielen avaruutta. Harvassa ovat tällaiset arkkitehdit Suomessa. Jeesusta ei päästetä temppeliin, jotta rahanvaihto saa jatkua.

Mikä madaltaa mielen Tampereella? Kaupunki, kaavoittajat, poliittiset elimet, rakennusyhtiöt, nämä kaikki yhdessä. Niiltä ei löydy taiteen tajua, ei mielen avaruutta, ei tuntemisen herkkyyttä. Kaupungit rakentavat matalamielistä maailmaa ja ihmisille matalamielistä elämää.

Eteläpuiston suunnitelma löytää vertaisensa Helsingin Jätkäsaaresta, seinä on seinässä kiinni. – Abreisen, purkakaa, sanoo saksalainen Kunst-lehti.

Luonnon taju Tampereella on aiemminkin tuhottu rakentamalla. Laajahko alue Puutarhakadun, Kuninkaankadun, Hallituskadun ympärillä on täynnä tylsiä kerrostaloja, valkoista lamellia, mitä lie. Tämä tylsyys lienee aseveliakselin tuotosta 1950- ja 60-luvuilta. Taas tänään kaavoittajat, poliitikot ja liike-elämä pykäävät kolossimaisia kerrostaloja vieri viereen, Pyhäjärven ja Näsijärven rannat täyteen, puistot alta pois. Mikä  ”kasvukaupungeissa” muka kasvaa? Niissä kasvaa elämisen latteus, mielen harmaus, tylsyys, maisemana on seinä. Asialla eivät ole vain aseveljet kokoomus ja demarit, vaan tänään erityisesti vihreät. Typerä on maailma.

Missä on taiteellinen intohimo ja herkkyys, se jonka tuotoksia aiemmin olivat Sulzer-höyrykone ja sen konehuone sekä Lauri Viidan sanailut, kosmisuuteen yltävät luonnon näyt? Miksi Mirkka Rekolan pääteemaksi nousi tyhjyyden kokemus? Tyhjyys Tampereella.

Mistä kaupunkien matalamielisyys kumpuaa?

Kaupungit luovat itselleen tulopohjaa julkisoikeudellista kaavoitustehtävää väärinkäyttäen. Eteläpuiston kustannuksiksi kaupungille mainitaan 20 miljoonaa mutta kaupunki rahastaa 100 miljoonaa. Tällainen tulonluonti tyhjästä ja sen omavaltainen omiminen itselle on Suomen oikeusjärjestelmän vastaista (aiheesta lisää, linkki).

Tampereen ja Pirkanmaan eliittipiireissä velloo katteeton itsekehu, sitä harrastaa mm. Aamulehden päätoimittaja Jokinen tai Pirkanmaan liiton johtaja Halme. Vilkaisin myös raitiotien hyötylaskelmia, spekulatiivisuudessaan se on maailmanennätys: kun kasvetaan näin eikä noin, säästetään noin eikä näin. Urbaania huipputiedettä, spekulatiivista peliä kansakunnan yhteisellä oikeusvarannolla.

Ihmismielen ja luonnon intensiteetti Tampereella haudataan kolossiin ja betoniin. Aiempina aikoina, – kosken kuohunnan, tehtaiden synnyn, sähkövalon syttymisen ja Lauri Viidan aikoina – luonnon intensiteetti löi leimansa ihmisten mieliin. Tuo tunto ylsi pienimmästä suurimpaan, porkkanan kylvöstä avaruuden ja evoluution kauimpiin sfääreihin. Ei lennä enää. Seinä on vastassa, katsoit minne tahansa, koski on kadonnut, veden voima pysähtynyt. Yliopistosta tehdään ammattikoulu valtion pakkovallalla sekä ministeriön (OKM) ja Grahn-Laasosen laittomilla uhkailuilla. Sinne katoaa yliopistokin, opinahjo jonne kerran saavuin etäisimmän mäntymetsän huminasta.

Lukemisto:

Ely-keskus kaatoi Tampereen niskaan kylmää vettä: Eteläpuiston asemakaavamuutos ei täytä lain vaatimuksia. Aamulehti 10.2.2017.

Sara Hildenin taidemuseon uusi paikka ratkeaa pian? Museolla oma ehdotus. Aamulehti 17.12.2016.

Tampere saa oppineilta kritiikkiä Eteläpuisto-hankkeesta: ”Viranomaisilla on ylimielisyyttä”. Aamulehti.

Juha Leiviskä (Wikipedia)

Valon ja äänen arkkitehti. ARK 3 / 2004

Juha Leiviskä, valon ja musiikin arkkitehti. Yle 21.11.2011, video.

Arkkitehti Juha Leiviskä ei suostu piirtämään laatikkotaloja. Yle 2.5.2016.

Financial Timesin arkkitehtuurikriitikko: Kaupungilla on identiteettikriisi

Sofort wieder abreisen / Purkakaa Jätkäsaari heti. ART Kunstmagasin.  

Salla Jokela: Kuka määrää kaupungin identiteetin?  

Pasi Toiviainen: Myytti tiiviistä ekokaupungista – eli kertomus siitä miten ajatusharhasta tuli valltseva totuus

Herätys eduskunnassa – Malmin kansallinen luonne ja kaavoituksen väärinkäyttö

Kuvat yllä:
Juha Leiviskä, Myyrmäen kirkko ja Svenska Socialhögskolan.
Lähde: Wikimedia Commons

Mainokset