Euroopassa ei ole siirtolaiskriisi vaan poliittinen kriisi, sanoi Amnestyn johtaja Frank Johansson TV:n ykkösaamussa 22.2. Tuo lause pysäytti. Yle Areenaan tuotaessa kyseinen kohta Johanssonin haastattelusta oli leikattu pois.

Euroopan poliittinen kriisi – mitä tuo näkemys pitää sisällään.

Frank Johansson katsoi asiaa vuosikymmenten perspektiivissä, jotakuinkin näin. Aikaa Hitlerin valtaannoususta YK:n ihmisoikeuksien julistukseen kesti noin 25 vuotta. Maailmansodan jälkeen eettinen ymmärrys voitti. Mutta tänään ihmisoikeusperusteet on valtioiden toimesta jälleen mitätöity. Pakolaisten palautussopimukset Turkin ja Libyan kanssa ovat häpeällisiä ja tuomittavia. Häpeän kantaa Suomen ja muiden valtioiden johtajisto, siis myös Suomen hallitus. EU-kokouksesta palattuaan Juha Sipilä kehui sopimusta suurena valtiosaavutuksena.

Eettinen ymmärrys voittaa ennen pitkää taas. Siihen voi mennä vuosikymmen, tai kaksi, tai kolme. Tämän päivän le penit, halla-ahot, sipilät ja risikot ovat aikansa tuikahduksia (nämä eivät ole Johanssonin vaan minun sanojani).

Miksi Yle leikkaa syvää luotaavat sanonnat tallenteistaan? Tämä kertoo toimittajien ymmärtämättömyydestä tai Ylen sensuurihengestä. Kevytmielisyys ei koske vain Yleä vaan mediakenttää läpeensä, erityisesti Helsingin Sanomia. Jälleen tänään 23.2. HS hokee kuinka EU:ta painaa pakolaiskriisi ja kuinka EU kaipaa johtajuutta. Millaista johtajuutta? Eettisen evoluution alasajoa. Rajat kiinni.

HS-päätoimittaja Kaius Niemi toistelee televisossa sananvapauden arvoa. Mitä on tuo ”vapaus” ja ”riippumattomuus”? Oleellista on mitä valitaan sanottavaksi, mitä leikataan pois, mistä vaietaan, millaisia ajattelun ja uusajattelun aineksia media tarjoaa. Tässä mielessä nykymedia Suomessa on surkea.

Toimittajakunnassa tuskin on montaakaan yhteiskuntafilosofista ajattelijaa. Lähinnä jutut ovat päiväläppää. Median johdon seurapiirit suojelevat toisiaan ja valtapolitiikkaa. Ylen johtajien, Ylen hallintoneuvoston, Ylen hallituksen, Helsingin yliopiston (Thomas Wilhelmsson) ja valtiojohdon yhteenpelaaminen on ylimielistä ja keskustelun yläpuolelle asettuvaa. Siinä kukkii tieteellinen asenne, kanslerista alkaen.

Keskinäissuojelun toinen esimerkki: vihapuhe- ja posttruth-sanonnat lyötiin hetkessä läpi kaiken, mediakentän, julkishallinnon, valtiojohdon, yliopisto- ja tiedemaailman, HS-säätiön apurahojen, OKM:n, jopa taideneuvoston. On siinä oltu päivällisellä. Kiina ja ja Venäjä ovat lähempänä mitä kartta kertoo.

Mahdollisuus älyperäiseen havahtumiseen on Suomessa kitketty kaikkialta. Historia poistetaan kouluista ja korvataan ilmiöillä. Tutkijat pelotellaan ja vaiennetaan. Yliopistot pääomitetaan, siis kapitalisoidaan. Tutkimus valtiollistetaan, niinsanottu ’strateginen tutkimus’. Yle miehitetään jees jees jees -tyypeillä. Valtiojohto pilkkaa. Media ja lehdet teeskentelevät, rehvastelevat, rajaavat ja leikkaavat.

Historian tajua tarjoaa toki toimittaja Ville Similä (HS 23.2.). Lutherin teesejä seurasi Euroopassa 150 vuoden kaaos, uskonsodat. Euroopan poliittisen kriisin selkeytti yksittäisten ajattelijoiden, valtioteoreetikkojen ja yhteiskuntafilosofien työ, joka johti mainioihin vallankumouksiin. Vastaavanlaista ajattelutyötä tarvitaan tänään. Median ja yliopistojen anti tältä osin on köykäinen.

Ihmisten karkotukset, palautukset, mereentyöntämiset, piikkilanka-aidat, ampumiset, pommitukset ovat samaa mitä oli uskonsodat 1500- ja 1600-luvulla.

Euroopan poliittisen kriisin havaitseminen ja uusien toimintamallien muotoilu vaatii ymmärrystä ja ajattelua. Amnestyn Frank Johansson näytti hyvää esimerkkiä.

 

Ylen ykkösaamu 22.2.2017. Frank Johanssonin haastattelu (alkuosa). 

Ville Similä: Uskonpuhdistus on yhä kesken. HS 23.2.2017.

Nyt jos koskaan EU kaipaa johtajuutta. HS 23.2.2017.