Koska Otso Kivekäs ei julkaise kommentteja omassa blogissaan (pari kertaa olen turhaan yrittänyt), esitän tässä Kivekkään väittämiin liittyvän muutaman kysymyksen. Nämä ovat tässä vaiheessa nimenomaan kysymyksiä.

Kivekäs kirjoittaa:

”Malmin kentän alue ympäristöineen on 300 hehtaaria ja sinne suunnitellaan noin 25 000 asukkaan asuinaluetta. Helsinki ja valtio ovat sopineet, että Helsingin tulee kiihdyttää asuntotuotantoa, koska koko maan etu vaatii, että Helsingissä on asuntoja tänne muuttaville. Ja juuri näihin sopimuksiin liittyen edellinen hallitus päätti valtion luopuvan malmin kentästä, jotta Helsingissä olisi maata johon niitä rakentaa.”

Mikä on tämä ”valtion sopimisen” legitimaatio, juridinen perusta? Kuka on valtion nimissä sopinut? Ministeriö? Maan hallitus? Mihin lakiin, mihin valtuutukseen perustuen? Mikä on tuollaisen sopimisen kantavuus, sitovuusalue? Estääkö sopimus eduskuntaa käyttämästä vapaasti lainsäädäntövaltaa esimerkiksi siten että sopimuksen kanssa ristiriidassa oleva laki aiheuttaisi sopimuksen nojalla huomattavan korvausvastuun johon valtiolla ei ole varaa. Malmin tapauksessa ilmeisesti näin arvellaan ja toivotaan käyvän (voisiko valtio vastaavasti asettaa sisääntuloväylien hinnaksi Helsingille vaikkapa miljardi euroa). Onko tämä aitoa demokratiaa, aitoa eduskunnan valtaa? Tämänkaltaisella sopimusmenettelyllä riittävän ovelasti toimien voidaan asettaa eduskunta seinää vasten missä asiassa tahansa ja tosiasiallisesti mitätöidä eduskunnan merkitys. Silloin hallinto ja viranomainen on kaapannut poliittisen vallan. Kuka on tällaisesta sopimusmenettelystä vastuussa? Olisiko sopimukseen tullut sisällyttää varaus ja ehto lainsäädännön muuttumisen varalta?

Mihin perustuu Kivekkään väittämä että ”koko maan etu vaatii” (tässä tapauksessa Malmin rakentamista). Onko aaiasta esimerkiksi tieteellinen tutkimus joka on tieteen tavanomaisten pelisääntöjen mukaan tiedeyhteisön piirissä yleisesti hyväksytty ja myös kansalaisten keskuudessa yleisesti ja kiistattomasti hyväksytty? Miten tämä todetaan (eilen eduskunnassa esitettiin lukuja kannatuskyselyistä, joku mainitsi luvun 13 %). Onko Kivekkään väittämä niinsanottu fakta? Pitäisikö tässäkin tehdä faktan tarkastus (joka sinänsä mielestäni on epäuskottavaa puhetta koska fakta eli todellisuus oletetaan siinä annetuksi mikä ei myöskään ole totta).

Kivekäs kirjoittaa:

”Käypä hinta Malmin kentän alueelle tulee nykyisessä tilanteessa Helsingin kaupungin suunnitteleman käytön, eli asuntotuotannon mukaan. Kaupunginhallituksen jäsen Hannu Oskala arvioi hinnaksi 500 – 1000 miljoonaa. Käsittääkseni arvio on oikeaa suuruusluokkaa.”

Eli siis käypä hinta määrittyy kunnan suunnitteleman käytön mukaan. Mikä on tämän ajattelun logiikka? Voisinhan minäkin suunnitella asunnolleni minkä tahansa käytön ja väittää sen mukaiseksi arvoksi 5 miljoonaa euroa. Kunta voisi suunnitella mitä tahansa käyttöä ja väittää käyvän arvon määrittyvän siitä. Mikä on tällainen arvoteoria? Savukosken kunta voisi suunnitella suolleen asuntokäytön 25 000 asukkaalle ja väittää sen perusteella suon arvoksi miljardi euroa.

Voidaanko rakennusoikeuksia ylipäänsä käyttää arvon perusteena? Rakennusoikeuksillahan ei periaatteessa ole mitään rajaa (kuten ei EKP:n elvytysrahallakaan). Rakennusoikeuksien luonti nojaa lailla annettuun tehtävään, tässä tapauksessa ja tällä kertaa kunnille (tehtävä voidaan myös ottaa pois tai siirtää jollekin toiselle). Voiko tehtävän toteuttaja toimia niin että se omii (siis kaappaa) itselleen laki- ja julkisperusteisen tehtävän tuottaman hyödyn? Eikö tehtävän toimeenpanija tällöin toimi omavaltaisesti, laittomasti, rikosluonteisesti, varastaen? Kysymykseen vastaamiseksi on käytävä tarkoin läpi mm. Martti Häkkäsen tuore väitöskirja Rakennusoikeuden sääntely.

Mitä omaisuudensuoja voi pitää sisällään? Voiko se pitää sisällään omistajan omiin aikomuksiin tai erilaisiin olettamuksiin perustuvan, periaatteessa rajattoman ”arvon” ja sen mukaisen ”omaisuuden”? Järvenpään kaupunki pakkolunasti taannoin isoja alueita ja lunastushinta lie ollut lähempänä raakamaan hintaa kuin jotain oletettua tulevaa käyttöä. Yhdenvertaisuus lain edessä?

Korostan, että nämä ovat vasta KYSYMYKSIÄ. Yksityisoikeudellinen ja julkisoikeudellinen juridiikka sekä näiden leikkauskohta tuskin ovat itsestäänselviä näissä tapauksissa. Lisäksi on muistettava, miltä asiat näyttävät kansalaisten silmissä.

Ehkäpä Malmi-aloitetta eduskunnassa käsiteltäessä pohditaan myös tämänkaltaisia kysymyksiä.