Juna hiljaista miestä kuljettaa. Ja matkan pää on siirtotyömaa.
Noin laulettiin 1960-luvulla.
Hiljainen mies istuu Helsingin Rautatientorilla, turvapaikanhakijoiden teltan edustalla. Kukaan ei häntä huomaa, kukaan ei hänelle puhu. Mies istuu yksin. Hän katsoo eteensä maahan.
Kuka onkaan se mies
Mikä on se maa
1960-luvun siirtotyöläinen oli isäni tai veljeni tai se olin minä. Tämä mies ja me, me olemme yksi, me olemme sama. Koen olevani tuo mies teltan edustalla.
Oi, armas Suomi, mitä hälle se antaa
Hän parakin luona patjaa kantaa
Ei paljoa puhu
Vaan takanansa on monta muuta
Kokonainen kansa