maaliskuu 2017


Juna hiljaista miestä kuljettaa. Ja matkan pää on siirtotyömaa.

Hiljainen mies torilla, turvapaikanhakijoiden teltan edustalla

Noin laulettiin 1960-luvulla.

Hiljainen mies istuu Helsingin Rautatientorilla, turvapaikanhakijoiden teltan edustalla. Kukaan ei häntä huomaa, kukaan ei hänelle puhu. Mies istuu yksin. Hän  katsoo eteensä maahan.

Kuka onkaan se mies
Mikä on se maa

1960-luvun siirtotyöläinen oli isäni tai veljeni tai se olin minä.  Tämä mies ja me, me olemme yksi, me olemme sama. Koen olevani tuo mies teltan edustalla.

Oi, armas Suomi, mitä hälle se antaa
Hän parakin luona patjaa kantaa
Ei paljoa puhu
Vaan takanansa on monta muuta
Kokonainen kansa

(lisää…)

Helsinki on aina ollut ylhäältä johdettu kaupunki. Kuningas Kustaa Vaasa perusti kaupungin 1550 mahtikäskyllä pakottaen ihmisiä muuttamaan Vantaanjoen suulle. Sitten käskettiin muuttamaan Vironniemelle. Suomenlinnaa rakennettaessa Helsinki oli sotilasenemmistöinen. Sotaväen ruokkiminen rikastutti muutaman kauppiaan (Sederholm, Kiseleff) mutta tuhosi pienemmät. Senaatintorin ympäristö syntyi Venäjän tsaarin mahtikäskyllä, Jukka Viikilä kuvaa sitä kirjassaan. Torin paikalta purettiin kodikas puukirkko ja hävitettiin jopa hautausmaa – harvinaisen röyhkeätä. Engel halusi purkaa myös Kiseleffin talon. Tsaarin päähuoli oli saadaanko Tuomiokirkon rakentamiseen kulumaan riittävästi rahaa jotta se ilmentää tsaarin loistoa. 1900-luvulla kaupunki puratti Heimolan talon, jossa eduskunta oli hyväksynyt Suomen itsenäisyysjulistuksen. Näin Helsinki juhlistaa 100-vuotiasta.

Häpeä Helsinki, huudahti professori Seikko Eskola Tieteenpäivillä 2017, Heimolan purkua tarkoittaen.

(lisää…)

Kuvittelin Pompejin raunioksi josta kaivellaan esiin seksimaalauksia. Noin ei ollutkaan. Pompeji on jämäkkä, tiivis, tarkasti jäsentynyt kaupunkijäänne. Hahmon ja sen rajat tunnistaa joka askelella. Kaupunki on rakentunut kumpareelle kuten Kumpula Helsingissä. Suuri se ei ole, ehkä kilometri kertaa puoli kilometriä.

(lisää…)

Lujatalon toimitusjohtaja Jussi Tanhuanpää sanoo Kauppalehdessä tänään, ettei halpaa asuntorakentamista ole. Aiemmin syksyllä toisen rakennusliikkeen johtaja (olikohan YIT, Lemminkäinen vai muu) sanoi että uusien asuntojen hinnat eivät Helsingissä laske vaikka kuinka rakennettaisiin.

Luja-yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Hannu Isotalo sanoo Kauppalehdessä: ”Minulle nousee tukka pystyyn, kun joku puhuu edullisesta vuokrataloasumisesta. Poliitikot puhuvat tästä, mutta tällaisia kohteita on mahdoton saada liikkeelle.”

(lisää…)

Aiempina aikoina senaatin tai valtioneuvoston jäseniksi valikoitui kulttuurialan, tieteen, filosofian, valtio-opin, kirjallisuuden tuntijoita ja toimijoita. Tänään julkispaikoille on tarjolla vain ammattipoliitikkoja.

Helsingin pormestariehdokkaat aakkosjärjestyksessä: Arhinmäki, Haatainen, Kolbe, Lindell, Sinnemäki, Vapaavuori.

Tyydyttääkö tuo lista? No, vilahtaahan joukossa hiukkanen tiedettä (Kolbe), mutta ohueksi ja kuivahtaneeksi jäänee sekin.

Osaammeko kaivata muuta? Mitä se olisi?

(lisää…)

Oheinen otsikko löytyy Lapin Kansasta ja Aamulehdestä. Juttu täyttää neljä sivua, kaksi aukeamaa. Avoimen yliopiston luentoa vetänyt professori Hannu Sariola mainitsi tuon jutun moneen kertaan ja sanoi että nettisivulla jutulle kertyi muutamassa päivässä 30 000 tykkääjää. Siis 30 000.

Lehden juttu ei polemisoi nationalismin puolesta eikä vastaan, ei edes mainitse nationalismi-sanaa. Juttu nojaa tieteeseen.

Myös Avoimen yliopiston teemana sattui olemaan historiakäsitys Suomessa. Kuulijoita oli salissa satoja, loput netissä (luentotallenne tässä).

Suomen väestö on alkuperältään tilkkutäkki, sekalainen seurakunta, poikkeavien heimojen maa. Maahantulijoiden kielet olivat yhtä erilaisia kuin ranska, italia ja espanja. Ei siis ollut edes yhteistä kieltä.

(lisää…)

Erkki Tuomioja esitti Kauppalehdessä epäilyjä Helsingin pormestarimallista. Sakari Hankamäki esittää painavia näkökohtia mallin heikkouksista kansanvallan kannalta (linkki). Pormestarimalli alkaa vaikuttaa fiaskolta, joka kannattaa lopettaa samantien. Tai ehkäpä pormestarin valinta suoralla kansanvaalilla ja kuntavaaleista erillisenä muuttaisi tilanteen täysin, myönteiseksi. Eli pienestä olisi kiinni. Eikö puolueet tätä salli. Monopolisoivat vallan itselleen. Eroon monopoleista.

Esitän muutaman lisänäkökohdan ja käytännön havainnon nykyisestä valintamenettelystä:

– Jo vuosien ajan on näyttänyt siltä että Anni Sinnemäki käy pormestarikampanjaa ja on näytellyt voimakasta johtajaa. Seuraus on ollut että demokraattinen keskustelu ja vuorovaikutus on kaupungin johdossa kuoleutunut (esim. yleiskaava, suhtautuminen kaupunkitutkijoihin). Eli henkilövaali johtaa henkilövaltaan. Ei hyvä, ei lainkaan.

(lisää…)

  • Maahanmuuton myönteisyys

Helsingin kaupungin tietokeskus julkaisi koosteen Ulkomaalaistaustaiset Helsingissä. Se on hyvää taustoitusta ilman arvottavaa möykkää. Tässä muutama poiminta:

– 2016 alussa helsinkiläisistä ulkomaalaistaustaisia oli 89 878. Se on 14,3 prosenttia kaupungin väestöstä.

– 2000-luvulla ulkomaalaistaustaisten määrä Helsingissä on kasvanut 58 000 hengellä. 2015 kasvu oli 4 286 eli 5 prosenttia.

– Helsingin väestönkasvusta (2015) kaksi kolmasosaa tuli ulkomaalaistaustaisista.

(lisää…)

Asento on uhmakas. Sanoissa on kiihkeää hehkua. Kädet nousevat naisellisessa kaaressa, viuhkaksi ojentuneet sormet viskovat syytöksiä.

Hän on Minna Canthia esittävä Cecile Orblin Kansallisteatterissa. Komeesti sanoo Suna Vuori: Cecilen Minna pulppuaa intuitiivista intelligenssiä.

Minna Canthin aika, 1800-luvun loppupuoli oli sosiaalikriitikkojen aikaa Suomessa ja Venäjällä. Kansanystävät, narodnikit, sosiaalianarkistit näkivä maaorjuuden lakkauttamisen valheellisuuden (1861), vaativat maareformia, halusivat kehittää maaseutumaista Venäjää. Jos Venäjä olisi saanut kehittyä niiden ajatusten pohjalta, näkisimmekö tänään kulturellin, avoimen, kansalaislähtöisen maan. Oli suunnaton onnettomuus, että työläisretoriikkaan nojanneet bolsevikit (olivatko he bolsoi, enemmistö vai vähemmistö) saivat vallan, tuhosivat vastustajansa, tuhosivat maaseudun ja jopa koko maaseutuväestön. Se on historian suurimpia onnettomuuksia ellei suurin.

(lisää…)

Helsinki himoaa aggressiivista kasvua. Yleiskaavaluonnos on massiivinen investointipaketti. Yleensä investointiin liittyy riskianalyysi, ympäristömuutosanalyysi, vaihtoehtoanalyysi, kaupungin kyseessä ollen julkinen keskustelu visiosta ja tärkeimpänä kaikesta sosiaalianalyysi, ihmisten kokemusanalyysi. Kaikki tämä puuttuu Helsingin yleiskaavatyöstä. Laiminlyönti on uhka sekä kaupungin sisällä että varsinkin ulkopuolisille.

Laiminlyönti on anteeksiantamaton. Näin ei kaavaa laadita tai mikäli laaditaan, jääköön se paperiksi. Helsingin kaavaluonnos on kylmän materialistinen, tekninen. Ihmisten kokemusmaailma ja riskit on vaiettu kuoliaiksi.

(lisää…)