Helsinki himoaa aggressiivista kasvua. Yleiskaavaluonnos on massiivinen investointipaketti. Yleensä investointiin liittyy riskianalyysi, ympäristömuutosanalyysi, vaihtoehtoanalyysi, kaupungin kyseessä ollen julkinen keskustelu visiosta ja tärkeimpänä kaikesta sosiaalianalyysi, ihmisten kokemusanalyysi. Kaikki tämä puuttuu Helsingin yleiskaavatyöstä. Laiminlyönti on uhka sekä kaupungin sisällä että varsinkin ulkopuolisille.

Laiminlyönti on anteeksiantamaton. Näin ei kaavaa laadita tai mikäli laaditaan, jääköön se paperiksi. Helsingin kaavaluonnos on kylmän materialistinen, tekninen. Ihmisten kokemusmaailma ja riskit on vaiettu kuoliaiksi.

Metropoliseurassa 4.10. Pentti Murole ja muutama muu kysyi miksi Helsingin yleiskaavatyöstä puuttuu sosiaalianalyysi. Kaupungin sosiaalista muutosta ei ole mallinnettu.

Mikä on Helsingin (tai minkä tahansa kunnan, alueen, Suomen) sosiaalinen, kulttuurinen, humaani tavoitenäkymä, visio? Meitä kansalaisia kiinnostaa tämä. Mutta meidät on heitetty sivuun. He, jotka itseään päättäjiksi kutsuvat, pelaavat keskinäistä peliä ja runnovat hankkeita, nyt erityisesti yleiskaavaa. Laajojen kansalaispiirien sitoumus puuttuu. Näin ei saa olla eikä näin ole oleva.

Poimintoja Metropoliseuran (Rakennusfoorumin) yleisöpuheenvuoroista

”Helsingin yleiskaavatyö ja sen tavoitteet on etukäteen sovittu liike-elämän kanssa ilman julkista keskustelua. Kansalaisnäkemykset jäävät joka vaiheessa kaupunkisuunnitteluviraston ja -lautakunnan jyrän alle. ”

” Portinvartijana kritiikkiä kohtaan toimii kaupungin organisaatio itse. Vuorovaikutteisuutta ei ole.”

”Hyvän kaupungin kriteerinä ei ole suuruus. Hyvyys tulee sisällöstä. Kulttuuri on vipu.”

”1972 yleiskaavaa laadittaessa onnistuttiin suojelemaan monia alueita. Nyt on järjettömät tavoitteet asukasluvun suhteen.”

”Meidän on alettava toimia kuten 1970-luvulla. Silloin vallattiin rakennuksia. Se oli muutoksen siemen. Kirjelmiä kaupungille on turha laatia, ne jäävät kirjaamoon.”

”Kaupungin sosiaalista muutosta ei ole millään tavalla mallinnettu, analyysiä ei ole tehty.”

”Helsingissä on 1 000 000 neliömetriä tyhjää toimistotilaa. Koko nuoren sukupolven voisi majoittaa toimistoista muunnettuihin asuntoihin.”

”Malmin lentokentän lakkauttaminen olisi pois muilta suomalaisilta. Valtio fundeeraamaan kiireen vilkkaa.”

”Seutulakin voi jäädä pieneksi, koneet ja kv liikenne kasvaa. Finnair ei enää hoida kotimaan liikennettä. Malmin kenttä tarvitaan mm. Lapin lentoja varten ja varakentäksi. Missä on valtion vastuu ja valtuudet?”

”Espoon rannoille ängetään 100 000 asukasta, jotta metro tulisi kannattavaksi. Tapiolan takana nämä 100 000 eivät edes mahdu metroon.”

”Helsingin keskusta liukuu pohjoiseen, mm. Pasilaan. Vantaa yrittää luoda Aviapolis-kaupungin. Miksi ihmeessä Helsingin rannat ja saaret pitäisi tuhota?”

Oheiseen kuvioon (käsin tekaistu mind map) olen koonnut näkökulmia, joista Helsingin visiota ja yleiskaavaa on tarpeen pohtia. Muutamasta näkökulmasta lyhyesti.


Helsinki ja EKP ovat Suomen riskikeskittymä 

Lukuisat taloustarkkailijat ovat varoittaneet kuinka Helsingin seudun rakennustoimintaa ylläpidetään velkarahalla – pohjimmiltaan EKP:n paperirahalla – ja että tämä ei ole kestävä tie. Samansukuisuus USAn asunto- ja velkamarkkinoihin 2008 finanssikriisin alla sekä Irlannin ja Espanjan kiinteistökupliin on ilmeinen. Helsingissä yksityiset kansalaiset velkaannutetaan eliniäkseen. Tämä on edesvastuutonta ja väärin. Tällä hetkellä Helsinki on Suomen suurin riski. Suomen ‘kasvu’ on velkavetoisen kuluttamisen ja rakentamisen varassa. Asuntojen hinnat eivät laske vaikka kuinka rakennettaisiin, tämän tunnustavat rakennusyhtiöt (varmaan mielihyvin). Malmin kentän savimaalle ei paalutustarpeen takia koskaan tulisi halpoja asuntoja, kertoi HS 12.10. Sijoituspeliä ihmisten kustannuksella pelaavat asuntorahastot, aiemmat yleishyödylliset nykyisin yleishaitalliset VVO, Sato ym, keräävät valtaisia jopa verottomia voittoja omistajilleen (ay, vakuutusyhtiöt, pääomasijoittajat). Asuminen Helsingissä on valtion asumistuen varaista, näin koko maa pakotetaan ylläpitämään Helsingin kuplataloutta. Mitä tapahtuu kun asumistukijärjestelmä murenee, kun kiinteistövero nousee (noin 15% juuri nyt), kun sähkön hinta nousee, kun korkotaso nousee, kun EKP lopettaa paperin kylvön, kun kaupunki rahastaa maapohjalla. Helsingin seudulla miljoona ihmistä elää tämän pelitalouden armoilla. Riskit on siirretty yksityisille ihmisille. Riskejä eivät kanna valtio eikä kaupunki. Ne eivät tee riskianalyysejä.

Onko oikein houkutella ja pakottaa ihmisiä muuttamaan Helsinkiin elinikäiseen velkavankeuteen? Loogista ja moraalista olisi pitää Helsingin väestömäärä enintään nykyisellään, ellei peräti vähentää. Helsinki on riskisumppu ja kustannussyöppö. Kuten kerran, jälleen on aika vapauttaa ihmiset turpeesta, tällä kertaa Helsingin turpeesta, velkavankeudesta, ylikuluista. Ihmisiä ei tule alistaa Helsingin kuntapoliitikkojen ja rakennusfirmojen narsistisille pyrkimyksille.

Kokemusanalyysi

Helsingin poliitikot ja rakennusfirmat hokevat: asuntoja, tarjontaa, rakentamista,kaavoja, kasvua.

Mitä on asuminen? Loistavan kiteytyksen tekee Jouni Borgman: ”Asuminen on triviaa, luolamiehetkin asuivat jossain…” Lue Borgmanin lausahdus kokonaan tämän kirjoituksen lopusta.

Muistatteko Veikko Vennamon? Hän jopa asui Helsingissä. Vennamo hoiti sotienjälkeistä asutustoimintaa. Tänään vennamona toimii Helsinki, se asuttaa. Täällä ei käytetä sanaa ihminen tai kulttuuri tai riemu, täällä puhutaan asukkaista, väestömäärästä.

Onko Vennamon ja Helsingin asutustoiminnalla eroa ja mikä tuo ero on?

Sotien jälkeiseen elämään liittyi kansalaistasolle ulottuva rakentumisen ja rakentamisen tunne, luomisen tunne, riemun tunne, usko eteenpäinmenosta.  Tunne ulottui yksittäisen ihmisen tasolle, elähdytti häntä ja hänen tekojaan. Juuri tämä on olennaista, tuntemus, kokemus, riemu.

Nykyhelsinkiläistä olemista määrittää instituutioriippuvuus ja alisteisuus: saanko toimeentulotuen, pitääkö mennä elyyn tai kelaan, ilmoittautua, kertoa, anella, kuulustautua, saanko matkustaa, kuinka selviän vuokrasta, keitänkö kaurapuuron vai syönkö eilisen. Ihmisen kokemuksesta on tullut lattea ja maailmasta litteä. Kulttuurista katoaa henki, sisältö ja mieli. Suomi ei enää rakennu, ei innovoi ei innostu. Elämä Suomessa on tyhjää olemista. Jopa Susanna Kosken neuvo olisi parempi: suolle ja kuokka turpeeseen.

Helsinki on materian kaupunki, elämä kiinnittyy ja rajautuu materiaan. Maksa ikäsi betonipoteroa. Yritä selviytyä. Helsinki on likaisen betonin kaupunki. Tuokin rautatieasema: matala ja matalamielinen, likaisenruskea, puoliksi saveen vajonnut betonimöykky. Torin laidat samaa synkkyyttä, likaista, ruskeaa, harmaata kitkua. Kyllä ne katukuilut vähän ahdistavat, näyttää Kari Rydman juuri sanoneen (HS 15.10.).

Asuntoja, kasvua, kaavaa kaavaa kaavaa. Tämä hokema ei ole syvin totuus eikä läpinäkyvä. Sen alle piiloutuu (niinsanottujen) ‘päättäjien’ narsismi: ”me olemme veturi, metropolin kasvu on koko Suomen etu”.  Metropolin kasvu on yhtä kuin ‘päättäjien’ ego, turvattu asema ja isot tulot. Hokeman myötä kaupunki ja oleminen kaupungissa jumittuu, laatikko laatikon viereen, bunkkeri bunkkerin päälle.

Helsingissä ja sen yleiskaavatyössä ei pohdita ihmisen kokemusmaailmaa. Helsinkiä eivät ideoi taiteilijat, ei humaaniymmärtäjät, filosofit, vapaamieliset arkkitehdit emmekä me tavalliset harrastajat. Helsinkiä suunnittelevat rakennusfirmojen lakeijat, ylimieliset ja harmaapukuiset virkamiehet ja apulaiskaupunginjohtajat. Tutkijain tulokset ja näkemykset  tyrmää viimeistään Anni Sinnemäki. Näin hän teki seminaarissa 4.5.2016 Matti Kortteisen, Kimmo Lapintien, Mari Vaattovaaran ym kansalaiskyselyn tuloksille. ”Kunhan kaupaksi menee” – siinä Sinnemäen kokemusanalyysi.

Virallistettu väkivalta

Metropoliseuran tilaisuudessa ympäristöministeriön Matti Vatilon esitelmästä sai kuvan kuinka meidät ihmiset on syrjäytetty ympäristön luomistyöstä, kaupunkisuunnittelusta. Esitelmä löytyy alla olevasta linkistä. KHO:hon voi vastedes valittaa vain luvan kautta. Valitusmaksut on nostettu ylös. Maakuntakaavojen vahvistamisesta on luovuttu. Valtion viranomaiset eivät saa valittaa toisiaan vastaan (eikö ole erikoista, tulee Putin mieleen). Elyjen valitusoikeutta rajattiin ja tähän oli Vatilon mukaan vahva poliittinen tahto. Kunnallisvalitus aiottiin muuttaa hallintovalitukseksi kunnes huomattiin että sehän pitkittää valitusprosessia. Rakennuslupa voi irrota jo yleiskaavan nojalla. HankeYVA ja kaavoitus integroidaan – tarkoittaakohan tämä YVAn hautaamista, kaavoittaja kun ”osaa” paremmin.

Vantaalla taktikoidaan kaavarunko-käsitteellä. Aviapoliksen ”kaavarunkoa ei lainsäädäntö häiritse”, sanoi Vantaan yleiskaavapäällikkö Mari Siivola (tavoitteisto hiivattiin kymmenillä tuhansilla ylöspäin). Keitä ovat nämä taktikoijat ja kaavojen pakkorunnojat? Hannu Penttilä, Vantaan ja aiemmin Helsingin apulaiskaupunginjohtaja. Hänenkö aikana runnottiin Jätkäsaaren, Kalasataman, Pasilan kaavat. Aiemmassa seminaarissa hän niistä kertoi katse taivaalle suunnattuna, korskein äänin. Seuraaja Anni Sinnemäki, ihmisten ja tutkijain vaientaja: ”me päätämme, meillä on mandaatti”.

Kanava-lehti kertoi kuinka Britanniassa kaavatoimi on otettu kunnilta pois. ”Kaavoitusjärjestelmän tilalle pitäisi sen moninaisten ongelmien vuoksi luoda kokonaan uusia keinoja elinympäristömme säätelyyn”, sanoo Tampereen Teknillisen Yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemi. Lue Rajaniemen kirjoitus alla olevasta linkistä.

Tällaisesta muutoshengestä ei Helsingissä hiiskahdeta sanaakaan. Päinvastoin, täällä hierarkisoidaan, elitisoidaan, sulkeudutaan, vaiennetaan. Rakennusfirmat, muutama poliitikko ja virkamies sulkevat asian itselleen.

Kaupunkisuunnittelussa Helsinki ja tämä seutu on Suomen älyllinen hautavajoama. Vajoamaan hukkuu tai hukutetaan viidennes suomalaisista. Tämä on traagista. Älköön muu maa tai mikään muu kunta ottako esimerkkiä Helsingistä.

Valtio on naivi

Valtio etäännyttää kansalaiset kaupunkisuunnittelusta (virallistettu väkivalta). Valtio antaa Helsingin ryöstää ja tuhota kansallisvarallisuutta: sisääntuloväylät, Malmin kenttä. Valtio ryöstätti osan Sipoosta Helsingille – miksi muuten hiljaisuus nyt? Valtio maksattaa koko kansalla Helsingin asumis- ja kustannuskuplan: asumistuet, toimeentulotuet ym. Valtio edesauttaa asuntorakentamisen keskittymistä firmoille ja sitä kautta ylläpitää korkeita asuntohintoja. Suomen Pankki työntää EKP:n paperirahaa pankeille ja firmoille – keiden yritystodistuksia tai valtionlainapapereita olette ostaneet, missä julkisuus ja läpinäkyvyys? Erkki Liikanen hymistää: ei meillä kuplaa ole, vauhtia vaan inflaatioon, EKP:n käskystä jopa. Niin taisivat USAnkin pankkiirit hymistellä finanssikriisin alla.

On meillä ministeri, Tiilikainen Ruokolahdelta. On meillä hallitus, Sipilä Sipoosta. Elitismin suosintaa. Kansalaisten ylenkatsontaa ja passivointia. Naivia. Vastuutonta.

Väestönkasvatus ja maapallon ekologia – mitä on Helsingin vihreys?

Helsinkiin tai seudulle satojatuhansia, puoli miljoonaa tai miljoona ihmistä lisää. 600 000 asuntoa rakennetaan, raportoi Rakli Metropoliseurassa. Samaa hokee alueet ympäri maailman. Voiko tämä olla vaikuttamatta maapallon yleiseen väestönkasvuun? Maapallon ekologinen tila on eniten kiinni väestön määrästä, sanoi professori Markku Kulmala eilen (14.10) Helsigin yliopistolla. Helsingin kuntapolitiikassa tästä puolesta vaietaan tyystin. Vastuutonta, jälleen kerran. Helsingin kuntapolitiikassa vallitsee hokemauskonnollisuus ja piilonarsismi.

Innokkaimpia Helsingin kasvattajia ovat Helsingin vihreät. Vihreät! Tätäkö on vihreys, väestönkasvua, lisäkulutusta, betonikasaumia, kustannussumppua, ihmisten syrjäytymistä ja kuihtumista? Oli piristävää kuulla TV:ssä (14.10 / Perjantai) Pentti Linkolaa, Laura Gustafsonia ja muutamaa muuta. Niin, mitä mieltä Linkola olikaan Helsingin vihreistä!

Itäkeskuksen suunnittelija Juhani Pallasmaa sanoo: ”En ole käynyt Itäkeskuksessa kahteenkymmeneen vuoteen, koska se on muuttunut niin järjettömäksi” (linkk alla). Juuri nyt Helsinkiin pykätään kauppakeskus toisensa viereen, miljardi miljardin päälle. Pudotustaistelu alkaa, ennusti Cityconin johtaja. Vieläkö joku oikeasti käy kauppakeskuksissa, noissa pahan olon keskuksissa? Jumboon ette minua saa. Itäkeskuksen ohi ajan silmät suljettuina. Kalasatama kammottaa jo nyt.

Helsingin yleiskaavatyöhön on suunnattu rajattomat resurssit. Tavoitteet on vedetty pystyviistoon. Tilastokeskukselta on poimittu korkein skenaario ja sitä hoetaan annettuna tosiasiana, Helsingin Sanomia myöten. Mikä on viivojen vetelyn, paraabelien ja eksponenttien tieteenkestävyys, todesta otettavuus, älyllisyys? Linkolalaiseksi en ole itseäni kokenut, mutta kiva oli kuulla 82-vuotian hiljainen näkemys maailman hulluuksista (TV1 14.10. Perjantai-ohjelma klo 21).

Augustus vai Nero? Milloin barbaarit tulevat?

Moniko Helsingissä voi sanoa ’katso, tämän olen luonut, näin on hyvä’. Lausujien piiri saattaa jäädä pieneksi. Olenko Augustus vai Nero?

Kenen luomus on Helsinki? Kenen on oleva?

Metropoliseurassa hehkutettiin uuden kolmikannan syntyä: rakennustoimiala + Kuntaliitto + valtio. Nyt ei napeilla pelata. 100 miljardin investoinnit, 600 000 uutta asuntoa, miljoona uutta asukasta. Varallisuuden poistuma toisaalla.

Helsingissä sikiää ylimieli

Mistä sikiää viha? Viha sikiää ylimielisyydestä. Mistä löytyy ylimielisyys? Ellei muualta niin Helsingistä.

Osmo Soininvaara on kautta aikain puhunut saattohoitokunnista.

Uudellamaalla rakentaminen muualle kuin Helsinkiin on ympäristörikos, lausahti Soininvaara äskettäin.

Helsinki on kustannustehokkaampi kuin ympäröivät kunnat, sanoo Anni Sinnemäki. Siksi väestö kannattaa ajaa Helsinkiin ja rakentaa tänne.

Helsingin vihreiden Hannu Oskala kirjoittaa: ”kun erityisesti asuntorakentamisen paine on joka tapauksessa kova, ohjaisi kaavan viivästyminen rakentamista muualle Uudellemaalle. Ja siellä sitä metsää vasta sitten kaatuisikin…”.

Väittämä Helsingin kustannustehokkuudesta tuskin on tieteenkestävä. Se voi olla totta ahtaalla mikrotasolla, rajatussa katsannossa. Jos siirrytään ylemmille tai syvemmille tasoille, laajennetaan aikanäköä ja otetaan mukaan vaihtoehtoiset tulevaisuudet, voidaan päätyä vastakkaisiin tulemiin eli että Helsinki on kustannusyöppö, rasite muulle maalle ja maailmalle, riskikeskittymä.

Soininvaaran ja Helsingin vihreiden ylenkatse muita kohtaan on vähintäänkin epä-älyllistä, itse asiassa rasismia.

* * *
Liite: Jouni Borgmanin kommenti Mirjami Parantin blogissa:

”Asuminen on triviaa. Luolamiehetkin asuivat jossain. Yhtäkään kulttuuria ei tunneta erikseen siitä, että he asuivat asunnoissa. Se ei ole mikään erityissaavutus. Joillakin kulttuureilla on ollut erikoisla ratkaisuja, esimerkiksi kallioihin hakatut luolamaiset asunnot. Asuminen yhteiskunnassa on samaa kuin, että autossa pyörät pyörivät. Nyt noihin ’pyöriin’ on istutettu dynamot tai laturit, joista joku taho ottaa virtaa kustantaakseen toimeentulonsa. Laturiin on aina varattava tehoa, mutta ei se leijonanosaa moottorin tehosta saa viedä. Asumisen suhteen on ihan hyvä kysellä, mihin ihmeeseen siinä ’tehoa’ eli rahaa hukkuu. Onko asumisesta tehty lypsylehmä?

Jos yhteiskunnan energiaa ja voimavaroja upotetaan asumisen tyyppiseen triviaan, niin voi aina kysyä, kuinka paljon sille jää voimavaroja varsinaiseen elämään ja uutta tuottavaan toimintaan. Kulttuurin tai vaikkapa kilpailukykyisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisen osuus käytettävissä olevan energian varannosta kapenee, jos elinkustannuksiin menee liian iso osa kansakunnan tuloista. Miksi kilpailukykyarvoissa ei painoteta tätä näkökulmaa? Suomeksi sanottuna meillä peruselintarpeiden tuotannon hyötysuhde on surkea.”

Lähteitä, linkkejä

Vahva talous, heikot pankit. HS pääkirjoitus 12.10.2016.

Matti Vatilo: Kehittyvät säädökset ja julkinen ohjaus. Rakennusfoorumi 4.10.2016.

Rakennusfoorumi 4.10.2016.

Kaupunkibulevardeja vai ei. Seminaari Helsingin yliopistolla 4.5.2016.

Juho Rajaniemi: Kankean kaavajärjestelmän on aika väistyä. HS Vieraskynä 27.6.2015.

Tampereen teknillinen yliopisto, Yhdyskuntasuunnittelu.

Jouni Borgman kommentti Mirjami Parantin blogissa. US Puheenvuoro.

Kokemuksen tutkimuksen konferenssi Tampereen yliopistolla 3.- 4.11.2016. Johdannot.

Ari Pauna: Yksityisten asuntosijoittajien kannattaa varautua ankeampiin aikoihin. HYPO 13.7.2016.

YLE: Romahdus tulee / Perjantai 14.10.2016 (Pentti Linkola, Laura Gustafson).

Kulttuurivieras, arkkitehti Juhani Pallasmaa suunnitteli Kampin ja Itiksen, mutta inhoaa shoppailua ja vitivalkoisia koteja. YLE 9.10.2016.

IMF:ltä vahva kehotus: Asuntomarkkinoihin puututtava heti (Tanska). Kauppalehti 15.5.2016.

Tiedeusko ja todellisuuden rajat (skientismi), paneelissa mm. Markku Kulmala. Seminaari Helsingin yliopistolla 13.-14.10.2016.

Asumistukien menot. Kela.

Kanava-lehti, artikkeli Britannian kaupunkisuunnittelusta (linkki tarkentuu)

Kavafis: Barbaarit tulevat tänään.
Runo: Barbaareja odotellessa. 

Mainokset