Oheinen otsikko löytyy Lapin Kansasta ja Aamulehdestä. Juttu täyttää neljä sivua, kaksi aukeamaa. Avoimen yliopiston luentoa vetänyt professori Hannu Sariola mainitsi tuon jutun moneen kertaan ja sanoi että nettisivulla jutulle kertyi muutamassa päivässä 30 000 tykkääjää. Siis 30 000.

Lehden juttu ei polemisoi nationalismin puolesta eikä vastaan, ei edes mainitse nationalismi-sanaa. Juttu nojaa tieteeseen.

Myös Avoimen yliopiston teemana sattui olemaan historiakäsitys Suomessa. Kuulijoita oli salissa satoja, loput netissä (luentotallenne tässä).

Suomen väestö on alkuperältään tilkkutäkki, sekalainen seurakunta, poikkeavien heimojen maa. Maahantulijoiden kielet olivat yhtä erilaisia kuin ranska, italia ja espanja. Ei siis ollut edes yhteistä kieltä.


Turun seudulla myöhemmin luotu kirjakieli (suomi) on meille kaikille vieras kieli.

Suomen väestö on historiallista sattumaa. Suomalaisuus ja suomen kieli ovat poliittisia luomuksia. Asutuksen leviämistä johdettiin myös ylhäältä kuten Kustaa Vaasa valtansa pönkittämiseksi. Eri vaiheissa väkeä tuli, meni ja jäi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli enemmän ulkomaalaisia kuin Ruotsissa.

Kalevala oli herrojen omaisuutta. Se nähtiin kulttuurisena ryöstönä. Vallanpitäjät omivat laulun vallanalaisilta. Rahvaan ja eliitin välillä oli juopa, sanoi luennossaan Lotta Tarkka. Ajatus kansakunnan Kalevalasta on nostettua, oletettua yhteenkuuluvuutta. Kalevala myös tuottaa sitä. Rajantakaisessa Karjalassa Kalevalaa käytetään taas tänään kansallishengen nostatteluun (national).

Suomi oli historiaton kansa, mainitsi Juhana Aunesluoma luennossaan. Historiaa luotiin aluksi kansanrunoutta apuna käyttäen. Topelius oli kysynyt, onko Suomella historiaa. Tutkimus oli pitkään yritystä vastata tuohon kysymykseen. ”Kansa” piti hakea ja keinot luoda. Piti löytää ”suurmiehiä”, sellaiseksi kehiteltiin tuntematon Mikael Agricola. Historialle piti saada oikea lopputulema, tutkimus oli teleologista, tavoitehakuista.

Entä 1900-luku ja sen jälkeen? ”Suomi100” -hehkutus? Mikä on sen tarkoitushakuisuus, teleologia?

Juhana Aunesluoma, Helsingin yliopiston hallituksen yt-henkinen jäsen, kehitteli Suomelle juonen. Kuulemma Pilvi Torsti oli kysellyt kansalta. Saamiensa vastausten mukaan yhtenäistä kertomusta ei kansalla ole, mutta sentään, onneksi on juoni, suunta. Se on – mikäköhän? Mikä on Suomen juoni? Se on edistys, todistavat Torsti ja Aunesluoma.

”Modernisaatio on kansallinen projekti”, toisteli Aunesluoma. – Harmi vaan että minä en tiedä mitä tarkoittaa moderni.

Modernisaatio, hyvinvointivaltio, edistyskertomus, selviytymistarina. Toisin sanoen: tervetuloa Hegelin ylösnousemus. Historia on täyttymys, onnela on. Ellette vakuutu, uskokaa edes Pilvi Torstia, kuulua historian tutkijaa, Fukuyaman perintöprinsessaa.

Missä on uusköyhyys? Missä poliittinen vieraantuminen, kysäisin luennolla. ”Valtava enemmistö uskoo edistyskertomuksen, tutkimusdata sen todistaa”, vastasi Aunesluoma. Pilvi Torstin kyselyotos oli edustava, säesti Lotta Tarkka.

Huomaatteko?

1800-luvun kansakuntaa väkisin ylösrakentanut tutkimus on palannut. Palannut täsmälleen samanlaisena. Yliopiston ylätasolla, yliopiston hallitustasolla, akateemikoiden tasolla luodaan jälleen kansakuntaa. Suomi100. Yhdessä. Rajaa ei panna kiinni vaan mennään rajan yli. Ellei muuten, niin talousnationalismilla. Suomen malli. Pro Finlandia. Team Finland. Edistys. Edistys ennen kaikkea.

2015 yliopistolla oli seminaari Mihin Suomi uskoo. Tampereen aiempi piispa Juha Pihkala sanoi: ”vielä 1920-1930 -luvuilla on vanha uskomusmaailma eri variaatioineen ollut syrjäseutujen ihmisten elävää todellisuutta samalla kun ylätasolla on puhuttu krisitillisestä yhtenäiskulttuurista.”

Eduskunta järjestää Suomi100 -juhlaluentoja. Turun yliopiston vihreiden tutkija Jenni Karimäki vakuutteli kuinka Suomessa vallitsi yhtenäinen käsitys 1900-luvun alkupuoliskolla (video luennosta eduskunnan sivuilla, hyvin kätketty, en löydä)).

Karimäen ja Aunesluoman yhtenäisyyspuheet tuntuvat täysin vierailta. Niihin en usko.

Lienen sitä pientä vähemmistöä ja epädataa josta ei tarvitse välittää, joka ei isoa kuvaa muuta, joka saa olla mitä mieltä tahansa. So what. Elonpiirissä johon satuin syntymään, ei tiedetty kansakunnasta, ei edistyksestä, ei valtiosta, ei itsenäisyydestä tuon taivaallista. Eikä tiedetä tänäkään päivänä. Elämä oli työtä, työtä, myös iloista työtä.

Ulos, ulos tästä keinotekoisen ja valheellisen nationalismin maasta.

Humanismin poliittinen voima -seminaarissa yksi ajattelija sanoi, että kansa vastaa kyselyihin, politiikkaan ja populismiin niillä resursseilla joita sillä on. Tämä on erittäin painava näkökohta. Mitä on julkinen puhunta, mitä sanoja, mitä väittämiä ja käsitteitä toistellaan. Mitä ministeri hokee, mitä Yle hokee, mitä HS hokee. Yhtä ja samaa, aina vaan. ”Hyvinvointivaltio on pelastettava”, päivittäin satoja kertoja. Entä jos hyvinvointivaltio on harhautus, läpinäkymätön peittely. Kun Pilvi Torsti menee rahvaan eteen ja tyrkyttää sanoja edistys, hv-valtio, hv-yhteiskunta, niin mitäpä muuta me tyhmät osaisimme sanoa, nyökytellä vain. Poliittisesti luotu kieli, sanat ja sanonnat ovat vallankäytön väline ja perusta. Jos jotain muuta yritämme keksiä, olemme populisteja. Populisti on aikamme typerin ja epätieteellisin kirosana.

Aikamme tiede, suuri osa aikamme yliopistoväkeä katselee meitä ylhäältä kuten ne, jotka ryöstivät kansanlaulun rahvaalta 150 vuotta sitten. Kaiken hyvinpäin selittäjä, totuuden lähestyjä, looginen analyytikko, edistyksen suuri edistäjä Ilkka Niiniluoto nimetään akateemikoksi. Aunesluoma saa vielä hetken odottaa. Kerran kuuntelin Niiniluotoa, se tapahtui oikein akatemiassa. Hän kertoi kuinka pohjaton määrä meillä on ollut toinen toistaan parempia professoreja, nimenomaan professoreita elämäämme johdattelemassa. ”Eikös viisaita ole muissakin kuin professoreissa”, joku yleisöstä rohkeni kysäistä. ”Ainahan joku kansankynttilä jossain on”, vastasi Niiniluoto.

Tässähän me, kansan kynttilät. Tuuli käy, liekki lepattaa.

Mutta missäs se kansa on? Sitähän ei pitänyt olla olemassa kuten tiede todistaa.

Natiota ei ole. Ei voi olla myöskään nationalismia.
Lähteitä

Suomen kansaa ei ole olemassa. Mm. Lapin Kansa, Aamulehti 5.3. Lienee maksumuurin takana, ei siis olemattoman kansan nähtävillä.

Kertomalla rakennettu, Studia Generalia -luento Helsingin yliopistolla 9.3.2017.

Miten Suomi uskoo? Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, Hki 2016.

Jenni Karimäki: Demokratia ja luokkaidentiteetin muutos -luento eduskunnan K-infossa. Videoitu, mutta missä tallenne?

Suomen tie ja tiede I. Suomalainen Tiedeakatemia 13.2.2017. Ilkka Niiniluodon puheesta ei tallennetta.

Mainokset