Aiempina aikoina senaatin tai valtioneuvoston jäseniksi valikoitui kulttuurialan, tieteen, filosofian, valtio-opin, kirjallisuuden tuntijoita ja toimijoita. Tänään julkispaikoille on tarjolla vain ammattipoliitikkoja.

Helsingin pormestariehdokkaat aakkosjärjestyksessä: Arhinmäki, Haatainen, Kolbe, Lindell, Sinnemäki, Vapaavuori.

Tyydyttääkö tuo lista? No, vilahtaahan joukossa hiukkanen tiedettä (Kolbe), mutta ohueksi ja kuivahtaneeksi jäänee sekin.

Osaammeko kaivata muuta? Mitä se olisi?

Tässä ehdotukseni: etsitään Helsingin henkiseksi rikastuttajaksi sivistyksen ja ihmiskunnan kulttuurien tuntija. Ehdotan Helsingin pormestariksi Jaakko Hämeen-Anttilaa. Muutettakoon lakia jotta hänet voidaan valita.

Hämeen-Anttila symboloi mitä Helsingissä tarvitaan. Toki hänen tilallaan voisi olla moni muukin vastaavanlainen henkilö.

Helsingin johtoon tarvitaan henkilö, joka tuntee ihmiskunnan sivistysperinnön. Henkilön joka ymmärtää kulttuurin ja humanismin tämänhetkisen tilan maailmassa, sen ongelmat, kehittämistarpeen ja suunnan.

Helsingin johtoon tarvitaan henkilö, joka tuntee Andien intiaanien kulttuurin, Amerikan itärannikon, sydänmaiden ja länsirannikon kulttuurin, pohjoisten alkuperäiskansojen tilanteen, Venäjän mantsit ja hantit, Nepalin ja Tiibetin. Henkilön joka tuntee ja ymmärtää maailman uskonnot, islamin, buddhan, kristityt ja pakanat.

Jaakko Hämeen-Anttila on tutkinut ja kertonut kuinka Välimeren ympäristön kulttuurit Intiaa ja Kiinaa myöten ovat virtailleet, kohdanneet, ruokkineet toisiaan, kuinka keksittiin nollat ja kirjaimet, maapallon mittaus, hieroglyfit, lait ja kirjanpidot, Lucretiuksen fysiikka, Danten kerrokset, luostarit, kirkot ja freskot. Suomen ilmapiiri alkoi ahdistaa häntä. Hänet kutsuttiin tutkimuksen suuremmille areenoille, Skotlantiin. Hämeen-Anttila uskaltaa sanoa, ottaa kantaa. Tällaisia henkilöitä Suomi tarvitsee, lisää ja lisää.

Helsingistä sivistyksen kaupunki – tämän on minun vaalitunnukseni (olenhan minäkin ehdokas). Sivistys pitää sisällään kaikki kerrokset: varhaiskasvatus, esikoulu, koulut, taitojen oppiminen, yliopistojen ja tieteen jälleenvapautus ja uudestisyntymä, ihmiskunnan kulttuurit ja sivistys.

Ilman viime mainittua – ihmiskunnan sivistys – muu menettää merkityksensä. Helsingistä on rakennettava globaalin sivistyksen kaupunki. Te, tiedon, sivistyksen, humanismin tuntijat ja ystävät, tervetuloa Helsinkiin, tervetuloa te kaikki eri puolilta maailmaa. Tulkaa seminaareihin, tulkaa luennoimaan, kirjoittamaan, osallistumaan keskusteluun, järjestämään näyttelyitä, asumaan täällä vaikka vain hetken. Olkaa ilonamme ja virikkeenämme.

Pari esimerkkiä mitä tämä voisi olla. Juuri nyt Porin taidemuseossa on katalonialaissyntyisen Anna Estarriolan näyttely, upeaa. Roomassa toimii arkkitehtuurin, tietämyksen ja taiteen museo MAXXI. Se on loputon virikelähde. Juuri nyt siellä on esillä videoteos ammattipolitikoinnin onttoudesta, nauramatta ei voi olla.

Jos sote toteutuu ja terveys ynnä sosiaalipuoli siirtyy pois kunnilta, jäljelle jää vain sivistys, ja hyvä niin. Kaavoitukseksi kutsuttu toimi on osa sivistystä. Arkkitehtuuri on vapautettava rakentamiselinkeinon ja kaupunkien määrällisen kasvumanian ahdistavuudesta. Ei ninkään wow-mielessä vaan ihmisläheisen koskettavuuden sekä fyysisen valon ja avaruuden mielessä. Käytännön esimerkki läheltä: yliopiston kirjasto Kaisaniemenkadulla, kotia parempi.

Ellei sivistysmieli näytä kaupungille suuntaa, kaupunkia ei ole olemassa. Hyvä elämä ei ole fyysistä pakkopaitaa, ei ikuista velkavankeutta, selviytymistä, pyristelyä ja päristelyä. Elämän on oltava iloa, etsimistä ja löytämistä, täyttymystä. Sellainen löytyy vain sivistyneen hengen, humaanin ympäristön kautta.

Helsinki ei tarvitse johtajakseen ammattipoliitikkoa, ei keskenään kilpailevia pukareita, keskinäisissä eliittipiireissä viihtyjiä ja sinne piiloutujia, ei firmojen edusmiehiä, ei kätkettyä mafiakulttuuria.

Mainokset