Lujatalon toimitusjohtaja Jussi Tanhuanpää sanoo Kauppalehdessä tänään, ettei halpaa asuntorakentamista ole. Aiemmin syksyllä toisen rakennusliikkeen johtaja (olikohan YIT, Lemminkäinen vai muu) sanoi että uusien asuntojen hinnat eivät Helsingissä laske vaikka kuinka rakennettaisiin.

Luja-yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Hannu Isotalo sanoo Kauppalehdessä: ”Minulle nousee tukka pystyyn, kun joku puhuu edullisesta vuokrataloasumisesta. Poliitikot puhuvat tästä, mutta tällaisia kohteita on mahdoton saada liikkeelle.”

Hinnan korkeudesta Tanhuanpää ja Isotalo syyttävät rakennussääntelyä ja rakentamisen veroja. Asunnon hintaan on Isotalon mukaan leivottu 40-50 prosenttia erilaisia veroja.  (Onkohan tuossa jo palkkaverotkin mukana).

Lujatalo kertoo kehittäneensä kerrostalokonseptin vastaamaan asuntosijoittajien vaatimuksia. Sijoittajia kiinnostaa vuokratuotto ja siihen Lujatalo kuulemma vastaa. – Huomatkaa sanonta: sijoittajien vaatimuksia.

Helsingissä poliitikkojen, kaupungin johtajiston tai rakennusyhtiöiden asuntopoliittinen puhe ei ole läpinäkyvää. Perusteluja heitellään kevyesti, pyöritellään ja sotketaan mielinmäärin. Mm. Anni Sinnemäki hokee alinomaa että pitää rakentaa paljon, paljon ja vielä enemmän jotta hinnat laskevat. Jos paljon rakennetaan, sama rakennustuotanto on pois muualta. Rakentamisen määrällä ja ohjailulla ohjaillaan myös väestön liikkeitä. Kevyesti heitetty väite hintojen laskusta paljon rakentamalla on enemmän tai vähemmän näennäisperuste.

Kun hinnat Helsingissä pysyvät korkealla (tai vaikka hieman laskisivatkin) ja kun tänne houkutellaan – ehkä voi sanoa pakko-ohjaillaan – ihmisiä, niin yhteiskunnan, talouden ja yksittäisten ihmisten velkaperusteisuus aina vaan kasvaa ja kasvaa. Tilanne on sukua USAn asuntovelkakriisin ja finanssikriisin puhkeamiselle 2008 (kuinka ollakaan, tällä kertaa tilanteen mahdollistaa EKP). Asuntovelallisten oma elämä on sinnittelyä kehdosta hautaan. Onko tämä elämää? Onko tämä hyvinvointia?

Kauppalehdessä Lujatalon johtaja Tanhuanpää sanoo vielä, että jos mennään arkkitehtuuri edellä, asunnoista tulee kalliita. Aiemmin Rakennuslehdessä kerrottiin että vakuutusyhtiöiden rakennuttamat vuokratalot ovat erittäin riisuttuja. – Jälleen voi kysyä onko tämä hyvinvointia, asua riisutuissa betonibunkkereissa. Entä bunkkerimainen kaupunkikuva. Katso Jätkäsaari.

Lukijoiden kumottavaksi heitän muutaman kysymyksen:

– Rahastaako Helsingin kaupunki liikaa maapohjalla, tonttien hinnoilla? Maapohja on luojan luomaa, ei kaupungin tekemää, paitsi kunnallistekniikka.

– Rahastaako Helsingin kaupunki oikeudettomasti rakennusoikeuksilla? Rakennusoikeudet ovat lakiin perustuva julkisoikeudellinen oikeusvaranto. Ne eivät ole yksityisoikeudellisen (ei  myöskään kunnallisen) kaupankäynnin kohde tai peruste.

– Asuntorahastot kaappaavat uudet pienasunnot Helsingissä, joissain tapauksissa jopa 30 % tukkualennuksella listahintoihin ja yksityisiltä perittäviin hintoihin nähden. Tosiasiassa rahastot pitävät asuntojen hintoja ja vuokrien tasoa yllä. Eikö asuntorahastot olisi syytä pikimmiten lakkautta, kieltää lailla.

– Jotkut asuntorahastot, erityisesti Orava, harrastavat erittäin moraalitonta, riskipitoista ja jokseenkin laitonta peliä. Saamansa tukkualennuksen (jopa 30 %) ne laskevat tulokseen mukaan olettaen että saavat asunnot myöhemmin myytyä ns. täyteen markkinahintaan. Tällä tempulla ne nostattavat osakkeen pörssikurssia ja tekevät toimijoilleen lisävoittoja. Kuinka lainsäädäntö, eduskunta ja lainvalmistelu sallii tällaisen rikollisluonteisen keinottelun? Luottamus koko julkista valtaa kohtaan on nolla.

– Joidenkin yhtiöiden, erityisesti VVOn ja Saton voittoprosentti taitaa liikkua lähellä 50 %. Tällainen saalistus on yksiselitteisesti rikollista toimintaa. VVOn kohdalla saalistajina ovat ammattiliitot ja niiden puheenjohtajat Riku Aaltoa, Ann Seliniä ja muistaakseni myös Antti Rinnettä myöten.

– Eikö olisi luontevaa että asuntojen hinnat myötäilevät todellisia rakennuskustannuksia (ilman maapohjaa) riippumatta paikkakunnasta. Helsingin asuntojen hinnoissa on keinotekoista ilmaa ties puolet.

Kaiken kaikkiaan Helsinki on asuntopoliittisen keinottelun sekä läpinäkymättömän ja valheellisen puheen pesäke.

Kauppalehden artikkeli (linkin aukeaminen saattaa olla maksumuurin takana)