Helsinki on aina ollut ylhäältä johdettu kaupunki. Kuningas Kustaa Vaasa perusti kaupungin 1550 mahtikäskyllä pakottaen ihmisiä muuttamaan Vantaanjoen suulle. Sitten käskettiin muuttamaan Vironniemelle. Suomenlinnaa rakennettaessa Helsinki oli sotilasenemmistöinen. Sotaväen ruokkiminen rikastutti muutaman kauppiaan (Sederholm, Kiseleff) mutta tuhosi pienemmät. Senaatintorin ympäristö syntyi Venäjän tsaarin mahtikäskyllä, Jukka Viikilä kuvaa sitä kirjassaan. Torin paikalta purettiin kodikas puukirkko ja hävitettiin jopa hautausmaa – harvinaisen röyhkeätä. Engel halusi purkaa myös Kiseleffin talon. Tsaarin päähuoli oli saadaanko Tuomiokirkon rakentamiseen kulumaan riittävästi rahaa jotta se ilmentää tsaarin loistoa. 1900-luvulla kaupunki puratti Heimolan talon, jossa eduskunta oli hyväksynyt Suomen itsenäisyysjulistuksen. Näin Helsinki juhlistaa 100-vuotiasta.

Häpeä Helsinki, huudahti professori Seikko Eskola Tieteenpäivillä 2017, Heimolan purkua tarkoittaen.

”Vanhan kauppa- ja linnoituskaupunki Helsingin eliitti eli rikkaat kauppiaat lyö kättä uuden pääkaupunki Helsingin eliitin eli virkamiehistön ja oppineiston kanssa”, sanoo Juha-Matti Granqvist väitöskirjassaan.

Tämän päivän Helsinki-johtaminen jatkaa samaa perinnettä. 2016 kävin useassa Helsingin yleiskaava -aiheisessa tilaisuudessa: Annantalo, Lasipalatsi, Tiedekulma, yliopisto, kirjasto. Niistä jäi aina masentava olo. Järjestöjen ja kuntalaisten näkemykset puhuttiin yli. Heidän käskettiin jopa vaieta. Toukokuussa 2016  Anni Sinnemäki sanoi professoreille Mari Vaattovaara, Matti Kortteinen, Kimmo Lapintie ja Kauko Viitanen: ”Tutkimustuloksenne eivät ole oikeita. Me päätämme tämän asian. Tutkikaa te sen jälkeen jos haluatte.”

Helsingin Sanomat täytti kokonaisen aukeaman Jan Vapaavuorella ja Anni Sinnemäellä. Jo otsikossa Sinnemäkeä kuvattiin kuuntelijaksi. Minun havaintoni ovat päinvastaiset. Onko HS:n toimituspolitiikka totuudenmukaista vai totuudenjälkeistä? Mielestäni enemmän jälkimmäistä.

Helsinkiä ja Suomea johdetaan teflon-otteella. Kansalaisten huolet, eroavat näkemykset, edes tieteellisen tutkimuksen kritiikki ei tartu tefloniin. Kuvaava oli Juha Sipilän puolueilta TV:ssä 21.3. Kaikkiin kysymyksiin oli valmiina teflon-vastaus kuten Esko Aholla ja Matti Vanhasella konsanaan. Kaiken tyhjäksi selittäjä ja ohipuhuja oli myös Anni Sinnemäki 21.3. MTV3:lla. Ohipuhunta aiheuttaa ihmisissä voimattomuuden ja syrjäytetyksi tulemisen tunteen. Siitä ei ole pitkä matka vihantunteisiin. Mikä siis oikeasti ruokkii kansalaisten vihastumista?

Helsingin väestöstä suuri osa ajelehtii osattomana, tyytyy tylsään arkeen ja hiljaisuuteen, sinnittelee toimeentulon ja velkojen kanssa, yrittää selviytyä ja mukautua. Tällaista massaa tänne ahdetaan aina vaan enemmän ja enemmän, tähän harmauteen ja sivullisuuteen. Heidät halutaan veronmaksajiiksi ja vaalikarjaksi kaupungin teflon-eliitille ja tilaajiksi Sanoma-yhtiön lehdille. Mistään muusta ei ole kysymys.

Helsingin ylhäältäjohteisuus on saavuttanut modernin muodon.

Helsinki ei ole kasvanut orgaansesti alhaalta, ihmisistä lähtien. Tavoitteet ja muodot on aina saneltu ylhäältä ja vieraista lähtökohdista. Yleiskaavan laadintaprosessi oli mitä kuvaavin. Kaavapäällikkö Rikhard Manninen kuvasi prosessia rationalistiseksi: ensin määritellään tavoite ja sitten luodaan keinot. Mistä tavoite pulpahti, sitä yleisötilaisuuksissa yritettiin kysyä, turhaan.

Orgaaninen osallisuus ja ihmisten oma kekseliäisyys ei ole luonnehtinut Helsingin kehityskuvaa. Olemme katulaidan kulkijoita, vieraita ja sivullisia. Meille nauretaan, meidän käsketään olla hiljaa. Jotkut meistä leimataan natseiksi kuten HS teki erään lääkärin kohdalla.

Mitä olisivat osallisuuskulttuurin keinot ja menettelyt?

Nyt en yritä muuta keksiä kuin että omalta osaltani jatkan tätä some-kirjoittelua. Käyn päivittäin mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa ja teen niistä muistiinpanot. Kotiin tultua panen tietokoneen pyörimään, kirjoitan näkemäni ja kuulemani kaiken kansan luettavaksi nettiin, sosiaaliseen mediaan.

Siinä minun osallisuuteni. Keksikää muut parempaa.
Lähteitä:

Juha-Matti Granqvist: Helsingin porvaristo Viaporin rakennuskaudella (1748-1808). Väitöskirja, Helsingin yliopisto 2016.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista. Yle 24.11.2016.

Pekka Jäntti: arvostelu Viikilän kirjasta. Savon Sanomat 24.11.2016.

Jukka Viikilä (Wikipedia).

Kustaa Vaasa (1496 – 1560). Kansallisbiografia.

Liikenteen infrastruktuuri tulevaisuuden mahdollistajana. WSP Finland Oy 2017. (Kysymys: miten kuvaan mahtuu Helsingin sisääntuloväylien aiottu muuttaminen kaduiksi).