Suomen Pankki esitteli talouskatsauksensa 30.3. Lehdistölle sen esitteli Erkki Liikanen, yleisölle Hanna Freystätter.

Suomen Pankin talouspoliittinen puhunta alkaa muistuttaa keskiajan skolastiikkaa. Keskiajan viisaat väittelivät Jumalan olemuksesta. Tänään EKP:n ja Suomen Pankin jumalainen olio on inflaatio, erityisesti EKP:n määrittämä inflaatiotavoite. Sen saavuttamisen edestä lakoavat kaikki muut kysymykset.

Tämä tuli todistetuksi kun SP:n tilaisuuden (Freystätter) lopulla yleisö kysyi mitä riskejä liittyy EKP:n ja SP:n omaisuuserien osto-ohjelmaan. Osto-ohjelma tarkoittaa EKP:n ns. määrällistä elvytystä, ultrakeveää ja ’epätavanomaista rahapolitiikkaa’ (SP:n oma ilmaisu). Ohessa on kuvio, josta määrällisen elvytyksen räjähdysmäinen kasvu näkyy.

Ns. arvopaperien osto-ohjelman eli määrällisen elvytyksen räjähdysmäinen kasvu.

Mitä Hanna Freystätter vastasi riskikysymykseen?

”EKP:n määrittämän inflaatiotavoitteen (joka on vajaa 2 %) saavuttamiseksi ja kestävöittämiseksi ultrakeveä rahapolitiikka on aivan välttämätön.” Tätä hän toisteli, muuta hän ei sanonutkaan.

Onko tuo vastaus rahapolitiikan riskejä koskevaan kysymykseen? Mielestäni ei, itse asiassa päinvastoin. EKP:n  ja SP:n ehdoton lukittuminen itse määrittämänsä ja satunnaiseltakin vaikuttavan tavoitteen taakse kasvattaa riskejä.

Erkki Liikanen kävi läpi inflaatio-olion välttämättömät luonnepiirteet. Hän löysi niitä neljä (katso oheinen kuvio). Ehkä erikoisin on inflaation ”itseään ylläpitävyys”. Kymmenyksen tarkkuudella määritellyn inflaation tulee pitää itseään yllä. Mikä on tällaisen ”itseäänylläpitävyyden” tieteellinen, talousteoreettinen, yhteiskuntafilosofinen perustelu ja pätevyys? Tieteellisessä luovuudessa Suomen Pankki ja EKP ovat kohottautuneet kaikkea aiempaa viisautta ylemmälle tasolle.

Inflaatio-olion luonteenpiirteet, olemus.

”Itseäänylläpitävyys” ei edes rajoitu vain inflaatio-olioon. Myös talouskasvun tulee olla itseään ylläpitävää, sanoi Erkki Liikanen. Aiemmin Adam Smithin näkymätön käsi johdatti kansakunnat parhaaseen hyvään. Ns. klassinen talousteoria väitti talouksien pysyvän tasapainossa niin ettei lamaa, finanssikriisiä tai sosiaalista kriisiä ikinä synny. Tosin kirjassa Talous ja filosofia pari filosofia esittää varauksia tasapaino-opille. Suomessa 2016 käväissyt Ha-Joon Chang samoin kuin John Quiggin ovat kirjoissaan todistelleet tasapaino-oppien tarkoitushakuisuudesta.

Nyt Suomen Pankki ja EKP ovat löytäneet uuden määrittelyn maailmamme tasapainolle. Itseään ylläpitävät oliot liihottelevat lennokin lailla eteerisessä yläpilvessä. Jos Suomessa olisi aitoa valtatutkimusta niin tähdellisempää aihepiiriä ei löytyisi. Viimeistään Suomen Akatemia mokoman tutkimuksen katkaisee.

Naivi vastakysymys EKP:n ja SP:n inflaatioihannoinnille. Juuri nyt vaalien alla yksi ja toinen vaatii asuntojen hintojen ja vuokrien kohtuullistamista tai alentamista. Toisin sanoen vaaditaan hintojen laskua eli negatiivista inflaatiota. Kumpi nyt on oikeassa, EKP:n ja SP:n 2 prosentin hintojen nousutavoite vai negatiivisen inflaation vaatijat? Millä oikeudella EKP ja SP vaativat hintojen nousua? Eikö pankkien vaatimus ole oikeustajun ja moraalitajun vastainen sekä oikeudeton, epälegitiimi? Eikö tällaiset vaatijat tule asettaa vastuuseen?

Suomen Pankki ja Finanssivalvonta syyllistävät kotitalouksia liiasta velkaantumisesta. Mutta eivätkö nimenomaan ne itse aja kotitalouksia tähän tilanteeseen. Ultrakevyellä rahapolitiikalla ne mahdollistavat valtaisan rakennusbuumin joka näkyy varsinkin Helsingissä. Jännityksellä seurattiin saako SRV Kalasataman tai Tampereen Kannen rahoituksen kasaan. Miksei saisi kun EKP ja SP hukuttavat rahoitustoimialan ja yritykset halpaan rahaan. Samaan aikaan rakennusyhtiöt toisensa jälkeen ilmoittavat että asuntojen hinnat eivät laske vaikka kuinka rakennetaan. Ihmisten on ennen pitkää pakko hakeutua sinne missä rakennetaan. Heidän on pakko ottaa aina vaan suurempia asuntolainoja, pelata riskipeliä. Miksi Suomen Pankin Freystätter vastatessaan riskejä koskevaan kysymykseen ei puhunut tästä kokonaiskuviosta vaan pelkästään hoki kuinka hintoja on saatava ńousemaan? Miksi ei vastannut?

Kestävän kehityksen uusmoderni määritelmä.

Riskit on yksityistetty yksittäisille ihmisille.

Suomen Pankkia ei kiinnosta yksittäisten ihmisten kohtalot sinänsä eikä yhteiskunnalliset valtarakenteet. Suomen Pankkia kiinnostaa inflaation itseäänylläpitävyys ja kestävyys, rahoitustoimialan vakaus ja ns. makrovakaus. On Jumalille ennenkin uhrattu.

Jos ”ultrakevyellä politiikalla” halutaan jotain elvyttää, niin miksei elvytetä yritysten lainakysynnän sijaan Euroopan yleistä sivistystä tai kansalaisten omia toimintoja tai julkishyödyllisiä toimintoja? Miksi aktiviteetin kylvön pitää suuntautua liikeyritysten, rakentajien, osakemarkkinoiden ylläpitoon ja rikastuttamiseen? Väärää politiikkaa, kuten Suomen Pankista aiempina aikoina julistettiin.

Suomen Pankin oliomaiset käsitteet – inflaatio, kasvu, itseäänylläpitävyys – leijuvat eteerisessä avaruudessa. Koskettaa tai nähdä niitä et voi. Ne ovat kuin antiikin kreikkalaisia jumalia jotka elävät omassa piilotodellisuudessaan. Siellä ne kuhertelevat ja vaikuttavat ihmisten ja maailmaan kohtaloihin.

Skolastiikka on palannut.

Liikemiesluokka, pankit, rahoittajat, EKP ja SP ovat kaapanneet ja alistaneet Euroopan. Alas sellainen Eurooppa. Alas Frankfurtin tornit ja Snellmaninkadun graniitit.

 

* * *

Tämä kirjoitus on tehty vaalipuuhien ohessa ja on vain raapaisu Suomen Pankin talousajattelun vieraannuttaviin elementteihin. Purkavaa analyysiä on jatkettava ja siitä on tehtävä ”vakavasti otettavaa” kuten ekonomistit tapaavat joukkoansa kehua.

Erkki Liikasen puhe oheisella videolla ja siihen liittyvät kuviot ovat jännempää kuultavaa kuin mikään dekkari tai Andersenin satu. Suomen Pankki on Suomen johtava dekkaristi.

 

Lähteitä:

Erkki Liikasen esitys Suomen Pankissa 30.3.2017.

Jaakko Kuorikoski ja Aki Lehtinen: Markkinatasapaino ja markkinamekanismi, kirjassa Talous ja filosofia. Gaudeamus 2103.

John Quiggin: Zombitalous. Vastapaino 2014.

Ha-Joon Chang: 23 tosiasiaa kapitalismista. Into 2105.