Kuntavaaleissa esiin on pulpahtanut uusi liike, Helsinki-liike. Motokseen se on valinnut Terve Helsinki.

Ajoittain ihmisten hätä kiteytyy sosiaaliseksi liikkeeksi. Liikkeitä ovat olleet mm. suomalaisuusliike, torppariliike, jääkäriliike, työväenliike, ympäristöliike, vihreä liike, kansakoululiike.

Kuntavaaleissa esiin on pulpahtanut uusi liike, Helsinki-liike. Motokseen se on valinnut Terve Helsinki.

Jos kiinnitämme huomion pelkkiin sanoihin, niin Helsinki-liike on tarpeellinen, ymmärrettävä ja tervetullut.

Helsingissä muhii piileviä ongelmia enemmän kuin muissa Suomen kaupungissa. On lohdutonta yksinäisyyttä, köyhyyttä, tyhjiä jääkaappeja, arjen tylsyyttä ja tyhjyyttä. Kuntademokratian ja osallisuuden tila Helsingissä on huonompi kuin muualla Suomessa. Täällä ylenkatsotaan kuntalaisten toiveita ja vaiennetaan kritiikki. Sosiaalisessa mielessä Helsinki lienee Suomen takapajula.

Ihmisten kokemalle hädälle ei Helsingissä ole kiteytynyt esilletuonnin tapaa. Jokunen puolue sellaiseksi pyrkii mutta niiden puhetta luonnehtii pinnallisuus, puhujien itsensä hyväosaisuus ja sen myötä epäuskottavuus. Juuri nyt järkyttää se että kuntavaaleista on tehty puolueidenvälinen henkilöshow (pormestari). Tämä on erittäin tuomittavaa. Kuntavaaleilta ja vaalien tulokselta katoaa oikeutus, legitiimiys. Ihmisten pitää voida äänestää pormestarista suoraan. Tätä kautta hädäntunne voisi löytää henkilöitymänsä eliittipelin ohi.

Irakilaistaiteilijat hurmaavat Kansallisteatterin Lavaklubin yleisön

Irakilaistaiteilijat hurmaavat Kansallisteatterin Lavaklubin yleisön

Monesti sosiaaliset liikkeet haparoivat aluksi. Näin on käynyt myös ‘Helsinki-liikkeelle’. Tällöin kannattaa ottaa etäisyyttä sekä hakea analyyttistä ja ymmärtävää katsantoa. Tätä yritän tässä.Muotoilen kaksi kysymystä, jotka kohdistuvat yhtä lailla Helsingin johtamisilmastoon kuin sosiaalisiin liikkeisiin.

1) Onko menettelytapa rationalistinen vai liikkeenomainen (ylhäältä alas vai alhaalta ylös)?
2) Onko tavoiteltu toiminnan sisältö terve vai epäterve?

Nämä kysymykset voimme ajatella ulottuvuuksiksi. Asettamalla ulottuvuudet ristiin saamme hauskan nelikentän (kuvio ohessa). Nelikentästä löydämme paikan tämän päivän Helsinki-ilmiöille, voimme suhteuttaa niitä toisiinsa sekä nähdä mihin suuntaan koko hommaa pitäisi reivata.

Nykyhelsingin johtamistapa löytyy nelikentän oikeasta yläkulmasta. Yleiskaavapäällikkö Richard Manninen kiteytti sen hyvin sanoessaan yleiskaavan laadintaprosessin olevan rationalistinen: ensin mätkäistään tavoitteet ja sitten keksitään keinot. Keinojen sisällöllä ei ole välttämättä väliä kunhan ne palvelevat tavoitteita: menköön Keskuspuisto, menköön sisääntulotiet, menköön saaret, syntyköön synkkiä jätkäsaaria ja vuotavia taloja, ahtautukoon ihmiset, räjähtäköön asumistuet ja toimeentulotuet.

Nelikenttään paikantuvat myös Helsinki-liikkeen haparoinnit. Vasemmassa yläkulmassa on besserwisser. Liike ei kumpua kuntalaisten toiminnasta ja ahdistuksen tunteista. Liikettä on vaikea luonnehtia sosiaaliseksi liikkeeksi. Älyllisessä mielessä liike kaipaisi rikastumista, monipuolisempaa kysymyksen asettelua, tutkimuksellista avoimuutta.

Älyllinen ilmapiiri Suomessa on tällä hetkellä erittäin köyhä. Sellaiseksi se on ajettu tieten tahtoen. Yliopistoista ajetaan ihmisiä tuhansittain ulos. Liikemiehet ajavat filosofiaa  ja humanismia ulos yliopistoista. Valtamedia valikoi ja sävyttää puheenaiheet sekoittaakseen ihmisten mieliä. Päivästä päivään median sisältö on täynnään populismia, trumppia ja katteetonta itsekehua (esim. HS / Kaius Niemi).

On luonnollista että minkä tahansa liikkeen, olkoon helsinki-liike tai työväenliike, on vaikea välttyä älyllisen köyhyyden ilmapiiriltä. Tohtori Risto Volanen sanoi hyvin Humanismin poliittinen voima -seminaarissa: kansa reagoi niillä reusrsseilla mitä sillä on käytössään.

Nelikentän oikeaan alanurkkaan sijoitan sanat möykkä, vihapuhe, populismi, rasismi. ”Rautatientorin teltta olisi jo poltettu ellei serkkuni sattuisi olemaan siellä.” Toimintatapa voi olla liikkeenomainen mutta sisältö epäterve.

Mitä on tehtävä? Ehkäpä kuviomme antaa siihenkin vihjeen. On oltava sosiaalinen liike. Keskeistä ei ole pormestariksi ta äänikuninkaaksi pääsy vaan ovien avaaminen ihmisten tulla, kertoa huolistaan ja toiveistaan, kuunnella ja jutella. Juuri nyt mainion esimerkin tarjoaa teatteriväen piirissä virinnyt yhteistyö turvapaikanhakijoiden ja telttaväen kanssa (kuva ohessa). Siinä on malli. Siinä on liikkeen malli.

Nelikenttä-kuvion vasempaan alakulmaan kirjoitan sanat osallisuuden, sivistyksen ja maailmankulttuurien kohtauspaikka. Toimintatapa on liikkeenomainen, sisältö terve.

Mutta mitä on terve? Tämä on hyvä kysymys eikä siihen pidä vastata yliolkaisilla heitoilla. Mikä on terve kaupunki? Entä terve ihminen. Terve yritys (firma). Terve kansa, valtio. Terve maailma.

Terveen yrityksen ominaisuuksia on paljonkin pohdittu: maksuvalmius, vakavaraisuus, kasvukyky. Mutta milloin ihminen on normaali, tai terve? Mitä on uusi normaali? Onko Helsinki terve kaupunki? Ellei ole niin mikä sitä vaivaa ja mitä sille on tehtävä? Tärkeimmät vastaukset lyhykäisyydessään vilahtivat jo yllä.

Olen kuntavaaliehdokkaana Terve Helsinki -ryhmän listoilla. Ehdokkaaksi lupautuessani kuvittelin ryhmän sosiaalisen liikkeen kaltaiseksi ja painottuvan Helsingin kuntademokratian ongelmiin, kaupunkisuunnitteluun erityisesti. Median toimesta, ehkä omistakin toimista johtuen ryhmä on leimautunut toisin. Oli myös virhe lokeroitua ’vanhan’ puolueen peränurkkaan. Terve Helsinki olisi ollut teema, joka itsenäisenä ja omilla avuillaan olisi päässyt lentoon, avannut uuden luvun Helsingin, ties koko Suomen kehityskuvassa. Harmillista. Tilanne tuli ja meniköhän myös?

Tunnen pahaa oloa. Mutta keksin selityksen, rauhoitin tuntoni. Vaaleissa saatan saada 5 – 10 ääntä, jos käy tuuri. Mutta sepä ei olekaan minun tulokseni. Minun antini ja intoni on toimia osallistuvana tutkijana. Havaintoni työstän myöhempään käyttöön.

Mikä tahansa haparointi on tilaisuus oppia ja keksiä.

Ehkä vaalien jälkeen alkaa muhia se oikea liike.

Jos kiinnitämme huomion pelkkiin sanoihin, niin Helsinki-liike on tarpeellinen, ymmärrettävä ja tervetullut.

Helsingissä muhii piileviä ongelmia enemmän kuin muissa Suomen kaupungissa. On lohdutonta yksinäisyyttä, köyhyyttä, tyhjiä jääkaappeja, arjen tylsyyttä ja tyhjyyttä. Kuntademokratian ja osallisuuden tila Helsingissä on huonompi kuin muualla Suomessa. Täällä ylenkatsotaan kuntalaisten toiveita ja vaiennetaan kritiikki. Sosiaalisessa mielessä Helsinki lienee Suomen takapajula.

Ihmisten kokemalle hädälle ei Helsingissä ole kiteytynyt esilletuonnin tapaa. Jokunen puolue sellaiseksi pyrkii mutta niiden puhetta luonnehtii pinnallisuus, puhujien itsensä hyväosaisuus ja sen myötä epäuskottavuus. Juuri nyt järkyttää se että kuntavaaleista on tehty puolueidenvälinen henkilöshow (pormestari). Tämä on erittäin tuomittavaa. Kuntavaaleilta ja vaalien tulokselta katoaa oikeutus, legitiimiys. Ihmisten pitää voida äänestää pormestarista suoraan. Tätä kautta hädäntunne voisi löytää henkilöitymänsä eliittipelin ohi.

Monesti sosiaaliset liikkeet haparoivat aluksi. Näin on käynyt myös ‘Helsinki-liikkeelle’. Tällöin kannattaa ottaa etäisyyttä sekä hakea analyyttistä ja ymmärtävää katsantoa. Tätä yritän tässä.Muotoilen kaksi kysymystä, jotka kohdistuvat yhtä lailla Helsingin johtamisilmastoon kuin sosiaalisiin liikkeisiin.

1) Onko menettelytapa rationalistinen vai liikkeenomainen (ylhäältä alas vai alhaalta ylös)?
2) Onko tavoiteltu toiminnan sisältö terve vai epäterve?

Nämä kysymykset voimme ajatella ulottuvuuksiksi. Asettamalla ulottuvuudet ristiin saamme hauskan nelikentän (kuvio ohessa). Nelikentästä löydämme paikan tämän päivän Helsinki-ilmiöille, voimme suhteuttaa niitä toisiinsa sekä nähdä mihin suuntaan koko hommaa pitäisi reivata.

Nykyhelsingin johtamistapa löytyy nelikentän oikeasta yläkulmasta. Yleiskaavapäällikkö Richard Manninen kiteytti sen hyvin sanoessaan yleiskaavan laadintaprosessin olevan rationalistinen: ensin mätkäistään tavoitteet ja sitten keksitään keinot. Keinojen sisällöllä ei ole välttämättä väliä kunhan ne palvelevat tavoitteita: menköön Keskuspuisto, menköön sisääntulotiet, menköön saaret, syntyköön synkkiä jätkäsaaria ja vuotavia taloja, ahtautukoon ihmiset, räjähtäköön asumistuet ja toimeentulotuet.

Nelikenttään paikantuvat myös Helsinki-liikkeen haparoinnit. Vasemmassa yläkulmassa on besserwisser. Liike ei kumpua kuntalaisten toiminnasta ja ahdistuksen tunteista. Liikettä on vaikea luonnehtia sosiaaliseksi liikkeeksi. Älyllisessä mielessä liike kaipaisi rikastumista, monipuolisempaa kysymyksen asettelua, tutkimuksellista avoimuutta.

Älyllinen ilmapiiri Suomessa on tällä hetkellä erittäin köyhä. Sellaiseksi se on ajettu tieten tahtoen. Yliopistoista ajetaan ihmisiä tuhansittain ulos. Liikemiehet ajavat filosofiaa  ja humanismia ulos yliopistoista. Valtamedia valikoi ja sävyttää puheenaiheet sekoittaakseen ihmisten mieliä. Päivästä päivään median sisältö on täynnään populismia, trumppia ja katteetonta itsekehua (esim. HS / Kaius Niemi).

On luonnollista että minkä tahansa liikkeen, olkoon helsinki-liike tai työväenliike, on vaikea välttyä älyllisen köyhyyden ilmapiiriltä. Tohtori Risto Volanen sanoi hyvin Humanismin poliittinen voima -seminaarissa: kansa reagoi niillä reusrsseilla mitä sillä on käytössään.

Nelikentän oikeaan alanurkkaan sijoitan sanat möykkä, vihapuhe, populismi, rasismi. ”Rautatientorin teltta olisi jo poltettu ellei serkkuni sattuisi olemaan siellä.” Toimintatapa voi olla liikkeenomainen mutta sisältö epäterve.

Mitä on tehtävä? Ehkäpä kuviomme antaa siihenkin vihjeen. On oltava sosiaalinen liike. Keskeistä ei ole pormestariksi ta äänikuninkaaksi pääsy vaan ovien avaaminen ihmisten tulla, kertoa huolistaan ja toiveistaan, kuunnella ja jutella. Juuri nyt mainion esimerkin tarjoaa teatteriväen piirissä virinnyt yhteistyö turvapaikanhakijoiden ja telttaväen kanssa (kuva ohessa). Siinä on malli. Siinä on liikkeen malli.

Nelikenttä-kuvion vasempaan alakulmaan kirjoitan sanat osallisuuden, sivistyksen ja maailmankulttuurien kohtauspaikka. Toimintatapa on liikkeenomainen, sisältö terve.

Mutta mitä on terve? Tämä on hyvä kysymys eikä siihen pidä vastata yliolkaisilla heitoilla. Mikä on terve kaupunki? Entä terve ihminen. Terve yritys (firma). Terve kansa, valtio. Terve maailma.

Terveen yrityksen ominaisuuksia on paljonkin pohdittu: maksuvalmius, vakavaraisuus, kasvukyky. Mutta milloin ihminen on normaali, tai terve? Mitä on uusi normaali? Onko Helsinki terve kaupunki? Ellei ole niin mikä sitä vaivaa ja mitä sille on tehtävä? Tärkeimmät vastaukset lyhykäisyydessään vilahtivat jo yllä.

Olen kuntavaaliehdokkaana Terve Helsinki -ryhmän listoilla. Ehdokkaaksi lupautuessani kuvittelin ryhmän sosiaalisen liikkeen kaltaiseksi ja painottuvan Helsingin kuntademokratian ongelmiin, kaupunkisuunnitteluun erityisesti. Median toimesta, ehkä omistakin toimista johtuen ryhmä on leimautunut toisin. Oli myös virhe lokeroitua ’vanhan’ puolueen peränurkkaan. Terve Helsinki olisi ollut teema, joka itsenäisenä ja omilla avuillaan olisi päässyt lentoon, avannut uuden luvun Helsingin, ties koko Suomen kehityskuvassa. Harmillista. Tilanne tuli ja meniköhän myös?

Tunnen pahaa oloa. Mutta keksin selityksen, rauhoitin tuntoni. Vaaleissa saatan saada 5 – 10 ääntä, jos käy tuuri. Mutta sepä ei olekaan minun tulokseni. Minun antini ja intoni on toimia osallistuvana tutkijana. Havaintoni työstän myöhempään käyttöön.

Mikä tahansa haparointi on tilaisuus oppia ja keksiä.

Ehkä vaalien jälkeen alkaa muhia se oikea liike.

Mainokset