Pormestariehdokkaiden tentissä Sanomatalolla juontaja kysyi ehdokkailta, kuka kannattaa Hämeenlinnanväylän bulevardisointia (samalla Keskuspuiston viistämistä). Anni Sinnemäki nosti vastustavan punaisen lapun.

On aikoihin eletty.

Helsingin vihreät ovat Sinnemäen ja Soininvaaran johdolla ajaneet sisääntuloväylien bulevardisointia henkeen ja vereen. Taisivat mainita tämän jopa päättyvän vaalikauden tärkeimmäksi asiaksi. Olen ollut tilaisuuksissa, joissa Anni Sinnemäki on vaientanut bulevardisointiin kohdistuvan kritiikin, jopa pilkannut sitä.

Televisioidussa vaalitentissä Anni Sinnemäki nyt siis näyttää punaista. Onko Sinnemäen puheisiin tämän jäljeen luottamista missään asiassa?

Sinnemäen puheissa Sanomatalolla oli toinenkin kuohuttava asia. Aiheena oli tonttien hinnat Helsingissä. Sinnemäki yleisti kysymyksen koskemaan tonttimaan hintaa Helsingissä yleensä. ”Sitä kautta saadaan rahaa kirjastojen ym rakentamiseen”,  Sinnemäki puolusti kiertäen ja kaartaen. Yleisöstä tuskin monikaan huomasi Sinnemäen kaartelua.

Jos asuntoneliömetrin keskihinta Helsingissä on 4000 euroa ja siitä tontin osuus 1000 euroa, se tarkoittaa että asuntojen ostajien maksamissa hinnoissa huomattava osa on kaupungin rahastusta. Tämä selittää sen miksi Helsinki haluaa loputtomiin luoda uusia rakennusalueita omistamilleen maille. Helsingin himosta kärsivät uusien asuntojen ostajat.

Jan Vapaavuori sanoi painokkaasti että ainoa keino alentaa asumisen hintaa on voimakas lisärakentaminen. Jostain syystä rakennusyhtiöiden johtajat ovat hinnan alentumisesta eri mieltä. Euroopan Investointipankista Vapaavuori järjesti suurlainat VVO:lle ja Satolle, jotka ovat himovuokrannostajia Helsingissä. Vapaavuoren lainapolitiikan sisältä voi löytyä korruption siemen (poliittisen kannatuksen hankkiminen pankin rahoilla).

Vihastun joka kerta kun kuuntelen Anni Sinnemäkeä. Sinnemäen puhetyyli on sulkeva. Hänellä on ‘oikea’ vastaus jokaikiseen kysymykseen. Hänen puhetyylinsä ei ole avaava eikä kysyvä. Häneltä on turha odottaa lausahduksia ’tätä asiaa en tiedä, olisiko asia näin, voisiko se olla toisinkin. mitä mieltä te olette, mitä arvelette’. Sinnemäki tietää ja julistaa ja sulkee joka asian. Hän myös kaartelee ja peittelee, tonttien hintakysymys oli kuvaava.

”Oletko tulppa vihreille kun vain 56 % vihreiden omasta väestä kannattaa sinua pormestariksi”, kysyi juontaja Sinnemäeltä.

Helsingin pormestariasia on tällä hetkellä masentavassa jamassa. Kuvitellaanpa vaihtoehto. Jospa olisi suora kansanvaali ja löytyisi joku kansalle mieluinen ehdokas, kenties poliittisen tapakulttuurin ulkopuolelta. Ihmisten innostus ja kaupungin ilmapiiri voisi lähteä uudella tavalla lentoon. Ja kuntavaalit voisivat pysyä asiavaaleina.

Jos kansan löytämä pormestari ei miellyttäisi valtuustoa, se olisi valtuuston oma häpeä ja oppimisen haaste.

Italiassa pormestareiksi ei valikoitunut suurimman puolueen henkilö. Kävikö näin Tampereellakin 2012 vaalien jälkeen kun vihreät hyppäsi kokoomuksen kainaloon demareita vastaan Anna-Kaisa Ikonen valitsemiseksi? Jos vihreät sattuisivat nyt nousemaan Helsingissä suurimmaksi, niin hehän voisivatkin maistaa omaa lääkettään. Valittakoon pormestari puhtaalta pöydältä.

Nyt Helsingissä hohkaa taantumus.