En ollut helsinkiläistä kulttuurisukua jonka vesat kelluu itsetunnossa, tekevät väitöskirjan puoliaivoilla, menevät teatterikorkeaan kun isäkin siellä meuhkasi ja ovikin oli valmiiksi selällään. Elämän täyttymyksenä heillä on putous, villikortti, ankeinen, rethro tai yellow.

Aita on pystyssä joka puolla, portit kiinni:

  • tieteen oppien vieraus, yliopistojen formalismi
  • valtion alistavat johtamisopit
  • poliittinen kodittomuus, fyysiset rajoitteet
  • Helsingin kulttuuriheimojen omahyväinen sulkeutuneisuus
  • perinteisen median totaalinen kiinniolo
  • oman itsen yliherkkyys

Impivaaran sitkolla aidasta löytää reiän. Reiäksi minulle löytyi netti. Enää ei ollut portinvartijoita. Kirjoitan mitä kirjoitan. Tosin en tiedä, kaikkiko turhaa on kuten Eino Leinolla.

”Olen lukenut juttujasi” – kuulin tuon  lausahduksen muutaman kerran eduskunnan käytävillä. Enemmän oli niitä jotka lakkasivat tervehtimästä, piispasta persutyttöön.

Katkelma raportista Kodittomuus
Lue koko raportti

Mainokset