( kesäkuu 2017 )

Eurooppa ei sykähdytä, ei kosketa. Euroopalta puuttuu sosiaalinen ja kulttuurinen mielikuvitus.

Euroopan Unioni byrokratisoituu, rakentaa mekanismin toisensa perään. EU:ssa viritellyt asiat ovat kuivakoita, ulkokuorisia, pinnallisia, rajaavia, sulkevia.

Miksi Euroopan Unioni on olemassa? Komission Valkoinen kirja sanoo tarjoavansa viisi vaihtoehtoa. Ovatko ne vaihtoehtoja? Lähinnä kyse on tahtisuudesta, edetäänkö putkessa nopeasti vai hitaammin, kuka ryömii ensin. Euroopalla on putkiaivot. Päämiehet tykästyvät toisiinsa.

Euroopan laitamilla on elellyt erilaisia kulttuureja: Assyria, Mesopotamia, Egypti, Kreeta, etruskit, antiikin Kreikka, Karthago, antiikin Rooma. Kaikki ne ovat hävinneet mikä mistäkin syystä. Onko Eurooppa samalla tiellä?

Dan Steinbock ennustaa Euroopan näivettyvän 20 vuodessa. Suomi tekee virheen kiinnittyessään Euroopan talouteen, hän sanoo ja kehottaa Eurooppaa hakemaan linjaa erilaisuuksien kautta. 2060 eurooppalaisia on 4 % maailman väestöstä, ennustaa EU:n Valkoinen kirja.

Euroopan sijasta Suomi, kuten mikä tahansa maa, voisikin etsiä omanlaistaan roolia maailmassa. Siis maailmassa, ei Euroopassa. Eurooppa pakottaa kaikki yhdenlaisiksi. Miksi juuttua sellaiseen!

Sana unioni viittaa yhteen, yhdennettyyn, rajattuun, pakotettuun. Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on monikko. Amerikan Yhdysvallat on monikko. Euroopan unioni on yksikkö, kuten Venäjä tai Kiina. Aasialainen yksimukaisuus, vaihtelun kielto. Miksi Euroopan pitäisi olla unioni, yksikkö. ”Unioni luo nahkansa, unioni tempaisee, unioni visioi, unioni uusiutuu kriisien kautta” – näin hokee UPI ja samanhenkinen herännäiskansa.

Unionin Eurooppa-neuvosto kokoontui 22. ja 23. kesäkuuta. Sykähdyttikö kokouksen asialista? Käytiinkö läpi perusoikeuksien valtavirtaistamista (läpäisevyyttä), entä Euroopan ihmisoikeusspimukseen liittymistä? Pohdittiinko innovaatiokilpailun laajentamista? Pohdittiinko Euroopan kohottautumista maailman runouden, kirjallisuuden, filosofian kehdoksi kuten aikoinaan olivat Bagdad, Ateena, Aleksandria, Intia? Pohdittiinko ihmiskunnan kehitysoppia? Ihasteltiinko uusia matemaattisia tai avaruusopillisia löytöjä (aakkoset, luvut, nolla, some, pimeä energia)? Pohdittiinko nationalismin ja valtioteorian ylittymistä? Ei, ei mitään näistä. Euroopalla on typistetyt putkiaivot.

Euroopan Unioni, komissio ja Eurooppa-neuvosto rakentavat hallintoelimiä, vakausmekanismeja, pankkiunionia, suojelua, puolustusta. He puhuvat ”kansalaisistaan”, suojelunsa alaisista. Lauri Viidan sanoin: sieltä he katsovat pilvien takaa.

Byrokratisoituminen, elitisoituminen ja totalitarismi hiipii hiljaa ja valeasussa. Virolainen Ilmar Taska kuvaa kirjassaan Pobeda 1946, kuinka neuvostovirossa elettiin kahdessa todellisuudessa. Onko tämän päivän henkis-poliittinen ilmapiiri Suomessa ja Euroopassa kaukanakaan neuvostohengestä? Euroopan Unioni näyttäytyy oliona. Poliitikot pakenevat arvopuheeseen. Juha Sipilä puhuu kuin Juri Andropov. Sampo Terho asemoituu jumalan ja kansan väliin kuin kuningas keskiajalla. Timo Soini pakenee eduskunnan luottamuskeskustelua Brysseliin, piiloutuu ulkoministerineuvostoon.

Eurooppalaisiksi arvoiksi mainitaan vapaus, demokratia ja oikeusvaltio. Ohuita ja häilyviä ovat, ellei peräti harhaisia. Käytännön merkitys vaatisi analyysiä, tutkailua. Ja miksi ylipäänsä puhutaan eurooppalaisista arvioista? Eikö olisi puhuttava inhimillisistä, humaaneista, globaaleista arvoista kuten YK vuonna 1948.

Juha Sipilä kirjoittaa: ”Eurooppalaisen tulevaisuuskeskustelun pohjana halutaan nähdä eurooppalaiset arvot ja yhteisten sovittujen sääntöjen noudattaminen”. – Eurooppalaisuus on siis sääntöjen noudattamista. Ohueksi, epäkulturelliksi ja köyhäksi on elämä mennyt. Sääntöjen noudattamiseksi. Säännöthän piti purkaa, pääministeri Sipilä! Nytkö se jo unohtui?

Komission puheenjohtajaksi tullessaan Juncker julisti sosiaalisen ulottuvuuden tärkeyttä. Mitä on käytännössä tuo ulottuvuus? Ytimeksi paljastuu työmarkkinat. Sosiaalinen ulottuvuus on työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien yhteinen tehtävä, julistaa komissio. Toden totta, työmarkkinaosapuolet olivat keskiössä kun 19.9.2016 järjestettiin Suomessa ns. kuulemistilaisuus. Pääpuhujina olivat Jarkko Eloranta (SAK) ja Ilkka Oksala (EK). Tueksi heille oli oli haalittu työmarkkinaväen ja samanmielisten tutkijoiden joukko. ”Sosiaalisen hyvinvoinnin taso Euroopassa on korkea, maanosa on oikeudenmukainen, Unionille ei tule antaa säätelyvaltaa sosiaaliasioissa”, toisteli EK:n Oksala. ”Tuemme komissiota, työttömyysturva pidettävä kansallisena”, saneli SAK:n Eloranta. ”Suomen sosiaalilainsäädäntö on oikeudenmukainen, tehokas ja tasa-arvoa tuottava”,  sanoi TEAM:n Heli Puura. ”Suomen eläkejärjestelmät ovat onnistuneita”, sanoi tilaisuuden raportoijaksi kutsuttu vihreiden Maria Ohisalo (tosiasiassa työeläkkeet ovat suurituloisille anteliaimmat Euroopassa). ”Vastustan eurooppatason minimistandardeja”, pamautti Juho Saari (samainen herra selvittää hallituksen toimeksiannosta tasa-arvon tilaa Suomessa). ”Euroopan perusoikeuskirja on jalkautettava kaikkeen toimintaan”, vaati eduskunnan OAM Sakslin. ”Entä sen toimeenpanokelpoisuus”, torjui Juho Saari samantien. ”Nyt ei kehitellä mitään uutta, toimitaan vain nykyjärjestelmien puitteissa”, sanoi jopa Sosten pääsihteeri Vertti Kiukas.

Kaiken kaikkiaan: täydellinen pysähtyneisyys, vanhoillisuus, valtalinnakkeiden suojelu. Sitä on ns. sosiaalinen Eurooppa. Harhauttavaa puhetta. Eurooppa ja Euroopan Unioni ei ole uuden sosiaalisen ajattelun kehto. EU on valtaoikeuksien säilyttäjä ja turvaaja.

EU:n muita hankkeita: finanssipolitiikan kurisäännöt, jäsenvaltioiden budjettien tarkistus, pankkiunioni, yhteinen talletussuoja, pääomaunioni, makrovakausvalvonta, yhteinen puolustus, investointirahasto, yhteinen budjetti, yhteinen valtiovarainministeriö, yhteinen työttömyysturva, suhdanne- je elvytysrahastot.

Käytännön esimerkki Suomesta juuri nyt: Kataisen investointirahasto rahoittaa Suomen kaikkien aikojen suurimman rakennustyömaan, YIT:n Triplan Pasilassa. Tämäkö on sosiaalista Eurooppaa, kulturellia Eurooppaa, makrovakautta. Itäkeskuksen suunnittelija kertoi äskettäin ettei ole käynyt Itäkeskuksessa vuosikymmeneen tai kahteen koska ei siedä sitä ilmapiiriä. Mutta kataiset ja eeuut rakentavat samanlaisia aina vaan lisää. Eurooppa on tylsyyden ja tylsistämisen keskus. Eurooppa on kauppakeskus.

Kuka sanoo näin:
” Konkreettisten tavoitteiden osalta olen tyytyväinen, että Rooman julistuksessa otetaan kantaa kilpailukyvyn puolesta sekä painotetaan päätöksenteon tehostamista ja toimeenpanoa. Nämä ovat Suomen keskeisiä tavoitteita.”  Sanoo Juha Sipilä.

Eurooppa on repaleinen niemeke meren parin kainalossa, sattumoisin veden ylle jäänyt. Niemekkeen sopukoissa häärää ihmisiä, kansoiksi ja valtioiksi kutsuttuja. Niemeke on loppuun kaluttu, metsät pääosin poissa, pölyävää maata, melua, sähellystä, ahtautta, betonoituja rakennusrykelmiä, kaupungeiksi nimettyjä. Kaduilla torvet törisee, valot vilkuu, näyttää punaista, yritäpä lentokentälle, kestää, kestää, kestää. Koneet suhajaa ristiin rastiin. Katseita vältellään, kännykät käteen, verhot kiinni. Turvavyöhyke tänne ja tuonne, ei saa häiritä, safe zone kuten amerikoissa, häiriköt poliisiautoon, vihreät ilakoi, häirintä kielletty, turvamies vahtii.

Henkisesti kuollut Eurooppa.

Euroopan Unioni on koriseva kuori. Safe zone.

 

Lähteistöä
Dan Steinbock: Euroopan talousmahti näivettyy parissa vuosikymmenessä. Yle 19.6.2017.
Euroopan komissio: Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta.
Euroopan komissio: Euroopan perusoikeuskirjan soveltamista koskeva kertomus vuodelta 2016.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tulevaisuus, kuuleminen 19.9.2016.
Komissio esittelee Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin.
Eurooppa-neuvoston kokous 22.-23.6.2017
Ilmar Taska: Pobeda 1946. Pentti Stranius, Savon Sanomat 7.5.2017.
Juha Sipilä: Rooman julistus… HS 26.3.2017.

Mainokset