( tammikuu 2018 )

HS:n toimittaja Anna-Liina Kauhanen kirjoitti jutun EU:sta. Media- ja yliopistoväki kiittelee juttua twittereissään tähän tapaan:

– Suvi Turtiainen: Upea.
– Tommi Nieminen: isojen linjojen Eurooppa-essee.
– Heli Vainio: aivan mahtava yhteenveto Euroopan tilanteesta, Hesaria parhaimmillaan.
– Antti Ronkainen: kiitos.
– Paavo Rautio: hyvä kokonaiskuva.
– Harri Päiväsaari: erinomainen analyysi Euroopan nykytilasta.
– Tomi Korhonen: erinomainen tilannekuva.
– Anu Koivunen: Kiinnostavaa analyysiä … tulevaisuuden EU vakautta ja turvallisuutta ylläpitävä voimakoneisto?
– Henri Vanhanen, Kalle Kekomäki ynnä muut.

Politiikan tutkijoilta on Suomessa totuttu kuulemaan ympäripyöreää hymistelyä tyyliin Erkka Railo tai Johanna Vuorelma tai Teija Tiilikainen. Nyt löytyi yksi kriittinen ääni, Emilia Palonen. HS:n Eurooppa-juttua hän kutsuu piehtaroimiseksi populismiällössä. Piehtaroinnin sijasta pitäisi pohtia, mistä kumpuaa ihmisten pettymys, nyt jo liberaaliin demokratiaankin. Ja mitä pitäisi tehdä, kysyy Emilia.

Journalistinen analyysi ei Suomessa juuri populismimössöä ylemmäksi pääse, ei edes valtion palkitsema Aittokoski (HS). EU:n tulevaisuudeksi toimittaja Kauhanen tarjoaa vain tämän: tulevaisuuden EU on vakautta ja turvallisuutta ylläpitävä voimakoneisto.

Espanja-vastaisen taistelun ja
ajatuksen vapauden puisto, Bryssel.

Kauhasen kirjoitukseen toki mahtuu kiintoisia luonnehdintoja. Totuutena kaikkia ei pidä ottaa. Näin Kauhanen:

– Euroopan historia on pakolaisten historiaa.
– Euroopan Unioni saattaa todellakin hajota.
– EU pelastaa kaatuvia pankkeja ja valtioita.
– Hampurin mellakat jättivät syvän kolauksen saksalaisten itsetuntoon.
– Euroopassa eletään nyt populismin ja nationalismin aikaa.
– Kriisit ovat Euroopalle uusi normaali.
– Eri puolilla Eurooppaa EU merkitsee nyt ihmisille eri asioita.
– Mikä tahansa poliittinen järjestelmä on hyvin hauras.
– Nyt kovilla on liberaali demokratia.
– Liberaalissa demokratiassa enemmistöt eivät pidä valtaa.
– Populismi on monimuotoista yhteiskuntaa ja edustuksellista demokratiaa vastaan.
– Eurooppa ei ole maailman napa eikä EU se malli, jota muut seuraisivat.
– EU on paradoksi ja poikkeus.
– Liberaali demokratia tarvitsee selvitäkseen valtioita.
– EU:sta liittovaltio vuoteen 2025 mennessä, ehdottaa Saksan Schulz, sd.
– EU:sta voi tulla nopeasti reagoiva, vakautta ja turvallisuutta ylläpitävä voimakoneisto.

Nämä luonnehdinnat ansaitsisivat tieteellisen vastaväitännän. Tässä muutama pikakommentti:
”Euroopan historia on pakolaisten historiaa” (Kauhanen)

Mistähän toimittaja on tämän löytänyt tai keksinyt? Näkemys on kiintoisa, ja eikö se olekin tosi. Ajateltavaa se antaa. Berliinissä on ranskalainen tori, jonka ympärille 1500- ja 1600-luvun ranskalaispakolaiset, hugenotit asettautuivat (kuva). Brysselissä on ajatuksen vapauden puisto, joka kertoo asukkaiden taistelusta Espanjan imperialismia vastaan 1500-luvulla sekä tieteilijöiden taistelusta ajatuksen vapauden puolesta(kuvat). Descartes, Spinoza, moni muukin filosofi pakeni kotimaastaan Alankomaihin. Suomesta pakeni satojatuhansia ensin Amerikkaan, sitten Ruotsiin, tänään pakenee tiede- ja taideväki. Aikamme Eurooppa sulkeutuu muurein ja leirein maailman väestön liikehdintää vastaan ja militarisoituu. Pakolaisuutta oli ja on myös Suomen maaltapako, parakkien ja lähiöiden siirtotyöläiset kuten afrikkalaiset tänään, myös minä olen pakolainen. Todellakin, Euroopan historia on pakolaisten historiaa. Löytyykö Euroopasta saarekkeita, joissa oloja olisi kehitetty vailla pakolaisuutta, ehkä Sveitsin vuoristolaaksot?

Hugenottipakolaisten kirkko, Berlin.
Eurooppa-humanisti Schillerin patsas.

”Liberaalissa demokratiassa enemmistöt eivät pidä valtaa” (Kauhanen)

Tuohon älköön uskottako. Asian on päinvastoin, ja vieläkin pahemmin. Esimerkkinä olkoon Suomi. Ensinnäkin (eduskunta)vaalimenettely nostaa eduskuntaan hyväosaisia ja hyvätuloisia, tämä on tutkimuksin todistettu. Eduskunta siis koostuu hyväosaisten vähemmistöstä. Eduskunnassa poliittista vähemmistöä suojanneet määräenemmistösäädökset poistettiin, tiettävästi EU-jäsenyyden tieltä. Maan hallituksella on tänään niukkaakin niukempi enemmistö kansanedustajista, sekin kyseenalaisin perustein (siniset). Näennäisenemmistöä hallitus pitää kurissa monin menettelyin (ryhmäkuri, palkitsemiset, syrjäytys). Opposition näkemysten yli hallitus kävelee siekailematta. Työllisyyden ‘aktiivimalli’ on kuvaava esimerkki. Ehdoilla ja pakoilla kävellään milloin minkin vähemmistön yli, kunkin vuorollaan – tänään työttömiksi kutsuttujen. Liberaali demokratia on eliitin valtaa. Se ei siis ole edes enemmistön valtaa vaan suoraan vähemmistön valtaa.

Professori Vesa Kanniainen todisteli pari viikkoa sitten että demokratia on enemmistön diktatuuri. Mitäpä muuta se (nykyisellään) olisi. Anna-Liina Kauhasen väittämä (otsikko) on kevyttäkin kevyempi ja epätosi. Toinen toimittaja, Jan Erola sanoo Suomen Kuvalehdessä 22.12.2017 todenmukaisemmin: Demokratia pitää demokratisoida. ”Nykymallissa kansalaiset sivuutetaan päätöksenteosta, kuten aikanaan syrjäytettiin pienviljelijät, työläiset ja naiset.”

Ajatuksen vapauden ja tieteen
puolesta taistelija 1500-luvulla, Bryssel.

”Liberaali demokratia tarvitsee selvitäkseen valtioita” (Kauhanen)

Tämä on huima väite. Väite kertoo ajattelun jämähtämisestä, oleviin instituutioihin kiinnittymisestä. Tänään pysähtyneisyys realisoituu Espanjan ja Katalonian kiistassa. EU yrittää olla vakauden ja valtion turvaaja hyväveli-periatteella. Espanjasta irtautujat haluavat rakentaa elämänpuitteensa jollain toisella tavalla. Miksi oleva valtiorakenne (Espanja, EU) olisi juuri se oikea ja paras. Mikä tahansa poliittinen järjestelmä on hauras, toteaa myös Kauhanen itäisen Euroopan kokemuksiin viitaten. Historia eri pysähdy, ei edes Espanjassa. Ironista on, että Brysselin (ja EU:n) keskipisteessä, Brysselin Oikeuspalatsin ja Kuninkaanlinnan välissä on edellä mainittu ajatuksenvapauden puisto, jonka suurin patsas esittää belgialaisten taistelua Espanjaa vastaan 1500-luvulla. Tänään Katalonian Puigdemont on Espanjaa maanpaossa Brysselissä (pakolaisten historiaa tämäkin). Puiston keskeinen patsas pitäisikin tänään nimetä Katalonian vapauden ja Puigdemontin patsaaksi.

Espanjan vastaisen taistelun muistomerkki kuuluu tänään nimetä
Katalonian ja Puigdemontin patsaaksi, Bryssel.

EU:sta liittovaltio ja turvallisuuskoneisto (Kauhanen)

Valtion ihailusta on lyhyt askel näkemykseen EU:sta liittovaltiona ja militaristisena turvallisuuskoneistona. HS-juttu ei mainitse EU:n demokratiavajetta. Kansalaiset se mainitsee ohimennen, mellakoijina, populismin uhreina tai suojan tarvitsijoina. Kuva EU:n tulevaisuudesta rakentuu ylätason instituutioiden varaan. Mihin jäävät Euroopan historian humanistiset juonteet ja paikalliset elämänmuodot?

HS:n kuva EU:n tulevaisuudesta on kylmä ja kalsea. Mutta kuten Kauhanen jutussaan sanoo: EU on paradoksi ja poikkeus ja se voi oikeasti hajota.

Se että suomalainen media- ja yliopistoälymystö ylistää Kauhasen juttua, ei ole helle pelkästään kunniaksi.

Anna-Liina Kauhasen kirjoitus Euroopan ja EU:n tulevaisuudesta. HS 31.12.2017.

Mainokset