( joulukuu 2017 )

Eduskunnan tarkastusvaliokunta pitää perusteltuna, että valiokuntaan voidaan velvoittaa tulemaan kuultavaksi ja että voidaan velvoittaa pysymään totuudessa.

Pysymään totuudessa.

Länsimainen filosofia on kahden vuosituhannen ajan etsinyt vastausta kysymykseen mikä on totta. Enää ei tarvitse etsiä. Totuus löytyy eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnöistä.

Onko velvoite tulla kuultavaksi rajaton ja ääretön? Keitä ja mitä asioita velvoite koskee? Jos valiokunta pyytää kuultavaksi Viitasaaren tytön, onko hänellä velvoite tulla kuultavaksi? Pakko hänen on tulla koska laki on kaikille sama.

Mikä on totuus missäkin asiassa? Milloin voit olla varma että tiedät totuuden ja kerrot sen ja vain sen. Otetaan esimerkki:

Helsingin valtuusto äänesti pari päivää sitten paperittomien oikeudesta saada terveyspalveluja. Valtuuston jäsen Eero Heinäluoma, joka on samalla eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja, äänesti terveyspalveluoikeutta vastaan. Nyt oikeustieteen professori Juha Lavapuro sanoo, että myöntäessään oikeuden terveyspalveluihin Helsinki vain noudatti perustuslain pykäliä. Mikä siis on totuus? Luulisi että eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja jos kuka tietää totuuden päätellen jo siitä että hän vaatii kaikkia muitakin kertomaan totuuden. Puhuuko oikeustieteen professori epätotta, jopa perustuslakiin viitaten? Jos kyseinen professori kutsutaan (määrätään) kuultavaksi eduskunnan valiokuntaan ja hän pysyy kannassaan eli ilmeisessä epätotuudessa, niin mikä on hänen rikoksensa ja rangaistuksensa?

Muita totuuskummajaisia:

Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola puhui yliopiston avajaispuheessan syyskuussa 2017 totuudenjälkeisestä ajasta. Tuollainen puhe edellyttää välttämättä että totuus tiedetään tai on joskus tiedetty ja että totuus on vallinnut, siitä vain on lipsahdettu pois. Tiedebyrokratian huipulta tällainen puhe on pökerryttävää. Onneksi tiedeyhteisönkin sisältä on alkanut kuulua ääniä että on puhuttu keposia.

Muotia on myös faktantarkastus. En ole kuullut pohdittavan mikä on fakta. Kuka tietää mikä milloinkin on fakta, jotakuinkin sama kuin totuus.

Valtion juuri palkitsema Raisa Cacciotore puhui tiedeviestintäseminaarissa tällä viikolla länkyttäjistä ja ammattilänkyttäjistä. Hyvällä tahdolla sanavalinnan voisi ymmärtää mutta silti: entä jos länkyttäjät uskovat puhuvansa totta? Kuka on erotuomari ja millä perusteella? Missä on yhteiskuntakriittisyyden, toisinnäkemisen ja ”länkyttämisen” raja?

Entä kuinka totta on eduskunnan EU-kannanmuodostus? Suvi-Anne Siimes kirjoittaa Kanava-lehdessä 7/2017 poukkoilusta taloutta koskevan asiaosaamisen ja syvän kyynisyyden väliin jäävässä voimakentässä. Kyynisyys johtaa siihen, että Suomen kannat viedään usein eduskuntaan vain pieninä yksittäisinä annospaloina.

Aina kun vedotaan totuuteen ja sen itsestäänselvyyteen, on syytä kavahtaa.

Mainokset