( huhtikuu 2018 )

Helsingin johtajistoon on kasautunut lipeviä tyyppejä jotka käyttävät kaupungin varoja ja mediaa näkemystensä levittämiseen. On syytä kurkistaa lipevyyden taakse, yksityiskohtiin.

Onko Helsinki edelläkävijä terveysasioissa? Otan esimerkin: diabeteksen hoidon. Saataville on tullut laitteita, jotka mahdollistavat reaaliaikaisen verensokerimittauksen eli glukoosisensoroinnin ilman sormesta otettavaa verinäytettä.

”Eri kunnissa käytännöt glukoosisensorin saamiseksi ovat osoittautuneet hyvin epätasa-arvoisiksi. Helsingissä ja lähialueella tilanne on ongelmallisin… Sote-uudistuksessa on maakunnittain luotava hoitokäytännöt, joissa vaikuttavan ja hyvän hoidon edellyttävät laitteet ja tarvikkeet ovat saatavilla.”

Näin sanoo helsinkiläinen kokoomuspoliitikko Sari Sarkomaa (linkki). Hän asettaa toivonsa soteen, jotta Helsingissä asuvien eriarvoisuus suhteessa muihin kuntiin saadaan oikaistua. Sote ja maakuntahallinto ovat tässä mielessä tervetulleita Helsingin perässäkulkijuuden takia.

Kaupunginvaltuustolle tänään menevässä lausuntoesityksessä (Vapaavuori) vedotaan siihen, että Helsinki tarvitsee nykyiset verotulonsa ”rahoittamaan lisääntyviä investointeja. Kasvavan kaupungin on pakko sijoittaa asuntotuotantoon ja liikennejärjestelmän parantamiseen”.  Maakuntahallinnossa ”kyseenalaistetaan kyky asumisen strategisesta suunnittelusta”.

Toisin sanoen ihmisten terveyden hoitoon ja sosiaalitarpeisiin (sote) kerätyt kuntaverot ovat elimellinen osa Helsingin yleistä investointi- ja kasvupolitiikkaa. Helsingin sote-veropohja palvelee myös muita kuin ihmisten terveydenhoitoon kuuluvia tarkoitusperiä. Helsinki paisuttaa itseään ihmisten terveyden kustannuksella. Tämä on verovarojen väärinkäyttöä. Asiaa pahentaa olennaisesti se että Helsinki todellakin on joiltain osin peränpitäjä terveydenhoidossa. Samaan aikaan Helsingin ylijäämä vuositasolla liikkuu 400 – 600 miljoonassa eurossa.

Lausunnossaan Helsinki vetoaa eriarvoistumisen haasteisiin. Se on epätotta.

Lipeväkielinen vaikeneminen ja ohipuhunta on Helsingissä tapana muutoinkin. Uunituoreesta esimerkistä käy liikennetutkija Moshe Givonin varoitus (HS 3.4.2018, linkki), että ns. älyliikenne voi lukita kaupungit yksityisautoiluun ja johtaa eriarvoistumiseen. Helsingin yleiskaava, kuntatsrategia, johtajien puheet, kaikki jauhaa älykaupunkia, älyliikennettä, älyteknologiaa, ties mitä. Vaihtoehtoisia näkökulmia he eivät suostu kuulemaan.

Helsinki ohipuhuu johtajiensa suulla.

Helsinki ei ole älyllisen keskustelun foorumi.

 

Viitteitä

Helsinki tyrmää sote-uudistuksen – ”Soten toteutuminen suurempi riski kuin sen peruuttaminen. Helsingin Uutiset 28.3.2018.

Sari Sarkomaa: Maailman diabetespäivänä 14.11. tervetuloa Pikkuparlamenttiin.

Robottiautot ja älyliikenne voivat viedä Helsingin synkkään tulevaisuuteen, pelkää liikenneguru. HS 3.4.2018.