( tmmikuu 2018 / keskustelua )

Tieteen olemukseen kuuluu pyrkimys täsmälliseen ja ymmärrettävään kieleen. Käsitteiden ja sanojen tulisi olla sen verran avattuja ja hyvin määriteltyjä, että lukija ymmärtää niiden sisällön jotakuinkin yksiselitteisellä tavalla.

Nyt joudun kysymään Kari Enqvistiltä, mitä hän tarkoittaa seuraavilla sanoilla ja käsitteillä:

some, rottajoukko, viemäri, viemärin pimento, lauma, karmea sotku, somen rottalauma, somekommentaattori, vinkaisu, polvilumpiorefleksi, parkaisu, kupla, fakta, vanha jäärä.

Miten nuo sanat pitäisi ymmärtää? Löydänkö jostain niiden tieteellisen määritelmän?

Tärkein kysymys: mitä on ”some”, sosiaalinen media? Mitä te somella tarkoitatte? Missä on somen rajat? Mikä ei ole somea? Ketkä ovat some-ihmisiä, ketkä jotain muuta, mitä se muu on eli miten some erottuu siitä ulkopuolisesta?

Aina kun joku puhuu somesta, olen ihmeissäni mistä he puhuvat. Kysymys on aiheellinen ja polttava siksikin, että Kari Enqvistin ohella moni muukin nyt jopa valtioita myöten tuomitsee somen. HS-toimittaja, vierailuprofessori Jussi Pullinen kirjoitti pitkän esseen siitä kuinka somea pidetään demokratian uhkana.

Onko esimerkiksi tämä Uuden Suomen Puheenvuoro-sivusto somea? Kuuluuko tänne kirjoittava henkilö some-tuomittaviin?

Järkyttävää on, ettei kukaan vaivaudu vastaamaan. En muista törmänneeni määritelmään tai määrittely-yritykseen mitä on some. Kuitenkin huipuista huipuimmat tiedemiehet ja muut puhuvat pokkana somesta, nyt jopa somen rottalaumoista. Kari Enqvist, olenko minä rotta?

”Rottapuheessaan” Kari Enqvist ei ole ainoa. Tieteiden yössä 18.1.2018 HY:n yliopistomuseolla oli tutkijain paneeli tieteen asemasta yhteiskunnassa. Puhetta johti Erkka Railo. Railon tutkijakollegoilleen suuntaamat mutta yleisön kuullen lausumat lopetussanat olivat: ”älkää lukeko itseänne koskevia kirjoituksia netissä”. Minua nuo sanat närkästyttivät. Sanojen sisällöksi ymmärsin: kaikki muut paitsi me akateemista laatua ylläpitävät tutkijat, kaikki te jotka somessa tutkimuksiamme kommentoivat, olkaa hiljaa, turhaan te kirjoitatte, emme niitä lue. Sama sävy elähdytti paneelia muutoinkin. Panelistit vetivät rajaa akateemisiin tutkijoihin ja niihin jotka esiintyvät tutkijoina, kompetenssin arviointi ei kuulemma ole heillä hallussa (sanoi Malkki). ”Jos ei ole akateemisia meriittejä, ei näy akateemisessa yhteisössä, voi heihin silti jotain yhteyttä pitää mutta se on vain sidosryhmäluonteista” (Malkki). Panelisti Tillin sanat menivät harmikseni osin ohi mutta näin ne ehkä kuuluivat: ”somessa kriittinen analyysi ei ole tiedettä”. Kuinkahan tiede määrittyy, instituution perusteella, oppiarvon perusteella, virka-aseman perusteella vai miten? Journalisti Vuorikoski valitti paneelissa moneen kertaan kun ”somessa juttumme ovat kenen tahansa arvioitavissa”. Onneksi yleisön joukossa oli muutama henkilö, tutkijoita, jotka toppuuttelivat paneelin akateemista eristäytymistä ja somen tuomitsemista. Pari henkilöä mainitsi että tutkijatkin ovat keskenään erimielisiä ja että tvitterissä kinataan aiheellisesti. Joku kysyi, moniko henkilö oikeasti lähettää rumaa palautetta, jolloin panelistit alkoivat vetää sanojaan takaisin.

Somen tuomitsijat yleistävät mielivaltaisesti. Onko sokkoyleistäminen tiedettä ja tieteellistä laatua? Mitä on yleistäjien aineisto, sen kattavuus, uskottavuus ja validiteetti? Sokkoyleistäminen kääntyy julkisen keskustelun väheksynnäksi, lopulta siinä pilkistää ajattelun ja sanomisen vapauden kielto. Tätäkö on yliopisto tänään? Onko yliopisto muuttumassa eturyhmäluonteiseksi portinvartijuudeksi, itsensä ylentämiseksi?

Kari Enqvist kertoo hioneensa mielipiteitään 10 tai 20 vuotta ilman että ne vieläkään olisivat erityisen hyviä. Enqvist kertoo Darwinin hioneen ajatelmiaan 20 vuotta. Hienoa, näin tekee kunnon tiedemies ja kunnon kansalainen.

Rohkenenko ottaa esimerkin, peräti omakohtaisen ja tuoreimman mahdollisen? (Oletan että Uuden Suomen Puheenvuoro on osa somea ja että minä olen somisti Uuteen Suomeen joskus juttuja syöttäessäni).

Mielipiteitäni olen hionut Kari Enqvistin eliniän ajan. Vihdoin eilen, vuosikymmenten ajattelutyön jälkeen, sain muotoiltua yhden mielipiteen some-kelpoiseksi tekstiksi ja julkaisin sen (jos somea voi julkistamiseksi kutsua, tieteellistä se ei ainakaan ole, vielä vähemmän vertaisarvioitua). Tässä on linkki vanhan jäärän vinkaisuun, polvilumpiorefleksiin, parkaisuun.

Kainosti pyydän, että te, tieteellistä laatua kannattelevat tahot neuvoisitte, kuinka meidän, akateemiseen yhteisöön kuulumattomien sidosryhmäkansalaisten tai tiestulkoon viemärirottien tulisi kehittää analyysitaitoamme, päättelykykyämme, vihapuheen välttelyämme ja tieteellis-sosiaalista mielenlaatuamme jotta emme jäisi viemärin pimentoon emmekä häiritsisi tieteentekoanne.

Vai onko teidän, hyvät professorit ja tutkijat, akateeminen kollegialisuutenne niin vahva että kaikki te noudatatte Erkka Railon neuvoa: älkää lukeko itseänne koskevia kirjoituksia netissä.

 

Kari Enqvist: Perustetaan Ajattelun Päivä, jolloin kukaan ei kommentoi mitään. Yle kolumni 29.1.2018.

Jussi Pullinen: Somen piti pelastaa maailma, mutta nyt sitä pidetään jopa uhkana demokratialle. HS 19.11.2017.

Juhani Kahelin: Ihmisten oma toimijuus valtion aktiivimallin tilalle (”julkaistu” somessa 29.1.2018, ei vertaisarvioitu)

Mainokset