(maaliskuu 2918 / keskustelua )

EU:n isoin maa Saksa ottaa kiinni Puigdemontin. Tärkeintä Euroopassa on vakaus, perää Juha Sipilä.

Millaiset politiikkakäsitykset löytyvät Sipilän ja toisaalta Puigdemontin takaa? Hahmotan eroa piirroskuvassa alla.

Kuuntelin Puigdemontia Helsingissä kolmessa tilaisuudessa. Yliopiston tilaisuuteen en ole vastaavaa ryntäystä aiemmin nähnyt, ehkä 1000 nuorta, paljon ulkomaalaisia.

Puigdemontilta kysyttiin, mitä mieltä hän on EU:n ja hallitusten vaikenemisesta Espanjan toimien suhteen Kataloniassa. Olennaista on mitä kansalaiset Euroopassa ajattelevat, hän vastasi. Kerta toisensa jälkeen hän korosti kansalaislähtöisiä periaatteita: ihmisoikeuksien julistus, demokratian ja oikeusvaltion periaatteet, rauhanomaisuus, sosiaalinen digikulttuuri, solidaarisuus köyhempiä kohtaan, myös maiden välillä. Puheittensa perusteella Puigdemontin maailma seisoo vankalla kansalaislähtöisellä perustalla.

 

  • Eurooppalaiset ristikon takana (kuva Helsingin yliopiston portailta, Puigdemontin luentoa odotettaessa)

    Eurooppalaiset ristikon takana kuva Helsingin yliopiston portailta, Puigdemontin luentoa odotettaessa.

 

Juha Sipilälle tärkeintä Euroopassa on talouden vakaus (linkki). Vakaus rakentuu valtioiden, EU-instituutioiden, vakausmekamismin (EVM), pankkien varaan. Sipilän vakaus on valtio- ja valtarakenteiden vakautta. Kansalaisten rooli kapenee suippoutuen Espanjan vankiloiden poliittisiksi vangeiksi (alin kuva). Sipilä kehaisee Espanjan talouden piristymistä. Kysyin eilen Suomen Pankissa mikä selittää Espanjan ja Italian talouskehitystä. Espanjan ‘kasvusta’ iso osa tulee jo siitä että Espanja kävi niin syvässä kuopassa kiinteistökuplansa takia, selitti SP:n toimistopäällikkö Hanna Freystätter.

Sipilän ja Puigdemontin näkemykset yhteiskunnallisesta toimijuudesta ovat vastakkaisia. Kaksi erilaista Euroopan mallia, kaksi erilaista maailmankuvaa, tieteen kielellä kaksi erilaista paradigmaa.

 

  • Sipilän ja EUn malli vastaan "Puigdemontin" malli.

    Sipilän ja EUn malli vastaan ”Puigdemontin” malli.

 

Aiemminkin ovat valtiorakenteet ryskyneet

Väitöskirjatutkija Henri Hannula kuvaa, kuinka Espanja oli hetken aikaa 1500-luvulla suurvalta, ehkä Amerikan kulttuurien ja luonnonvarojen riiston avulla. Espanjan luisu alaspäin saattoi alkaa jo Pogosin hopealöydöstä. Euroopassa käytiin kaksi suursotaa, Espanjan perimyssota ja suuri Pohjan sota, niiden myötä mureni virkavaltaiset suurvallat Euroopan molemmilta laidoilta, Espanja ja Ruotsi. Valtiomuodostus Euroopassa meni uusiksi. Samalla tavalla vuoden 1975 Etyk-konferenssi syövytti Euroopan valtiorakenteita, lopulta Neuvostoliitto hajosi. Valtio- ja valtarakenteet ovat huteria ja ohimeneviä.

Suomen pääministerin sekä EU:n historia-analyysi on köykäinen. Euroopan rakentelu siltä pohjalta on petollista. EU umpioituu ja jumittaa itsensä ylätason valtiorakenteisiin (Espanja) sekä omiin instituutioihinsa.

Kansakunnat ja valtiot ovat kuviteltuja yhteisöjä, sanoo historioitsija Benedict Anderson. Ajatus yhtenäisestä kansasta on vahingollinen myytti, sanoo Vuoden tiedekynä Miika Tervonen.

Jos Puigdemontin Suomi-puheita on uskominen, niin Katalonian itsenäistymisessä ei ole kyse nationalismista. Ehkä enemmän kyse on – juhlavasti sanottuna – kansalaislähtöisestä vapautumisesta, jumiutuneista valtarakenteista irtipääsystä. Elähdyttikö vastaava henki ihmisiä 1900-luvun alun Suomessa?


Välimeren pimeä kaaos – voisiko Katalonia olla majakka?

Välimeri on kaaoksessa (sanoo tutkija Antti Ronkainen tviitissään). Itäpäässä Turkki ja Egypti ovat vajonneet diktatuureiksi. Eteneekö Espanja samaan suuntaan. Arabikevät peittyi sotiin. Kreikassa köyhät miltei kuolevat nälkään. Italiaa syytetään populismista. EU käyttää Turkkia kilpenä siirtolaisia vastaan. Juha Sipilä muuten tuomitsi kapinan Erdogania vastaan, koska Erdogan on ”vaaleilla valittu” .

Voisivatko Katalonia ja Italiakin olla majakoita Välimeren pimeydessä? Italiassa etsitään uutta: Five Star, perustulo, poliittisen eliitin leikkaaminen, järjestelmämuutokset. Katalonia on valistunut maa, kansa sivistynyt ja rohkeaa. Helsingin yliopistolla Puigdemont esitelmöi digikulttuurista.

Mitä tekee EU ja Suomi? Vaikenemalla ne siunaavat poliittiset vangitsemiset, kansalaisten vaientamisen, poliisiyhteistyöllä, tiedustelulla ja kiinniotoilla antavat tälle kaikelle tukensa.

Tällainen Eurooppa, tällainen EU, tällainen Suomi eí ansaitse olemassaoloa.


Valtiollinen tiedustelu, Supo, tiedustelulait, eduskunta

Puigdemontin kiinniotto toi näkyviin sen mitä valtioiden tiedustelut Euroopassa oikeasti tekevät. Puigdemont yritti turvallisuutensa nimissä palata nopeutetusti Belgiaan, jonka hän ehkä arveli Suomea turvallisemmksi. Valtioiden tiedusteluelinten – Espanja, Suomi, Saksa, EU – on täytynyt olla tarkkaan selvillä Puigdemontin liikkeistä, kiinniottopaikka oli ennalta suunniteltu. Operoiko Espanjan tiedustelupalvelu Suomen maaperällä, yliopistolla, ties eduskunnassa? Supon ja Suomen hallituksen on turha odottaa luottamusta, ellei näistä toimista kerrota. Demareiden vaatimus Supon valvonnasta osoittautuu aiheelliseksi.

Varsinkin opiskelijoiden parissa Puigdemontin nähdään edustavan demokraattista ruohonjuuritasoa, jopa tieteellistä vapautta. Puigdemontin kiinniotto rinnastuu tsaarinvallan tukahduttamistoimiin suomalaista kulttuuria, yliopistoa, filosofiaa ja muuta tiedettä kohtaan 1800-luvulla.

Suomen tiedustelulakeja, Supon valtuuksia ollaan juuri laajentamassa. Perusteeksi sanotaan kansalaisten turvallisuus (vertaa Amnestyn pääsihteeri Shettyn sanat alla). Tapaus Puigdemont osoittaa tuon perusteen valheeksi. Valtiollisen tiedustelun kohteena ovat omat kansalaiset ja poliittinen toisinnäkeminen. Tiedustelulla ennakoidaan ja estetään kriittisen ajattelun synty. Tiedustelu on tukahduttamista. Lopputulemana on poliittisia vangitsemisia.

Jokainen kansanedustaja, joka eduskunnassa äänestää tiedusteluoikeuksien laajentamisen puolesta, asemoi itsensä ajattelunvapauden ja tieteellisen vapauden viholliseksi.


”Moraalisen universumin kaari on pitkä”, sanoo Amnestyn intialainen pääsihteeri

Alla olevat lauseet olen poiminut Amnesty Internationalin pääsihteerin Salil Shettyn haastattelusta Ylellä 26.3.2018 (linkki):

Ihmisoikeuksien suhteen vertaan nykyistä maailmaa junaan, joka kiitää pimeässä väärään suuntaan ilman kuljettajaa. Nykyään tuntuu olevan normaalia rikkoa kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia. Ennen sitä ei olisi hyväksytty mutta nyt hyväksytään. Länsi on pettänyt maailmanlaajuisen prosessin. Poliittisiin virkoihin on valittu autoritaarisia johtajia. Tähän johtanut kehitys on kehämäinen. Konfliktit eri maissa alkavat ihmisoikeusrikkomusten takia. Ihmiset eivät saa osoittaa mieltään rauhanomaisesti. Hallitus ei osaa käsitellä toisinsajattelijoita ja hyökkää. Poliittinen malli eli vaaleihin perustuva demokratia ei kunnolla salli osallistavaa hallintoa. Talousmallimme ei ole sallinut varojen tasaista jakautumista. Epätasa-arvo on kasvanut nopeasti. Nuoret ovat kärsimättömiä. Jännitteitä syntyy kun vallan tasapaino pannaan uusiksi. Instituutiot ovat yksi tekijä, ne ovat epäonnistuneet. Hampurissa G20 -pöydän ympärillä istuivat Trump, Putin, Xi, Erdogan, Modi ja muut. Eettisen johtajuuden puute on suuri osa ongelmaa. Koko ihmisoikeuksien käsite on mietittävä uudelleen. Meidän on saatava ihmisoikeudet mukaan tärkeimpiin keskusteluihin. Poliittiset johtajat voittavat vaaleja asettamalla turvallisuuden tai kehityksen ihmisoikeuksia vastaan. Meidät pakotetaan valitsemaan: turvallisuus vai ihmisoikeudet, kehitys vai ihmisoikeudet. Mutta kumpaakaan noista ei voi olla ilman ihmisoikeuksia. Ajatellaan kuuluisia mielipidevankeja. On tärkeää käsittää että maailmalla tapetaan ihmisoikeuksien puolustajia. Mitä enemmän on sortoa, sitä enemmän tulee vastarintaa. Tilanne turhauttaa mutta myös innoittaa. Kansa nousee kaikkialla taistoon ruohonjuuritasolla. Moraalisen universumin kaari on pitkä, mutta lopulta voittavat totuus ja oikeudenmukaisuus. Itse opin eniten tavatessani ihmisiä etulinjassa, esimerkiksi veden puolesta yhtiöitä vastaan taistelevan naisen, Melchoran, Perussa. Johtajat yrittävät istuttaa kansaan hajannusta ja pelkoa.

Lähteitä

Pääministeri Sipilä: Euroalueen uudistamisessa tärkeintä on vakauden turvaaminen.
Amnesty Internationalin pääsihteerin Salil Shettyn haastattelu Ylellä.
Henri Hannula: Vuosi 1714 ja kansallisen historian projektiot. Historiallinen aikakauskirja 4/2017.
Benedict Anderson: Kuvitellut yhteisöt
Miika Tervonen:  Artikkeli teoksessa Kotiseutu ja kansakunta. Miten suomalaista historiaa on rakennettu. Yle-linkki.
Antti Ronkainen, twiitti (Välimeren kaaos)
Yleisötilaisuus Rahamuseossa 27.3.: Rahapolitiikan ja maailmantalouden näkymät (ilmestynee myös videona).
More than 40 MEPs demand the Sakharov Prize fot the Catalan Prisoners