( helmikuu 2018 / keskustelua )

Sähkövalo Pohjolaan syttyi Tampereella 1882. Tänään Tampereella taistellaan tieteen valosta, valon sammumista vastaan. Taistelua johtaa Tampereen yliopisto.

1960-luvun lopulla taisteltiin juuri samasta asiasta kuin tänään: yliopiston sisäinen demokratia ja yliopiston rooli kansalaisille. Tampereen taisteluilla onkin 50 vuoden tasavälijatkumo: 1918, 1968, 2018. Paikka on ollut joka kerta sama: Kalevankangas. Jälleen Kaleva palaa. Tänään tykistötulittajia ovat marjamakarowit, anitalehikoiset, jormaturuset, OKM, valtio, elinkeinoelämä, Teknologiateollisuus.


Mielivallan kymmenvuotiskausi

Vuoden 2010 yliopistolain valmistelusta alkaen Suomen korkeakoulupolitiikka on ollut eliittien mielivaltaa. Onko oikein puhua tänään yliopistoista? Enemmänkin ne ovat teknikkokouluja tai ideologiaopistoja. Kuuntelin Harri Meliniä, Tampereen vararehtoria. Yliopisto integroituu tekniikan ja elinkeinoelämän kanssa, hän valisti. Yliopiston roolina on edesauttaa vaikkapa sitä, että rakennusfirmat saavat rakentaa Tampereen savipeltoja. Siinä tieteen globaali huippu a’ la Tampere.


Elinkeinoelämän apologeettien erioikeudet

Marja Makarow kehuu, kuinka ensin Aalto, nyt Tampere3 on korkeakoulupolitiikan lippulaiva (kuvat). Mitä on Aalto tänään: täynnä työelämäprofessoreja, professor of practice. 2016 heitä oli jo yli 50 (linkki). Elinkeinoelämän ylipalkkaisille johtajille ja eläkeläisille Síxten Korkmanista, Anne Brunilasta, Pekka Mattilasta, Soininvaarasta (Economicum) alkaen järjestetään komeat nimikkeet, työhuoneet ja lisätulot. Työelämäprofessori Pekka Mattilan tieteellinen päälöytö on ”kaikkein veltoimmat työttömät”.

Eikö meillä muilla, tieteen intohimoharrastajilla, työttömillä, veltoilla, eläkeläisillä ole samanlainen oikeus saada yliopistolta työhuone, oppituoli ja tuplapalkka? Miksi vain elinkeinoelämän apologeetoilla on oikeus sellaiseen? ”Aalto on suuri menestys”, kehuu Makarow.

Meidät on ajettu sivuun, syrjäytetty. Yliopistojen ryöväyspolitiikka etenee vaihe vaiheelta. Juuri nyt flagshippinä on Tampere3. Mikä on seuraava? Kuka arvaa? Minun arvaukseni on Helsingin yliopisto.


Mikä on seuraava flagship?

Helsingin yliopistoa valmistellaan aaltokakkoseksi tai tamperekakkoseksi. Paljolti se sitä jo onkin. Lähemmä 1000 ihmisen ulosheitto tai sillä uhkailu ei ollut satunnainen teko eikä säästötoimi. Sipilän hallitus, OKM, yliopiston johto, rehtori Jukka Kola ovat pelolla johtamisen takana yhteistuumin. Ulosheiton tehtävä oli muokata henkistä ilmapiiriä. Yliopistoväkeen istutettiin alistuminen ja pelko. Jäljelle jäänyt tutkijakunta kilttiytyy, vaikenee, vetäytyy, tutkii mitä käsketään ja – mikä hirveintä – osa heistä kääntää tuskansa heikompia kohtaan, eristäytyy akateemisuuteen, ”tieteelliseen laatuun”, hyökkäilee tiedeyhteisöönsä kuulumattomia vastaan, väheksyy ja ivailee vähäymmärteistä kansaa. Tutkijakuntaan kehittyy Tukholma-syndrooma, rakastuminen kaappaajaansa. Yhtä hyvin voi puhua lahjotuksi antautumisesta. Vihan kääntämisestä heikompia kohtaan olkoon esimerkkinä Kari Enqvistin silmitön herjaus sosiaalista mediaa kohtaan (linkki).


Poliittisesti ohjailtu tiede – Strategisen tutkimuksen neuvosto STN

Pelottelemalla ja alistamalla yliopistoväki saadaan tutkimaan – tai olemaan tutkimatta – täsmälleen sitä mitä eliitit haluaa. Vapaan tieteen korvaa poliittisesti ohjailtu tiede ( = perustuslakirikos). Sosiaalitieteissä poliittinen ohjailu on saanut järkyttävät mitat. Ohjailun järein elin tällä hetkellä on STN (Strategisen tutkimuksen neuvosto). On muitakin, valtioneuvoston TEASia, Kulttuurirahaston tieto-ohjausta, Koneen säätiötä ym. ym. ym.

Kun yliopiston rahoitusta leikattiin, tutkijat joutuivat kerjuulle kuin nälkäiset 1860-luvun nälkävuosina. Helsingin, Turun, Tampereenkaan yliopistoista tuskin löydät enää yhteiskunta-alan tutkimusta jonka sisältöä vaikuttavuuksineen, vuorovaikutuksineen, tuloksineen, helsinkidemoksineen ei määrittelisi STN. STN:n idean taisi muuten kehitellä Sixten Korkman.


Kallojen mittauksen paluu

STN-ohjatut tutkimukset penkovat ja vahtaavat ihmisten käyttäytymistä, määrittelevät ihmisyyttä ulkoa, ovat loukkaavia kuin saamelaisten kallojen mittaus aiemmin. STN-ohjattujen tutkimusten lähtökohta on valtiointressi, valtioneuvoston, poliittisen johdon halut, tarpeet ja intressit. Niissä tutkitaan kansalaisten kuplia ja kuiluja (bibu-hanke), tunnekäyttäytymistä (affekteja), populismia (mutta ei eliitin omaa populismia), toimeliaisuutta tai sen puutetta (Juho Saari, VN-hanke), työhaluttomuutta ja pakkokeinoja, poliitikkojen puhetaitoa, retorista vaikuttamista, politiikkaa pelinä, pintafaktoja. Meidät leimataan ymmärtämättömiksi, populisteiksi, rottalaumaksi (Enqvist), ties miksi.

Pohjimmiltaan kyseessä on eliittien halu valvoa kansalaisia, tietää ja ennakoida miten kansalaiset milloinkin käyttäytyvät. Tällainen ”tiede” on ala-arvoista, tuomittavaa epätiedettä. Tätä ovat nyky-yliopistot täynnä, Helsinki, Turku, varmaan jo Tamperekin. Nämä ”tutkijat” pitävät hankkeittensa aloitus,- lopetus- ja väliseminaareja päivät pääksytysten, ihastelevat toistensa nokkelia sanontoja. Tämän päivän sosiaalitiede on tyhjäkäyntiä ja pahempaa, parempi olisi kun jättäisivät tekemättä, kuilumme ja kuplamme tutkimatta.


Liisa Laakso on myönteinen poikkeus

Seuraan nykyään päätyökseni yliopistojen ja tieteen tapahtumia. Se on järkyttävää seurattavaa. Esimerkiksi HY:n rehtori Jukka Kolan puheet ovat sietämättömiä, ympäripyöreää pehmolässyä samaan aikaan kun 1000 ihmistä pakkaa tavaroitaan. Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso on juuri nyt myönteinen poikkeus. Hän on noussut puolustamaan yliopistodemokratiaa. Milloin edellisen kerran on nähty tällaista Suomessa? 1960-luvun lopulla opetusministeri Johannes Virolainen lupasi henkilö- ja ääniperiaatteen yliopistoihin, mukaanluettuna opiskelijat. Tänään Grahn-Laasonen ja lehikoiset myyvät yliopistot EK:n Jyri Häkämiehelle (Lappeenranta), Varman Risto Murrolle (Oulu), Nokian Jorma Ollilalle (HY aiemmin), Nordean Aki Kangasharjulle (Jyväskylä), Demoksen Tuuli Kaskiselle (Turku) jne. jne.

Katsokaa Marja Makarowin kuviota (tekstin lopussa) jonka hän esitti Valion tilaisuudessa 30.1.2018. Miten hän kuvaa yliopiston hallintoa (governance): ulkopuoliset jäsenet, strategia, pitkän tähtäimen päätökset, rehtori. Yliopistojen sisäistä väkeä Makarow ei muista olevan olemassakaan. ”Ulkopuoliset” tarkoittaa häkämiehiä, lylyjä, murtoja. Yliopistojen kaappaus sementoidaan hallinnon keskitettyyn rajattomaan valtaan. Rehtori on tärkeä linkittäjä, siksi Tampereen Korkeakoulusäätiö kiirehtii valitsemaan uuden rehtorin vaikka laittomin menettelyin. Valta ei tunne rajoja, ei lakejakaan.

Mitä olisi sykäyttävä tiede?

Tieteen sfääreissä liikkuessa törmää harvakseltaan älyn välähdykseen. Helsingin yliopistolla Timo Miettinen on muotoillut hankkeen Järjen rajoja etsimässä – eurooppalaisen universalismin kriisi 1900-luvulla (kuva alla). Miksi rationaalisuus, yleispätevä järki mureni Euroopassa, sen filosofiassa ja aatehistoriassa 1900-luvun alkupuolella. Loistava kysymys ja teema. Tällainen pitää yliopiston olla.

Prof. Anna-Liisa Laine sanoi Suomalaisessa Tiedeakatemiassa 13.11.2017, että Suomessa tehdään nyt tiedepolitiikkaa todella kovalla kädellä. Tutkimusta ohjataan epärealistisin, jopa naivein perustein. Käsitys tieteestä prosessina hämärtyy. Tulosten soveltuvuutta liioitellaan. Haetaan sankaritarinoita, lottovoittoja, nopeita ratkaisuja. Tutkimushankkeilta vaaditaan välitöntä vaikuttavuutta. Puhe tieteen vaikuttavuudesta on hylättävä, sanoi Laine.

Tuollaista on tieteen oltava. Tieteilijä asettaa kysymyksensä itse, etsiytyy syvälle, perusteisiin, ideoiden ja olosuhteiden syövereihin, havaitsee rottaakin pienemmän, huokuu älyllistä ja sosiaalista mielenlaatua. Hyvä tieteilijä ei kuuntele Elinkeinoelämän Keskusliiton intressejä, ei Jorma Turusta, ei Marja Makarowia, ei Anita Lehikoista, ei Sipilän hallitusta.

Nykyinen puhe tieteen ja yliopiston vaikuttavuudesta on harhauttavaa peitepuhetta. Vaikuttavuus kenen hyväksi? Tampereen savipellon rakentajan? Meidän, torppien poikien ahdistukset eivät makaroweja kiinnosta.

Ei epäilystäkään, etteikö syvälle uppovat teemat (Miettinen), rehellinen tiedenäkemys (Laine) tai yhteiskunnan rakenteiden analyysi muustakin kuin markkinointiperspektiivistä katoaisi Tampereen teknikkoyliopistosta. Näin ei saa käydä. On aika taistella. Taistella tieteen ja valon puolesta.


Tarkoin ohjelmoitu hyökkäys

Tampere3 -hanke on tarkoin ohjelmoitu hyökkäys sosiaalisesti syventävää yliopistotutkimusta ja korkeamman tason yliopistoa vastaan, tieteen alentamista merkonimitasolle. Jos he hyökkäyksessään hetkellisesti onnistuvat, niin taistelu jatkuu, jatkuu vuosien ja vuosikymmenten ajan, seuraavat 50 vuotta.

Voitte päättää kokouksessanne 10.2.2018 mitä tahansa, mutta taistelu ei pääty.

Mielikuvituksen, ideoiden ja tiedon aseita on haalittava leveällä rintamalla. Poimin yhden esimerkin, Riikka Haapalaisen tuoreen väitöskirjan Utopioiden arkipäivää (linkki). Riikka pohtii osallistavaa taidetta ja käyttää yhtenä esimerkkinä Copenhagen Free Universityä. Tai pitäisikö mennä Humboldtin veljeksiin asti, tai Pariisin yliopistokapinoihin 1200- ja jälleen 1900-luvuilla. Tampereen opiskelijoiden kylteissä huomasin sanan Sivistysyliopisto.

Mikä muuten on aikamme naurettavin sana? Se on ‘sivistystyönantaja’.

Yliopiston olemassaolon perusta ja yliopiston olemus

Yliopiston olemassaolon pitää rakentua yhteiskunnan, kansalaisten varaan. Vuosikymmenten ajan perustana on ollut valtiollinen omistus ja rahoitus. Kansalaisperustan välttämätön elementti on demokraattinen sisäänpääsy yliopistoihin sekä yliopistoyhteisön sisäinen osallisuus. Tampereella näiden elementtien rippeetkin ollaan nyt tuhoamassa. Jo yliopistolailla 2010 murennettiin yliopistoyhteisön sisäinen demokratia. Valtion rooli muuntui elinkeinoelämän tarpeista kimmokkeensa saavaksi piilo-ohjaukseksi: tulossopimukset, OKM, yliopistojen hallitukset. Kaikki tämä verhoiltiin harhauttavaksi puheeksi yliopistojen autonomiasta. Suomessa kansaa ja eduskuntaa johdetaan harhauttavalla retoriikalla.

Laittomaksi koettavaa on se että yliopistoja omistavat ja valtaa yliopistoissa käyttävät etujärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja poliittiset järjestöt. Tampereella näitä ovat mm. Teknologiateollisuus, SAK, Tekniikan Akateemiset, YKA, kauppakamari, Kauppaseura, Kaupan liitto, Suomalainen Klubi, Erkon säätiö, Tannerin Säätiö (linkki).

Esimerkiksi Tannerin Säätiö tai Suomalainen Klubi, mitä helvettiä tällaiset kuuluu yliopiston omistajiksi ja strategian sanelijaksi (edes välillisesti). Entä SAK ja muut korporaatiot? Yliopiston siis omistaakin ay-liike, SAK, YKA, TA ja muut. Tämän hullumpaa ja tuomittavampaa ei maailmassa kukaan kykene keksimään. Kun tätä vertaa siihen, millaiseksi yliopiston olemus on vuosikymmenten ajan mielletty – vapaa tiede, älyllinen vapaus, demokraattinen omistus ja sisäinen osallisuus – niin päätelmä on vain yksi: tilanne on totaalisen laittomaksi koettava. Alkakoon taistelu. Taistelu yliopistokaappausta vastaan, tulkoon sota, tulkoon sisällissota, jatkukoon Tampereen taistelu, se mikä vuonna 1918 päättyi valkoisten tykkituleen ja Tampereen liekkeihin, Keskustorin kymmentuhantiseen vankijoukkoon, tyttöjen kuolemiin Tampereen Teatterissa ja Raatihuoneella.

Vain ruumiini yli.


Epäasiallinen ja laiton uhkailu, ministerin oikeus jatkaa

Rehtori Liisa Laakso on sanonut OKM:n taholta nyt tullutta uhkailua epäasialliseksi. Lehtitietojen mukaan asiassa harkitaan kääntymistä oikeuskanslerin puoleen. Parisen vuotta sitten Ylen uutinen kertoi ministeri Grahn-Laasosen uhkailleen tulevien vuosien valtion rahoituksen supistamisella ellei Tampere3 -hanke etene. Ymmärrykseni mukaan se oli laitonta uhkailua. Voiko sellaiseen syyllistynyt jatkaa ministerinä? Minun mielestä ei. Grahn-Laasonen ei omista valtion kassaa tuleviksi vuosiksi. Kyseistä Ylen uutista en harmikseni onnistu enää löytämään Ylen nettisivuilta, ehkä se on kadonnut aikarajoitteen takia.

Grahn-Laasonen hehkuttaa myös kuinka tärkeä Tampere3 on Tampereen ja seudun elinkeinoelämän kannalta. Nyt siis perusteeksi kelpaa aluepolitiikka. Yliopistojen alueelliset perusteet ovat kautta aikain olleet Helsinki-keskeisen tiedeväen ja poliitikkojen ivan kohde. Mutta eipä nyt. Tällaista on poliittinen ja tieteellinen retoriikka.

Aikoinani hakeuduin opiskelemaan Tampereen yliopistoon koska koin että sen älyllinen sfääri leikkaa koko maata ja maailmaa, myös meitä torppien ja korpien poikia. Tampereen seudulliseen yliopistoon en nyt menisi.

Lähteitä, lukemistoa

Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus ja perustajat. (Perustajien prosenttiosuuksia ei kerrota säätiön nettisivulla. Aamulehdessä ne aikoinaan oli.)
Aallossa jo 50 PoP-nimikettä. Acatiimi 4/16.
Anna-Liisa Laine: Tiedeviestinnän riskit tutkijan näkökulmasta. Suomalainen Tiedeakatemia 13.11.2017.
Law, Identity and European Narratives, seminaari 25.1.2018 (mm. Timo Miettinen). Katso myös kuva.
Mari Hatavara: Jatkuvat rakennemyllerrykset vievät aikaa aidolta tieteenalojen, tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseltä.
Riikka Haapalainen: Utopioiden arkipäivää (väitöskirja)
Kari Enqvist: Perustetaan Ajattelun Päivä, jolloin kukaan ei kommentoi mitään.
Tutkimus nostaa kansalaisten kuilut ja kuplat pinnalle.
Kansalaisuuden kuilut ja kuplat.
Srategisen tutkimuksen neuvosto valitsi hankkeita.
Muuttuvat hallinnan tavat ja aktiivinen kansalaisuus. Strategisen tutkimuksen neuvosto.
Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke käynnistyy. Valtioneuvosto.
Grahn-Laasonen asetti tulevaisuuden osaamispaneelin
Vilkaisu OKM:n miehityshistoriaan (ei kattava)

Mainokset