Jos Suomessa olisi herkkä media, se olisi tehnyt perjantaista 20.4. mielikuvituksen juhlan. Eduskunnan Pikkuparlamentin täytti päivänmittainen Virtavesiseminaari ja sen päälle nähtiin elokuva Concrete Reasons Kino Engelissä. Elokuva kertoo kuinka Suomen kosket padottiin ihmisiä viinan avulla harhauttaen.

Seminaaria ja elokuvaa ei media noteerannut lainkaan. Laumaeläinten tavoin media juoksi junkkereitten ja harkimoitten perässä, mitä lienevät.

Laatokan lohi ei pääse Saimaalle, Hiitolanjoen padot estää. Kemijoen patoaminen vei ihmisiltä vuosisataisen kulttuurin ja ruokaturvan. Kemijoella ylinnä heilui Kekkonen, vaurauden apostoli, Suomen Pietari, Jeesuksen kieltäjä. Heinäveden vesistöä avaamalla pelastuisi Saimaan taimen ja lohi. Fortum Oyj ja Kemijoki Oy, lupaatteko olla rakentamatta Sierilän patoa, seminaarissa tiukattiin? Korskeana voimayhtiöt eivät edes saavu seminaariin, eivät ole vastaamassa. On aika purkaa nuo korskeat yhtiöt. Avata luukut. Näin tehdään Euroopassa ja USAssa. Koski itkee, todisti seminaarissa eräs, itkee Savossa, itkee Lapissa, itkee Kainuussa, Kalajoella, Kymijoella, Mustiolla. Padonpurkuliike on tulossa Suomeen – tervetuloa.

Muutakin Virtavesi-seminaarissa kuultiin (katso ohjelma ja video). Tapauskohtaisia esimerkkejä Suomesta, Ruotsista, Euroopasta, Espanjasta, USAsta. Kuulijoita ja keskustelijoita oli satamäärin. Päivän siis päätti elokuva, kuvia Kemijoelta, Hiitolasta, monesta paikasta, herrojen kainalossa viinasalkku, jolla kosken voima ihmisiltä huijattiin.

Markkinaliberaalit vai virtavesien paluu – kumpi on akanvirta, kumpi päävirta? Minkä asian suhteen määrittyy ihmisten toimeliaisuus, omaehtoisuus, elämisen tapa, perusturva, yhteiskunnan vapaus. Lohen hyppyyn koskessa vai saivarteluun työvoimatoimistossa, pokkurointiin arvioitsijan edessä?

Vesi-insinöörien aika otti ensiaskeleet 1920-luvulla (Imatrankoski). Insinöörien vihan, muiden surun ja itkun aika alkoi 1948 Kemijoen Isohaarasta ja jatkui vuosikymmeniä. Jopa laakean Kalajoen vesistö lainehtii tänään patoaltaana.

Iijoen rakentaminen (Raasakka, Maalismaa, Kierikki, Haapakoski, Pahkakoski, Kollajan pyrky) ”oli isoisien suuri virhe”, sanoi seminaarissa eräs. ”Edunvalvonta ontui”, hän jatkoi. Miten edunvalvontaa olisi voinut ollakaan, kun valtion ylin johto itse, Kekkonen, MMM sekä vesi-insinöörit ja metsäteollisuus täyttivät joet betonilla. Kymmenien vuosien ajan valtio, MMM, oikeuslaitos, virkamiehistö pelasivat ala-arvoista peliä ns. kalavelvoitteiden kanssa. Mitä asiasta lopulta paperille kirjattiin, on tänään nollanarvoista, humpuukia, valhetta, petosta. Tänään yhtiöiden lakeijat Sixten Korkmanista ja Juha Sipilästä alkaen nikkaroivat ns. tutkimusneuvostoja (STN, Akatemia, VN), joidan avulla kalatutkimus (entinen RKTL) on ajettu alas. Kalatutkimus hävittämällä tai sitä poliittisesti ohjaamalla vuosikymmenien humpuukipeli kalavelvoitteiden kanssa painetaan piiloon ja estetään muutosvaateiden esillenousu.

Vedenvirrassa on kyse myös yleisestä edusta ja sen valvonnasta. Niinpä maakuntahallinnon nimissä yleisen edun valvontaa juuri nyt mitätöidään. Prof. Tuomas Ojanen pitää mitätöintiä jyrkästi perustuslain vastaisena. Valtio (MMM) nikkaroi häivestrategioita ja pikkuhankkeita – kärkihankkeiksi kutsuen. Valtion budjettiin laitetaan joku hassu miljoona muka koskien kunnostukseen. Epäuskottavia puheita ja tekoja, sanoi Virtavesiseminaarissa eräs.

Vesilain uudistamisesta, kalavelvoitteiden luomisesta tai uudistamisesta, ikuisten voimalaitoslupien mitätöinnistä valtion johto ja poliitikot eivät hiiskahda. ”Poliittista päätöstä ei ole”, todisti seminaarissa YM:n kansliapäällikkö Hannele Pokka. Samaan aikaan media laidasta laitaan hihkuu kymppitonnijunkkerin tai jonkun harkimon perässä. Tyhjänpuhuntaa, tahallista harhautusta. Kammareissaan ministerit, VN, MMM, TEM, Akatemia, vesivoimayhtiöt, Energiateollisuus, EK hykertelee, kun saavat olla rauhassa. Virtavesiseminaareihin eivät ole suostuneet tulemaan, kertoi seminaarin yksi järjestäjä Jasper Pääkkönen (katso video).

Helsingin johtajisto rehvastelee kuinka Helsinki on maan veturi. Oikeammin sanoen Helsinki on kanssarikollinen kansanmurhassa, Kemijokivarren vuosisataisen kuttuurin tuhoamisessa ja Kemijoen lohikannan sukupuuttoon hävittämisessä. Vihreät metelöivät uudesta sukupuuttoaallosta. Miettikää omia tekojanne, Helsingin vihreät. Helsinki ryövää Kemijoen virran voimaa, Lapin kalaa ja Lapin ihmisiä.

Kansa kääntää selän kymppitonnijunkkareille. Moni suuntaa varrelle virran, murtaa padon, kantaa hiekan kalan kutea. Suomi syntyy uudestaan. Ei Helsingin pölyisille kaduille, ei tyhjien seinien vankiloihin. Tikkurilan pato murtuu vuoden päästä (2019), seuraavaksi murtuu Helsingin Vanhakoski. Onko Helsingistä kosken äärelle palaajaksi? Kosken äärelle Kustaa kaupunkinsa 1550 perusti, kaveriksi lohelle, Padisen munkkien seuraksi (lohenkalastusoikeus Vantaanjoella 1351 alkaen).

Maailma on liikettä, veden liikettä, luonnon kiertoa, valon paluuta. Kevät luo riemun.

Veden vapaa kierto, auringon lämmössä vesi höyrynä merestä taivaalle kohoaa, pilveksi tiivistyy, jokien latvoille sataen, kosken pauhu ja kuplinta, lohen hyppy, mädin kypsyntä kosken hiekassa, syönnökselle uiskentelu ohi Puumalan, paluu takaisin, kutemaan, luonnonkierto. Isohaarat, Raasakat, Merikosket, Hiitolat, Palokit, Mustiot, Kuurnat jne jne jne kaiken estävät. Lieksanjoelta ja Kermankoskelta etelä-Saimaalle, ohi Kuurnan, yli mustan virran, ohi savon linnan.

Linna, on aika rakentaa uusi linna. Linna jonka syvimpään loukkoon suljetaan vesivoimayhtiöt ja niiden poliittiset lakeijat.

Juha Sipilä pilkkaa moittijoitaan kun heillä ei ole kokreettista vaihtoehtoa. Pääministeri Sipilä, konkreettinen vaihtehto on: se on Virtavesien Suomi.

Jos insinööri Sipilä tai ekonomisti Korkman ymmärtää vain ekonomistien kieltä, niin sanottakoon silläkin kielellä. Työllisyysasteen tavoitteeksi asetetaan 40 %. Se riittää ja siinäkin on liikaa. Ihmisille Suomessa on luotava omaehtoisia elämäntapoja. Lohenpyyntiin ja lohisammioiden täyttämiseen ei markkinoita tarvita, ei liberaaleja, ei juuri rahaakaan eikä rahataloutta. Ehkä hippunen suolaa. Ja venetervaa, mutta sen voi poltella itse.

Kansanedustaja, sosiologian tohtori Anna Kontula pukee uuden suunnan sanoiksi kysyen ‘Voiko työ karata rahataloudesta’ (linkki alla):

” … omavaraistalouden kulttuuri on vähitellen ohentunut… On kuitenkin viitteitä siitä, että kehitys saattaa olla vaihtamassa suuntaa… resurssien tuottaminen ja jakaminen omavaraistalouden puolella on entistä helpompaa… Jossain kohtaa tulee vastaan piste, jossa marjat kannattaa mieluummin käydä itse poimimassa kuin ostaa… Suomen työmarkkinajärjestelmä ja julkinen talous nojaavat nimittäin oletukselle korkeasta työllisyydestä. Jos ansiotyötä tehdään vähemmän, veroja maksetaan vähemmän ja rahaa julkisiin palveluihin on vähemmän. Koska hoiva-, koulutus- ja turvallisuuspalvelujen tarve ei kuitenkaan häviä, siirtäisi julkisten palvelujen alasajo näitä toimintoja rikkaiden osalta yksityiselle sektorille, köyhillä taas rahatalouden ulkopuolelle – jolloin yhä

Virtavesiseminaarin ohjelma
Virtavesiseminaari kokonaisuudessaan Youtubessa.
Elokuvan Concrete Reasons traileri.
Elokuvan tekijän Risto Ruokolan haastattelu
Anna Kontula: Voiko työ karata rahataloudesta?