”Jonain päivänä kaikki taistolaisuuden traumatisoimat ovat poistuneet luonnollista reittiä. Siihen asti meidän, joita koko asia ei kosketa, pitää vain sinnitellä.”

Mielestäni tuo on kuolontoivotus.

Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson odottaa, toivoo ja toivottaa kuolemaa joillekuille ihmisille ja ihmisryhmile. Merkitystä ei ole sillä, keiden päätoimittaja Pettersson toivoo kuolevan.

Kokemuksellisessa mielessä Petterssonin kuolemantoivotus on vihapuhetta. Epäsuorasti se rinnastuu milteipä tappouhkaukseen. Kuolettehan mahdollisimman pian, jotta ”meidän” ei tarvitse sinnitellä teidän takia. Miltä tämä tuntuu toivotuksen kohteista? Asiaa on katsottava nimenomaan kokemuksellisena asiana, myös juridisesti ja rikoslain kannalta.

Julkinen kuolemantoivotus kuvastaa suomalaisen journalismin tilaa tänään. Tätä kirjoittaessani Petterssonin tviitillä on 124 tykkääjää, arvattavasti mediaväkeä. Tällainen media meillä siis on, toivovat kansalaisten pikaista poistumista.

Pettersson käyttää sanontaa ”oikea media” (HS 22.6.2018). Vihapuheen suitsimista ja työrauhaa medialle ovat vaatineet ”oikean median” päätoimittajat yhteisellä kirjelmällään, samoin päätoimittaja Pettersson itse (HS) sekä mediakenttä ylipäänsä. Pettersson vaatii rangaistuksia kovemmiksi, koska uhka tai rikos kohdistuu journalistiin hänen työnsä takia.

Millä oikeudella journalistit itse ja jopa journalistien ammattikunnan lehden päätoimittaja kohdistaa vihapuhetta kansalaisiin heidän elämänsä takia. Mielestäni tämä on suurempi rikos kuin journalistiin hänen työnsä takia kohdistuva. Kyse on kansalaisen kokemuksellisesta ihmisarvosta, oikeudesta elää vailla julkisia kuolontoivotuksia.

HS-haastattelussa 22.6. sekä HS-mielipidekirjoituksessa 27.6. päätoimittaja Pettersson kuvaa ”oikeaa mediaa” näin:

Oikea media pitää huolta ettei väärä tieto pääse leviämään. Valitettavasti on ihmisiä jotka haluavat lukea valheita, törkyä. Journalistit tekevät elintärkeää työtä sananvapauden kannalta. Me olemme kansalaisten, tiedon vapauden ja sananvapauden palveluksessa. Median leimaaminen huonoksi osoittaa ymmärtämättömyyttä siitä, mikä median rooli vapaassa demokratiassa on. Me olemme totuusbisneksessä. Journalisteja saatetaan syyttää kuplassa elämisestä (minkä Pettersson kiistää). Kriittisellä lukijalla en tarkoita ulvovaa molopäätä vaan fiksua kriittistä lukijaa. Rikoksen kohdistaminen journalistiin hänen työnsä takia ei ole ainoastaan henkilöön vaan myös sananvapauteen ja vapaaseen tiedonvälitykseen kohdistuva rikos. Toimittajan pitää saada tehdä työtään ilman häiriköintiä.

– Katteetonta kaunopuhetta, epäuskottavaa ja epätottakin. Mistä Pettersson tietää vaikkapa sen, ketkä ovat taistolaisuuden traumatisoimia? Onko hänellä käytössään lääkärin lausunto? Mihin faktaan väite perustuu, onko tieto oikea vai väärä, levittääkö Pettersson itse väärää tietoa, missä faktantarkastajat? Tällaista on Petterssonin ylistämä journalismin ihanne käytännössä.

Petterssonin tviitti on ulvovan molopään puhetta.

Voisiko Petterssonin tviitistä tehdä kantelun tai rikosilmoituksen. Asiaa on mietittävä.

 

Maria Petterssonin haastattelu HS 22.6.2018

Maria Petterssonin mielipidekirjoitus HS 27.6.2018

Pirkko Saision kirjoitus HS 4.7.2018

Leena Virtasen kirjoitus HS 2.7.2018