Kansallistunne yhdistää, julistaa Suomen Kulttuurirahaston ja ajatuspaja e2:n otsikko. Media laidasta laitaan on valjastettu kansallisen uustotuuden levittämiseen.
Pyrkimättä tieteelliseen vastaväitäntään poimin muiden tieteilijöiden väitelmiä jotka enemmän tai vähemmän menevät ristiin e2-kyselyn kanssa.
Tieteellisestä artikkelistaan vuoden tiedekynällä palkittu Miika Tervonen kyseenalaistaa yhden kulttuurin Suomen. ”Yhden kulttuurin Suomi on siis ollut, paitsi myytti, myös poliittinen ohjelma ja itseään toteuttava ennuste” (Tervonen). Tervosen artikkelia selostaneen lehtiotsikon mukaan ’Suomen kansaa ei ole olemassa’ (mm. Aamulehti).
Janne Saarikivi kertoi professorin virkaanastujaisesitelmässään Helsingin yliopistolla viikko sitten (kerron tämän muistinvaraisesti), että mielikuva selvärajaisesta Suomesta ja kansasta on väärä. Suomi tai suomalaisuus on vaikutteiden risteymä. (Hetkeä myöhemmin Saarikivi yliopiston juhlasalissa tuomitsi kansan keskuudesta nousevat kaiken maailman professorit.)
Filosofi Panu Raatikainen tviittasi 6.5. näin: ”…koko ’yhteinen’ etninen suomalaisuus on lähinnä ruotsinkielisen eliitin kansainvälisen kansallisromantiikan muodin huumassa luoma sosiaalinen konstruktio”.
e2: ”lähes puolet myös korkeasti koulutetuista arvioi tutkijoilla olevan julkisissa kannanotoissaan poliittisia vaikuttimia”.
Juuri tämäntapaisten kyselyjen (e2) suoltaminen ja niiden heppoisa levittely luo (kenties osuvaa) kuvaa poliittisista vaikuttimista. Tottakai vaikuttimet voivat joskus olla ohuita, tekijöilleen jopa tiedostamattomia mutta aina ne ovat piiloisia, julkilausumattomia. Kulttuurirahastokin haksahtaa tällaiseen, eikä varmasti ensi kertaa. Kyselyillä ohjataan ihmisten mielentilaa ja ”kansallista” tietoisuutta vahvasti. Tällaisten ”tutkimusten” heppoisan levittelyn sijaan pitäisi olla tiedekritiikkiä ja tiedekeskustelua. Liikaa vaadittu Suomessa.
Tämän päivän suomalaisuuteen ja siihen liittyvään vallankäyttöön on mahdoton kokea kuuluvansa. Tänään häpeän suomalaisuutta. Tänään en ole suomalainen.
Viikko sitten oli Inarissa saame-kulttuurin konferenssi. Se tarjosi kritiikkiherkän katsannon Suomeen ja suomalaisuuteen (en ole saamelainen). Kalevalaseuran vuosikirjassa 91 (Saamenmaa) Tero Mustonen sanoo: ”Siirtomaavallan henki voidaan paikallistaa valistuksen aikaan. ..jos valistus ymmärretään laajemmassa viitekehyksessään, imperialismi tulee keskeiseksi osaksi modernin kansallisvaltion perustamista ja toimintaa, sen työkaluksi.” – Professori Kari Enqvist otsikoi vuonna 1999: ”valistuksen taisteluhuuto nousee”.
Mistä löydämme totuuden?
Järki, tunne, totuus, epätotuus, tiede, epätiede, valistus
Tunnepohjaisen nationalismin paluu tuhoaa Euroopan, valittaa media tänään (Venäjä, Unkari, Puola, Katalonia jne). Populismi tuhoaa liberaalin demokratian. Some on demokatian uhka, julistaa The Economist, perässään suomalaisprofessorit.
Ja nyt sitten: kansallistunne yber alles, yli kaiken. Huomatkaa siis: tunne, kansallinen. Toisin sanoen nationalismi. Yht’äkkiä kansallinen tunteilu onkin ylvästä ja pyhää. Tohtoreiden ja median otsikot kirkuvat. ”Kansallistunne on enemmän myönteinen kuin kielteinen asia”, toistelee HS 7.6. ”Suomalaiset ovat hämmästyttävän yksimielisiä….”, tulkitsee HS.
Lähtemättä tieteelliseen opponointiin totean vaikkapa sen että kysyttäessä ”onko kansallistunne enemmän myönteinen kuin kielteinen asia” pitää olla melkoinen veijari jos tuohon vastaa kielteisesti. Monia kiinnostaa enemmän hölmöstä kyselijästä eroonpääsy ja päästä jatkamaan Villikortin katsomista.
Kyllä on maa tyhmäksi mennyt. Sama koskee tieteilyä, yliopisto- ja pajapörrääjiä sekä rahanjakosäätiöitä, kulttuurirahastoja ja tiedeneuvostoja (stn).
Kyselyitä ilman kritiikkiä julkistavien uskottavuus kärsii. HS , ylipäänsä pintamedia, Yle sekä ’tieteellisemmät’ tahot kuten Juha Sipilän propagandaministeri professori Juho Saari jakavat kyselyiden kirkuvia otsikoita auliisti.
Ikuisesti muistan kuinka eduskunnan Tutkas-seuran seminaarissa pari Turun yliopiston tutkijaa luennoi siitä, millä kaikilla konsteilla kyselytutkimuksissa tai niiden julkistamisessa ja tulkinnoissa saadaan mikä tahansa tulos. Harvoin jos koskaan otan kyselytutkimuksia vakavasti. Kyselyt ovat uusmodernin propagandismin (uusgöbbelmismin) väline. EVA suoltaa kyselyjä virtanaan, niistä näkee heti millainen tulos on haluttu saada. Taannoin myös SAK todisteli kyselyillä tarpeellisuuttaan. Samaa harrastavat kaikki valtatahot. Siksi pysyn tahoista kaukana.
Miika Tervonen: Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta.
https://www.koneensaatio.fi/wp-content/uploads/Tervonen_Historiankirjoit…
Janne Saarikivi: luento 30.5.2018 (onkohan se julkaistu, tekstinä tai videona?)
essee.net 
Vastaa