Saame, suomi ja Lapinmaa – pieni matkakirja ja ajatelmia

Riemastuin nähdessäni että Inarissa on saamelaiskulttuurin konferenssi. Sinne menen, maksoi mitä maksoi.

En mennyt lentäen, menin maita pitkin. Junan yläkerrasta näkee enemmän. Lähestyn saamenmaata hitaasti ja hartaasti. Panen merkille tienviitat, veden korkeudet, padot, kanavat, kuivauomat, puiden vuosikasvun, viljan oraan, talon ryhdin, poron rytmin, kirkon muodon.

Jatkan siitä mihin edeltäjäni jäivät: Rooman historioitsija Tacitus, Uppsalan tiedemies ja esseisti Linne, ranskalainen maapallon mittaaja Maupertuis, Utsjoen kirkkoherra Felman (mikä ‘herra’), saamen puoltaja Elias Lönnrot, Inari-tutkija T. I. Itkonen, Toivoniemen vallesmanni, aikamme saametutkijat. Jouni Kitin kanssa juttelin juuri. Vaatimattomuuttani jätän mainitsematta Petra Laitin, armollisuuden anojan.

 

Moratorio Tenojoen varrella. Karttakuva: saamelaisasutus viikinkiajalla

Ensiajatuksena kirjaan muistiin: Lapinmaa oli luonnon ja elämän täyteyden kuva. Suurten jokien uhmakkaat vuolteet etsiytyivät täällä kohti Jäämerta, Pohjanlahtea, Itämerta, Vienanmerta, Atlanttia, Inarinjärveä. Purojen lirinä tunturien rinteillä ja koskien pauhu, aineiden kierto, valon vaihtelu, taivaan yllätyksellisyys – kuin maapallon sykkivä sydän, elämän kiihkeyden symboli. Kuinka kenellekään on voinut edes tulla mieleen kahlita Lapinmaa, sulkea kosket, padota joet seisoviksi altaiksi, luoda suljettu yhteiskunta, ristikoitu vankila, elämän katiska, byrokratian pyhäkkö. Valtioksi he vankilaansa kutsuvat.

Myöhemmin tuomiokirkon portailla valon kylvyssä tuntemus hakee säkeiden muotoa, maallikon naiviudella:

Lapinmaa – virtojen kehto
meren kautta kiertää vesi, taivaan kautta
tuuli tuo tunturille lumen ja tuiskun
kaukaa katsoo toisen kajo, valkohuippu
aurinko, aineen sulava ydin, yhdyntä, fuusio
suo sulan, virrat syöksee kukin suunnilleen
Kemi, Teno, Tornio, Juutua ja muut
vieri avaruuden, kaarevan ja suhteisen
venhon paiskaa, lautan hajoo
kosken pauhu peittää
veden kala vastaan hyppää
kyljen kiilto, mädin tuoksu,
maidin valko, hiekan suoja
veden virta kutsuu, kutsuu
elon tunto sykkii, sydän globaalin
hengen voimaks halaa
Seita laeltansa katsahtaa

Tuollainen oli Lappi, fennien maa. Siis oli, ei ole enää. Seidan katse on peitetty, rummut rikottu, henki poljettu maahan, maa tallattu ja perattu, kallio porattu. Tunturiin hiipii vihollinen. Sähkölinja kaartaa rinteen poikki, kauas kaartaa, Tornioon ja Helsinkiin, Osloon kautta Kristianin.

Pieni alkukirjain sanassa suomi ei ole kirjoitusvirhe. Suomea ja suomalaisuutta ei minulle ole. Mitä valtio tarkoittaa? Saamelaisilla ei ole valtiota. Kartalta katsoen saamen valtio voisi, jopa kuuluisi olla, ulottua Kuolasta Atlantille, suomea suurempi. Suursuomesta piensuomeen.

Miksi siis Lappiin, miksi saamelaisten pariin? Minulle saame on ajatelmien virike, osin sitä on myös Lappi.

Vierailin keväällä Tallinnan suurlähetystössä. Lehdistöneuvos heijasti seinälle Viron kouluissa käytetyn kartan, josss saamelaisasutus peitti nykysuomen ja Ruotsin. Se oli hätkähdyttävä kuva. Ketkä ovat tunkeutujia, ketkä ovat valtaajia, ketkä pitäisi karkottaa maasta, tänään. Viisi vuosisataa saamelaisia on työnnetty syrjemmälle ja syrjemmälle, kurujen kivikkoon. Jäljelle on jäänyt vain nimiä: Lapinkylä, Lapinniemi, Lapintie. Sysintä jatkuu tänään: Jäämeren rata, tunturien tuulimyllyt, Saariselän pöhö.

Helsingistä nähtynä maailma on mielen lukkiuma, ajatusten sulkeuma, tieteen ylenkatse, talouden ja politiikan mafio. On mentävä toisaalle, astuttava ulos, nähtävä asioita uusin silmin, kuultava ihmisiä tuolla puolen. Saame on katse ulkoa. Saame ei ole vain saamelaisten kokemus. Se on yhtä lailla meidän, luontosuomalaisten kokemus. Siksi lähestyn saamenmaata sympatian sykkein, kuin kotiin tullen.

Saamekonferenssia odotan jännityksellä. Lappi ja saame on minulle siis virike ja heräte, kirkas kuin tunturipuron vesi, voimaa kuin juutuan koskessa.

Nousen junaan, matka Inariin alkaa. Olkalaukku painaa, se on täynnä saame- ja Lappiaiheisia kirjoja, on Felman, Linne, nykytutkijat.

Saamekonferenssia kommentoin sellaisena kuin sen koin. Omamielisiä ovat myös ajatelmani Lapista. En ole turisti. Mieleni liitää minne liitää, lupaa en kysy. Suollan tajunnanvirtaa, näkemisiä, vaikutelmia, ajatelmia, purkaumia, muisteluksia, tuomioita, ihastuksia, ylistyksiä, toiveita, harha-ajatuksia. Ole eri mieltä, kauhistu.

katkelma: Valo, taivas ja armo

Kuin virtaava joki tai laskeutuvat lumihiutaleet, yhdessä ne muodostavat suuren voiman. Herranen aika, mistä aloitan. Armollisuus, kunnioitus, ymmärrys. Poissaolo, haaveet, katoaminen, tyhjyys. Revontulet ottaa lapsen. Kuin valkoinen valo ja taivas. Lohipatoa ei osata tehdä, ei lukea Tenoa. Kalaa ei oteta, kalalta kysytään, pyydetään, nöyryys. Joelle pitää päästä, muuten jokin osa minua kuolisi. Luonnollinen tarve, luonnonkansa. Levojoki kiertää Sarahakan, jumalattaren, sulka linnulle. Vihollinen hiipi tunturiin. Kevättulvassa suuri voima. Jokivene matkaan, pitää soutaa vuorotellen. Isäni silloin tällöin joikasi. Keräiljät rasitteena, kysyvät aina samaa. Joiun omistaa hän josta se kertoo. Auringon tyttäret. Karhu vai kettu. Keitä susi edustaa. Fiktiota ilman opetusta. Tarinamme, näkymätön näkyväksi, syvemmälle.

– Nuo ovat konferenssin puhujien suusta poimittuja sanoja.

katkelma: Suomesta moratorioiden alue?

”Terveisiä Utsjoen Čearretsuolusta, jossa Tenon sopimuksen mitätöimiseksi julistettiin vuosi sitten moratorioalue. Täällä eivät valtion kalastussäännöt päde, vaan noudatamme saamelaista tapaoikeutta.” – Petra Laitin tviitti 15.6.2018.

Miksei suomesta tehtäisi moratorioiden alue. Valtion lait eivät päde. Rakennamme mihin rakennamme ja miten rakennamme. Hoidamme metsiä ja vesiä miten hoidamme. Näinhän suomenniemen asutus on syntynyt, innovaatioilla. Onhan maailma täynnä vapaakauppa-alueita. Miksei siis myös moratorioita suomessa, ei vain Tenojoen varressa Utsjoella.

     Inarin vallesmanni istutti puustoa ja muuta kasvustoa Kaamasjoen töyräällä

 

jatkuu…. Tästä linkistä koko ’kirja’

Kirjoitelman väliotsikot:

• Valo, taivas ja armo
• Luontokansojen tarina suomessa
• Saame-konferenssin aiheistus ja puuttuvat osapuolet
• Míkä on alkuperäistä, entä alkuperäiskansa ja monikulttuurisuus?
• ’Kulttuuri-itsehallinto’
• Suomesta moratorioiden alue?
• ”Valtion metsää”
• ‘Kotiseutualue’
• ”Meitä kuullaan”
• Itsehallinto ja EU
• Vallan geometria
• Siirtomaavalta Lapissa ja suomessa
• Helsinki lämmittää Venäjän koloniakaasulla
• Kemijoki Oy levittää väärää tietoa, Sipilä hipsteroi
• Juutuanjoen Jäniskoski
• RKTL – kyltti tien varressa
• Vallesmanni istutti ja raivasi – Toivoniemi
• Viiankiaapa ja miehen syrjäyttäminen Ylessä
• Isohaarasta Kaamaseen
• Oikeuksien aaltoilu
• Miksi naava ja jäkälä eivät viherrä
• Kiertokulttuuri, katkennut talon harja
• Saamelaisia koulitaan
• Inarin kalanviljelylaitos ja Ohtaojan Osmo
• Huvila Inarinjärvellä
• Kirkoista vielä
• Keskiyön Alta
• Valkoiset lakanat jumalaa liki
• Luonnon polku
• Jälkeä ei jätetty
• Sajos ja Siida
• Poliittinen valta – lassonheittoa saamenmaalla
• Hyppy kauas – kollektiivisen vastuun sudenkuoppa
• Yhteenvetoa – mitä löysimme
• Lukemistoa, lähteitä